Kisakallion tilkkumaraton

Virkistävä viikonloppu takana! Urheiluihmiset ainakin tietää, mitä Kisakalliossa tapahtuu, mutta nyt ei oltu perinteisten urheilujen parissa, vaan vetäistiin naisporukassa ompelumaraton. Perjantaista sunnuntaihin.

Tämän maratonin aikana tankattiin todella hyvin nesteytystä unohtamatta! Söin ensimmäistä kertaa särää. Tiedätkö mitä se on?

Tästä kulhosta ei kukaan erehtynyt nappaamaan suuhunsa, sen verran ehdittiin katsoa, että sormet meni johonkin monista karkkikulhoista.

Erittäin iloinen olen siitä, että sain tämän pitkään lojuneen kankaanmaalaus- painamis- ja kirjontatyön kasattua tyynyksi. Päällinen on Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulun tuotoksia vuoden takaa.

Taustakankaana on niin ikään itse painettua valkoista perlaa tms.

Yritin saada merellistä tunnelmaa ja kirjoin lisää elämää kasvien muodossa. Voisihan tämä olla myös akvaario. Tämä kirjominen oli todella kivaa! Ja olen ihan tyytyväinen tähän kokonaisuuteen.

Teemme Syyringin tilkkukillassa peittoja Ukrainan pakolaislapsille. Olen ajatellut tehdä tästä Lori Holtin Farm Girl Vintage 2:sta traktoreita, kuorma-autoja ja lintuja. Ainakin. Traktoreiden ompelussa tai oikeastaan jo osien leikkaamisessa tuli kompuroitua niin paljon, että kahden menopelin jälkeen oli tehtävä lintu. Niitä olen tehnyt aikaisemminkin, mutta silloin pienempiä blokkeja. Nämä ovat 12 tuuman blokkeja. Linnuista selvisin ilman vaikeuksia.

Sen verran oli haastetta traktoreiden kanssa, että monimutkaisemmat kuorma-autot sai jäädä kotihommiksi! Vähänkö nauratti ne kaikki mokat, mitä sain noihin traktoreihin tehdyksi! Jokaisessa traktorissa muitakin eroja kuin väritys.

Ja mitkäs geimit ne olisi, jos ei kakkua olisi tarjolla! Tämän upean ja maistuvan kakun on tehnyt vihtiläinen SBBakery. Ja sen söivät suurella halulla 7 reipasta naista ympäri Suomea ja yksi oli saapunut Saksasta asti. Minulla on ollut pidentynyt talviuni tilkkuilun suhteen. Alkoi jo syksyllä ja tämä viikonloppu herätteli tilkkuiluun. Ommellut kyllä olen, mutta vaatteita ja muuta, mutta en tilkkutöitä. Ehkä tämä tästä. 

Oli ihan superviikonloppu! 

Enimmäkseen olen puuhastellut neulelankojen parissa. Olen joskus kymmenen vuotta sitten aloittanut tällaisen "pistele mitä haluat" työn. Sitä olen välillä tehnyt ilman sitä kuuluisaa punaista lankaa, vaikka sitä hieman tässä työssä on. 

Kesälomaa ja kasvivärjäystä ajatellen tilasin työkaverin kanssa yhteensä 6kg lankaa, 3 kg kummallekin ja 3 eri laatua. (www.chesterwool.com)

Novitan Sukkaboksissa oli langat ja ohjeet Niina Laitisen Tanssivat pisarat -sukkiin. Lanka on Novitan 7 veljestä Nature. Lankaa oli hyvä neuloa ja pinnasta tuli hieman kiiltävä. Jos olisi vielä kiiltävämpi, sukat jalkaan vetäisemällä saisi säihkysääret! Kivasti edes nämä sukat kävelee, omat askeleet jäi viikonloppuna hyvin vähäisiksi, suurin liike jaloilla oli varmaan polkimen painaminen. Tänään sitten köpöttelinkin ne vaaditut 10 tuhatta askelta.

Mukavaa viikkoa!

puuta, betonia, tilkkuja ja mosaiikkia

 

Pitkästä aikaa pussukkahommia. Löytyi kivaa maatuska kangasta Marimekon Muija kankaan pariksi ja siitä syntyi Tosi muija -pussukka.

Takapuolella on vain yksi maatuska. Tästä kuvasta näkeekin tikkauksen hyvin.

Jaa, että mikä tuo mosaiikki pussukan alla on?

Kässäkoulussa oli vuorossa mosaiikki. Tämä on ollut semmoinen "olis joskus kiva kokeilla" -juttu ja nyt on kokeiltu. Ystävän kirppikseltä löytämä Ikean iso tarjotin oli juuri sopiva tähän. Halusin tehdä glögitarjoittimen ja siihen sommittelin sopivan kuvan. Tässä vaiheessa mosaiikit on liimattu paikoilleen ja saumausaine on levitetty työhön.

Ylimääräinen saumausaine on pyyhitty pois ja mosaiikit kiillotettu.

Maalasin tarjoitttimen valkoiseksi, tuli raikkaamman näköiseksi. Tervetuloa glögille, kun on sen aika. Tässä kuvassa tarjotin on pallin päällä ja hätätapauksessa sitä voi käyttää pikkupöytänä.

Päällystin myös kukkaruukun. Tilkkuilijana kuvioksi tuli perinteinen tilkkutyökuvio eli tähti. Kohtuullisen hyvin se onnistuin mosaiikeistakin.

Putsattuna ja kiillotettuna. Ei ehkä juuri kanervan väreihin sopiva, mutta en pelkkää ruukkua halunnut kuvaan.

Ennen mosaiikkihommia meillä oli betonitöitä. Tein betonilähiön. Viisi eri kokoista kerrostaloa muodostaa Lintulan. Ja nimen mukaisesti useimmissa taloissa on lintu-aiheinen muraali.

Talot on maalattu akryyliväreillä, ikkunan piirretty tussilla ja muraalit on serveteistä lakalla seinille kiinnitetty. Lopuksi koko talot on lakattu.

Talojen toisella kapealla seinällä on hieman erilaiset muraalit.

Tänään päästiin työstämään vanerille puupiirros laattaa.

Taltta ei ole ihan omin työkalu, kerran olen kokeillut mökillä ihan oikeita talttoja, kun yritin kaadetun koivun runkoon koristeita tehdä. Taltta hajosi melkein heti ja siihen se homma jäi. Vanerilevy oli huomattavasti pehmeämpää ja homma sujui halpistaltoillakin. Linolevylle tarkoitetun talttasarjan olin ostanut mökille, tarkoituksena, että olisin tehnyt jonkun linokuvion, mutta värjäsin vain niitä villalankoja ja linolevyt jäi kaivertamatta. Taloja syntyi jälleen. 

Kotona testasin eilen kaivertamalla tuon pienen puukuvioisen laatan. Koska siinä ei ollut pinnalla väriä, en osannut nähdä, että osa laatasta oli liian kohollaan ja niihin kohtiin tuli myös väriä näihin ensimmäisiin kokeiluihin.

Huomenna olisi sitten vuorossa itse painamistyö. Vähän kyllä jännittää, miten saan värit onnistumaan. Ehkä olisi pitänyt tehdä vähän yksinkertaisempi kaiverrus. Pelkkiä viivoja, vaikka # merkki.

Olen tehnyt Kalasataman!

 

Farkku on minulle mieleinen materiaali. Tällä kertaa syntyi kassi. Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä-Suomi järjesti yhdellä jaksolla tehtävän, jossa piti suunnitella käytetyistä farkuista tuote. Ensin kuunneltiin runo ja siihen liittyvä video, jonka pohjalta lähdettiin tekemään tunnelmataulua. Runo oli pätkä teoksesta Koko meren laajuus. Tuotteessa piti käyttää myös japanilaisia tikkaus/paikkauspistoja eli boroa tai/ja sashikoa. Sai myös painaa omia kuvioita, jos halusi. Minä halusin. 

 

Oma tapani on yleensä se, että on jonkinlainen visio päässä siitä, mitä aion tehdä. Sitten piirrän kuvan siitä ajatukseta ja alan hommiin. Ei tarkkoja suunnitelmia, enemmän sellaista tajunnanvirtaa, jossa suunnitelmat vaihtuu lennossa. Tällainen suunnitelman tekeminen tunnelmatauluineen oli kovin vierasta. Näin jälkikäteen voin sanoa, että ihan fiksua. Ehkä otan tavaksi. Päädyin tekemään kassin mekon ja jakun kautta. Molemmat ensimmäiset toteutan, joskus. Kassin nimi on Kalasatama. Heti oli selvää, että yksi etu- ja takatasku tulee toiselle sivulle ja muukin kappaleiden asettelu. 

 

Kassin kyljet halusin ja teinkin farkkujen lahkeista niin, että farkkusaumat tulee pystyyn. Yhteen palaan tikkasin saumat itse, kun ei ollut sopivaa palaa. Pohjan tein erikseen ja siihen kiinnitin liimaharsolla paikkoja. Tikkaukset tein ompelukoneella edestakaisompeleella.  

 

Yläreunaan pistelin sahikolla verkkoa. Halusin ehdottomasti ongenkohon vetoketjuun, mutta en sellaista talvella mistään löytänyt. Punaisen puuhelmen alapuolen kun maalasi valkoiseksi, siitä tuli hyvä koho. Pyöreän muodon vuoksi sillä saa varmaan vain pallokaloja. Kassin sangat ovat pätkäisty vanhasta nahkavyöstä. Suutarin palveluja käytin sankojen kiinnittämiseen. 

 

Vuorikangas minulla oli mielessä heti kun kassin päätin tehdä! En muista, mistä tämän kalakankaan olen joskus ostanut, mutta tähän se sopi täydellisesti. Vuorissa näkyy avotasku, mutta siinä samassa on myös vetoketjutasku. Avainnauha on ihan must. Vetoketjuksi valitsin punaisen, piristää kivasti sinistä kassia. Ja onhan siinä pieniä punaisia kohtia sashikoverkossa ja kohossa.

Minulla oli hieman jäljellä hopeanvalkoista peittoväriä, jolla painoin pieniä kaloja. En halunnut esiintyä taitavana kalastajana, vaan tein kalamallineeksi ihan pienen sintin. Vaikka sashikotikkaukset näyttävät menevän taskun yli, on tasku käytettävissä eli tikkaukset eivät kiinnitä taskua pohjakankaaseen. Sashikoilla yritin saada aikaan rajua myrskyä, mutta kalat näyttävät menevän ihan rauhallisesti. Joku voisi tulla tuosta merisairaaksi, jos olisi taipumusta.

Jos halusi, farkkutyöllä sai osallistua Taito Etelä-Suomen kilpailuun. Töitä kisaan oli tullut yhteensä 23 ja ne on vielä 28.4. asti nähtävillä Espan Craft Cornerissa. Kalasatama-kassi sijoittui kilpailussa toiseksi! Olin aika hämmästynyt, sillä kun kävin katsomassa työt Espalla, järjestin ne mielessäni aika sukkelasti palkintojärjestykseen. Jos suinkin ehdit, käy katsomassa näyttely. Siellä on aikuisten kilpailutöiden lisäksi paljon lasten hauskoja farkkutöitä. Minun kassi on päässyt tikkaille, joka sopii kassin luonteeseen hyvin.

Tämän muistipelin kuvakortit ovat todella kauniita!

Nämä pöytätabletit saivat 3. palkinnon.

Retkipeitto oli minun suosikki! Siinä oli taidokkaat sashikot.

Istuintyynyjen, joita oli kaksi, sashikotikkaukset olivat tosi kauniit. Harmikseni en ollut osannut ottaa voittajatyöstä kuvaa ollenkaan, palkinnot jaettiin vasta sen jälkeen, kun olin käynyt katsomassa työt.

Mukavaa viikkoa!

Ai niin, saan palkinnoksi kaksi kurssia tarvikkeineen. Aika kiva palkinto, pääsee oppimaan jotain uutta kivaa!

Joulufiilistä

Helsingin uusin tilkkukankaisiin ja ristipistojuttuihin erikoistunut  Sentti ja Tuuma   lähetti seitsemälle tilkkutöiden harrastajille joulunpunaista kangasta fat quarterin verran. Siitä piti tehdä mukimatto. Koko ei ollut tarkkaan määrätty, omani ovat 7 x 10". Tein siis kaksi. 

Kuusi mukimattoa on jo julakaistu, minä olen seitsemäs. Ainakin Tilkkutie ja Tilkunviilaaja blogeissa on kivat matot pöydällä.

Enemmän näitä mug rugeja on instassa ja löytyvät häsällä #SenttiJaTuumaChristmasMugRug #mugrugs #mukimatto

 

Joulukuusia ja tähtiä!

Pohjakankaaksi valitsin valkoisen, vähän niin kuin toivoen lumista joulua. 

Tähdet on tehty scrappy tyylillä, sakarat jokainen hieman erikokoisina.

Ei kuusiinkaan mitään kaava tai mallia ollut ja siksipä ovatkin hieman hilpeitä. Pidän kovasti symmetriasta, mutta välillä pitää hieman irrotella! 

 

Tikkasin vapaata konetikkausta. Jos ei hyvin näy, niin kerron, että siinä on tähtivyö. Tai monta tähtivyötä, ehkä koko linnunrata. 

Kuinkahan kauan nämä säilyy valkoisina? Pieni läikähdys glögiä ja siinä se sitten on ja pysyy. Pitäisikö alkaa juoda valkoista glögiä?

Kaivoin joululampaan vitriinistä esiin. Sopi värinsä puolesta tähän joulufiilistelyyn. Vain piparit puuttuu ja se glögi. Vaikka molempia olen jo maistellut.  

Aurinkoista viikonloppua! 

 

joulukalenterin perjantai-illan terävät ja iso vihreä!

Nyt ei kukaan arvannut, että laatikossa on tavallisia hakaneuloja. Nyt on tosi hyvä, että olen kerännyt kaikki perushakaneulat yhteen paikkaan. Aikaisemmin niitä oli siellä ja täällä, mutta kun tuli tarve, yhtään en löytänyt.

Mitä mahtaa piileksiä tässä laatikossa?

Mieti ja laita arvauksesi  kommentteihin, saatat osua oikeaan ja voittaa jonkun kivan palkinnon.

Tiistaina kerroin, että olen tehnyt Tilkkulehden ohjeella Sulon pallon lisäksi omenia. Ensimmäisestä omenasta näytti tulevan hieman suuri ja jätin sen kesken ja otin pienimmän kaavan ja sainkin aikaiseksi kivoja coktailomenoita. Näin tämän jättiomenan mahdollisuuden jonain muuna. 

Olisi siitä saanut Sulolle toisen pallon, ison vihreän kuulan tai meloonin, mutta tykkään tehdä kasvoja, joten joku eläin siitä sitten tuli.

Tässä vaiheessa se on vielä sukupuolineutraali, mietin vaatetusta. Vaikka eihän ne vaatteet sitä sukupuolta määrittele! Ja onhan tässä vielä päättämättä sekin, että minkä rodun edustajasta on kyse. Eli rotuneutraali otus. Tuleeko kissa vai karhu. Jos olisi koira, korvat olisi pitänyt tehdä lurpiksi. 

Ehkä tästä tulee isona runoilija, on semmoinen hieman seesteinen katse. Omenan kannaksi olin ommellut oranssia nauhaa, jonka taitoin kaksin kerroin ja ompelin siitä roikotuslenkin. Tyypillä on vartaloon ja päähän nähden hieman heikot jalat ja saattaa olla, etteivät ne oikein kanna. Silloin voi avustaja ottaa nauhalenkistä kiinni ja auttaa. Vastasyntyneillähän on suhteessa vartaloon kookas pää. Eikä tämä tyyppi kovin vanha ole, ehkä puolituntia. Ennen silmiä ja suuta tämä näytti avaruuden vihreältä pieneltä mieheltä. Vaikka onkin aika iso, 45 cm pitkä. Sulo oli hauska, kun ompelin tätä. Se istui koko ajan vieressä ja kun aloin tunkea vanua päähän ja raajoihin, hän oli ihan tulessa. Nuolaisi jalkaa tai kättä, jos vain ylsi. Täytyy olla tarkkana, ettei Sulo nappaa otusta, sen jälkeen sitä ei voisi antaa kenellekään.

kiihkeä raportti

 Makeimmat jutut ensin, eli kaunis ja ihan liian hyvä suklaa! Tämän paksun ja melkein A4 kokoisen levyn saimme työpaikalle. Siinä ne vuoden viimeiset päivät menikin mukavasti suunseutu suklaassa. 

Useana vuonna minulla on ollut täällä blogissa joulukalenteri, jossa joinain vuosina luukku aukesi jokaisena aamuna, toisina taas harvemmin. Nyt ei auennut ollenkaan, ei ollut yhtään sellaista fiilistä, että hip-hei, nyt kalenteria tekemään! 

Sen sijaan sain aikaiseksi seinälle ripustettavan kalenterin, jonka jokaiseen lahjapakettiin voi laittaa pienen yllätyksen. Tosin itse hieman enemmän toiminnan ihmisenä laittaisin paperille vihjeen, mistä kannattaa yllätystä etsiä. Pienelle lapselle voisi piirtää asunnon pohjapiirustuksen ja siihen jalanjälkiä, joita pitäisi seurata. Ei tietenkään suorinta tietä, vaan hieman kierrellen vaikka saunan kautta! Kalenterin monesta lahjasta jäi puuttumaan numero, kun ei ollut käyttötarvetta. Kalenteri on 50 x 50 cm.

Teen varmaan kaksi kertaa vuodessa näitä hengenpelastajia! Kivoja pieniä juttuja, joita voi laitella vaikka kirjekuoreen tai tunkea naapurin postilaatikkoon. Ellei sitten halua itse olla kuin joulukuusi täysissä valoissa tuolla pimeydessä.

Ehkäpä alan laittamaan niitä salaa ihmisten takkeihin! Junassa, bussissa, kaupan jonossa ja ties missä! 

Sulo sai joululahjaksi uuden, entistä isomman pallon. Vanha on taas pesukonetta vailla. Uudesta en tiedä, mahtuuko edes koneeseen.

Joulun olinkin oikein hyvässä flunssassa eikä jouluruoat maistuneet miltään. Ihan sama, oliko suussa kinkkua vai bataattilaatikkoa, maku oli sama eli mauton. Suutuntuma antoi hieman vihjeitä siitä, mitä sinne höpöttimeen oli joutunut. Mutta tavallaan kivaa sekin, siis kipeily. Heräsin ja vähän ihmettelin, sitten menin jo nukkumaan herätäkseni taas hieman haahuilemaan. Ainoa jouluruoka, jonka tein, oli kylmäsavulohikääryleet. Olen jo vuosia sitten päättänyt, että se on se jouluruoka, joka pitää aina olla. Ilman lohirullia ei joulu ole joulu. Leivoin itsellekin yllätyksenä aattoiltana joulutorttuja. Teki mieli kahvin kanssa jotain. No olisi voinut jäädä leipomatta, maistuivat pahvilta. Olisi minulla ollut parikin kaunista pientä pahvilaatikkoa, tortut ei olleet edes kauniita.

Jonain päivänä virkosin ja ompelin pienen koiratyynyn ihan vaan siitä ilosta, että olin pystyssä ja tein mitä huvitti. En esim. pahasti kesken olevaa mysteerityötä.

Ennen joulua tein ystävän toiveesta avainkoteloita. Näyttävät nukkien kahvipannujen myssyiltä.

Joululahjoiksi ompelin muutamia pussukoita. Vihaan edelleen tuota sanaa, mutta ei ole parempaakaan. Kukkaro on pieni, kuten kuvasta näkyy, sisälle sopii kortit ja jokunen kymppi. Jos sattuu olemaan. Isompi oli muistaakseni noin kaksikymmentäviisi senttiä leveä ja alle kaksikymmentä korkea.

Imatran reissulta mukaan pääsi pieni punainen hippo. Aika kaukaa haettu, kun olisin sen ihan tuosta naapuristakin voinut hankkia. Filantropiaa tuettu kympillä. Vihreä jouluhirvi on omien kätten töitä. Vähän niinkuin vahtii tuota Keniasta asti matkannutta hippoa, ettei vaan karkaa karsinastaan.

Olen varautunut hyvin tulevaan.

Tiedän mihin mennä ja milloin.

Tosin vielä en ole mitään tähän ihanaan

seinäkalenteriin laittanut, on niin tuore vielä.

Mira Malliuksen piirtämä.

Tuo villisika on aika raju aloitus vuodelle, mutta eiköhän se siitä 

kevättä kohden kevene.

Ai missä se kiihkeys? No ei sitten niin missään! : D

Erinomaista vuotta 2018!