Näytetään tekstit, joissa on tunniste mun koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mun koti. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. elokuuta 2021

kun kerran vauhtiin pääsee, ...

..niin kaikenlaista pussukkaa syntyy!


Pieniä kirjekuorien mallisia pussukoita.


Nämä suljetaan vain nyöriä napin ympäri kieputtaen.


Marimekkoa! Olen varmaan ihan syntymästä asti imenyt marimekkoa itseeni. Mummon sisko oli marimekon tehtaalla töissä ja sieltä he saivat ostaa edullisesti hieman epäkurantteja kankaita. Niistä mummo ompeli minulle ja siskolle mekkoja. Unikko on alunperin Maija Isolan vuonna 1965 suunnittelema, mutta Kristiina Isolan 2007 päivittämä printti ja nimikin uusiutui "mini-unikoksi". Aika söpö ja raikas.


Tämä pieni sinisävyinen on kasattu resursseista. Nämä molemmat lähtevät Japaniin ja siksi tähän pieneen laitoin keskelle japanilaisen Fujiwo Ishimoton suunnittelemaa "lepo" kangasta. Ishimoto on suunnitellut marimekolle yli 300 eri kuosia!


Siinä molemmat odottavat matkaan pääsyä.

Aikaisemmin esittelin Kierrätyskeskuksesta ostamistani mattojen näytepaloista pehmusteen eteisen penkille. Samalla reissulla ostin pitkänukkaisia mattojen mallipaloja olevan kansion. Kovan kansiosta repimisen jälkeen kasasin niistä seinälle pienen ryijyn. Tämä on makkarissa ja katselen sitä usein. Pidän tuosta, miten olen nuo palat asetellut. Asettelussa ei ole mitään järkeä.


Tilasin alennusmyynnistä kasvivärjäyskirjan ja sitä noutaessani sattui silmiin erilainen marimekko-opus ja ostin senkin. 



Taito -lehti on ihan minun suosikki! Siinä on niin paljon mielenkiintoisia juttuja eri kädentaitojen aloilta. Ja kivoja ohjeita. Ja olipas hauska huomata, että tytär oli kuvannut mm. nämä kolttien käsityöperinteestä kertovan jutun kuvat.


Jotenkin elämä muuttuu jännittävämmäksi, kun illat pimenee ja myrsky riuhtoo nurkissa. Kynttilät ovat syttyneet ja muitakin valoja olen jo viritellyt. 
Olen kyllä syksyn lapsi, vaikkakin aika vanha lapsi. Ehkä se on tuo hämäryys ja se, kun iänkaikkinen kesän kirkkaus vihdoinkin himmenee. Olin jo hieman kyllästynyt kesään. Syyssateita en kaipaa päiväsaikaan, mutta satakoon yöllä, jos on tarpeen. 


tiistai 22. kesäkuuta 2021

Farkut päässä ja jalkojen alla

Juuri ennen lomalle lähtöä iski ompeluinnostus! 

Farkkuja on ollut esillä jo pidempään, mutta kun en oikein osannut päättää, teenkö mekon vai mitä, niin keksin tehdä maton. Sitä ei voi tietenkään pukea päälle, mutta sen päällä voi tallustella.


Heti aamutuimaan kävin puistelemassa maton ulkona. Se oli hyvin pölyinen, vaikka oli ihan uusi! Muutoin tuli vaakaraitaa paitsi molempiin päihin laitoin pienistä palasista kootun reunuksen. Hapsujakin ajattelin, mutta hylkäsin aika nopeasti.




Matosta tuli oikein kiva, minulla on nyt sininen kausi menossa. Johtuu varmaan siitä, että tekisi mieli uimaan ja melomaan tai mihin tahansa viileiden vesien äärellä tapahtuvaan. Muutama entisten mustien farkkujen lahje pääsi mukaan. Ei enää pikimustina, vaan hienosti harmaantuneina. En ole koskaan ajatellut, että jotkut farkutkin harmaantuu vanhetessaan samoin kuin joidenkin hiukset. 
Matto on 60 cm leveä ja 130 cm pitkä, erittäin sopiva siihen mihin sen suunnittelin. No tietenkin. Olisihan se ollut typerää tehdä liian iso tai pieni, kun paikan tietää.


Yritin saada enemmän räsymattofiilistä ompelemalla vaaleita siksak-raitoja sinne ja tänne. Jonkun lahkeen käytin nurja puoli ylöspäin saadakseni vaaleampaa raitaa.


Päällisen taustaksi mietin vaikka mitä. Päädyin kuitenkin tähän ikivanhaan Portugalin lomalta noin 30 vuotta sitten ostamaani pyyhkeeseen. Tuli täydellinen kierrätysmatto! Jos kaipaat ideoita isolle farkkukasalle, tee retkipeite. Farkku on vahvaa ja kestää rajujakin retkiä. Seuraavaksi taidan tehdä retkipeiton, vaikka en retkelle menisikään. Aina on kuitenkin hyvä olla varautunut.


Kenen lienee farkut pääsivät  minun päähän. Fidassa oli yhtenä päivänä eurolla monellaisia farkkuja ja ihastuin tähän kuivoon.


Tässä näkyy väri ja paisley-kuvio paremmin.




Tänään tein työpäivän melkein kokonaan parvekkeella. Kun lämpötila kohosi liikaa, siirryin sisälle. Kun pidin nuo verhot alhaalla, pysyi lämpötila kohtuullisena. Viiniköynnös on venynyt pituutta kovasti. En tiedä, pitäisikö se leikata. Muraatti pyrkii vankilastaan ulos.


Tämän pelargonian kukka on kaunis.



Tämmöiset naruamppelit oli muodissa joskus nuoruudessa ja itsekin sellaista yritin värkätä. Tämä on ihan ostotuote, mutta jotenkin olen hieman kiinnostunut makramee tekniikalla tehtävästä Saaristo-valaisimesta. Sellainen kurssikin olisi Taito Etelä-Suomessa.

Ja se loma alkaa juhannuksesta. 

Oikein ihanaa juhannusaikaa ja loma-aikaa ja työaikaa ja vapaa-aikaa ja kaikkia muitakin aikoja!

 


maanantai 11. toukokuuta 2020

Istahda kukkapenkkiin!

Järjestin ihan itse itselleni parin tunnin huonekalun tuunauskurssin.
Toisen roska on toisen, ei nyt aarre, mutta idean herättäjä. 



Ikean kulahtanut, homeinen jakkara ei juuri houkuta istahtamaan. Etenkin, kun jalat huojuivat ruuvien löystyttyä. Se tietenkin helpotti niiden irrottamisessa. Tytär löysi entisen naapuritaloyhtiönsä roskalavalta tämän ja pari muuta jakkaraa.


Etelä-Helsingin kansalaisopiston Tilkkukurssille saimme kaikenmaailman kangasnäytteitä pitseistä puuvillan kautta sifonkiin. Ja kaikkea siltä väliltä. Otin muutamia sifonkeja ihan ilman sen kummempaa ajatusta. Tämä näytti hieman retrolta ja ihastuin siihen.


Ensin jalat irti, sitten pienen hionnan jälkeen pohjamaali ja päälle lisää valkoista maalia. Kangasta oli juuri sen verran, että sain tämän isohkon pyörylän sillä päällystettyä. Näin se jakkara puhkesi kukkaan, vaikka ulkona satoi räntää. Minusta tästä tuli söpö kukkapenkki. Ja on jotain katseltavaa, jos nuo parvekkeen livekukat ei vaikka jaksaa kauaa elää.


Minusta tämä kangas on aivan ihana ja mitä parhain kesähuoneen jakkaraan. Kankaan kiinnitin vesiohenteisella lakalla ja kiinnityksen jälkeen sivelin vielä kolme kerrosta lakkaa. Minulla olisi vielä pari jakkaraa, joille voisi tehdä samat temput. Täytyy vaan osua oikeanlainen kangas kohdalle.


Istumisen lisäksi jakkara toimii näppäränä apupöytänä. Sohvan edessä on pieni marmorinen shakkipöytä (jota olen inhonnut tosi vahvasti, mutta nyt se on saanut armon olla minun ihanassa kesähuoneessa, joka on siis entinen jouluhuone eli lasitettu parveke), mutta jos sohvalla istuu useampi henkilö, toiseen päähän tarvitaan pieni paikka, jolle voi laskea kupin tai lasin.
Ja kyllä nyt suututtaa tuo kylmyys. Haluaisin istuskella kesähuoneessa. Ja kaikki pörriäisetkin on varmaan kangistuneet ja kohmeessa. Vaadin äkkiä lämpimiä päiviä.


Sulo on aina ajan tasalla. Heti kun räntäsade alkoi, hän haki jääkarhun ja vei sen sängylle katselemaan ulos. Yritti virkistää jääkarhua talvisella säällä eilisen lämpimän jälkeen. Myöhemmin hän esitteli joulupukkiaan.

Hyvää alkanutta viikkoa!




tiistai 25. joulukuuta 2018

joulukalenterin unohtunut laatikko


Eipä tullut eilen sopivaa kohtaa, jolloin olisi ollut hyvä hetki laittaa tämä aaton laatikko arvailtavaksi, mutta tässä tämä nyt on!


Edellisen ja tämän laatikon sisältöjä voi arvailla vielä Tapaninpäivän iltaan asti.
Jos samassa kommentissa arvailet molempia, niin laita selkeästi kumpaa milloinkin tarkoitat!



Meillä on pöydässä hienoa sokeria tämän sinisen linnun sisällä ja sen nokka on hieman auki ja sieltä voi ripotella sokeria puuroonsa tai mihin nyt tarvitsee. Joulupaketista tupsahti kaksi lintua lisää!
Nämä lähtivät tyttären mukaan Ugandasta, saa nähdä miten tottuvat tähän pohjoiseen ilmastoon. Siniseen lintuun tottuivat heti ja Sininen piti heitä omina poikasinaan. Tosi kivaa, miten Suomi-lintu otti nämä tummat poikaset suojiinsa. Toiseen laitoin suolaa ja toiseen pippuria. Arvaa kumman silmistä ripsahtaa suolaa! Minä pidän tämmöisistä hauskoista siroittimista enemmän kuin jostain tyylikkäistä astiasto-siroittimista. Mutta jos olisi oikein tyylikäs trendikoti, niin se olisi eri asia. Mutta tässä meidän kodissa nämä ovat enemmän kuin kotonaan.


Hyvissä ajoin ennen joulua ostin itselleni Ilon pistoja-kirjan. Muliinilangat on ollut ehdolla joulukalenterin laatikoihin, mutta nyt paljastan, että ei ne siellä ole. Eivät mahtuisi millään semmoiseen laatikkoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin kovakin kirjontaihminen. 
Yritän tässä joulunpyhinä puuhastella näiden lankojen parissa jotain kuviota. Minulla on meneillään myös villalankatyö, jos ei kirjontapistot luonnistu, jatkan villalankatyötä, vaikka siinä ei ole oikein järkeä eikä määränpäätä.


Tytär yritti ennen joulua saada Sulosta joitain kauniita jouluisia kuvia, joilla toivottaisi ystävilleen ja asiakkailleen hyvää joulua. Eipä oikein Sulosta ollut istumaan kauniisti jonkun joulutontun vieressä. Kuvista tuli aika riehakkaita ja jotkut koristeet kärsivät Sulon käsittelyssä, kun hän juoksi ympäriinsä esimerkiksi tämä enkeli suussa. Enkeliltä irtosi hiippalakki, johon oli kiinnitetty pitkät keltaiset letit. Jätettiin sitten tämä enkeli ison kuusen oksalle ilman hiippaa ja lettejä. Yhdeltä tontulta lähti siinä rytäkässä koko pää irti ja sekin jätettiin samaiseen kuvauspaikkana olleeseen koirapuistoon siirtolavan reunalle. Tänään aamulla oli vain enkeli paikallaan, tontulla oli varmaan ollut työvelvollisuuksia eilen illalla ja oli sitten jäänyt niille teille. Hyvä niin.

PS. Minun täytyi vaihtaa tämä blogipohja taas, kun en millään oppinut pitämään edellisestä!

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

aina kateissa

Vaikka minulla on kuinka monet sakset ja purkajat, niin aina onnistun tipauttamaan ne käsistäni jonnekin muualle kuin niiden oikeaan paikkaan. Siksipä ajattelin, että tämä kurssille tekemäni sälytyslokerikko pitäisi tarvikkeet paikoillaan. 


No totuushan on se, että minä niitä saksia ja ratkojia raahailen ympäri kämppää, kun keittiössä on paras paikka tämän hetken hommille. Ei tämmöinen säilytyslokerikko auta, jos itse on niin löysäsorminen ja jättää kaikki huiskin haiskin. 
Tausta on kasattu 2,5" neliöistä (valmiina 2"), jotka tikkasin laukkuhuopaan ja taustana olevaan tukevaan huonekalupuuvillaan.
Korkeus 28" (71 cm) ja leveys 10,5" (n. 26 cm).


Siinä nyt ovat niin sievästi muutamat sakset ja ratkoja, mutta katsotaan kuinka kauan! Tässä etutaskusta tehdyssä taskussa on itse asiassa kolme taskua samassa. Tein tähän taskuun vuoren, joten isommat sakset menee vyötärönauhasta paikalleen, pienessä pennitaskussa ei nyt ole mitään, mutta voishan sinne jonkun pikkujutun laittaa, vaikka sormustimen. Itse taskunsuusta on sujahtanut lankasakset ja ratkoja. Tein tästäkin takataskun mallisen. Laitoin yhden karbiinihakasen vyönlenkkiin roikkumaan ja ajattelin laittaa siihen ketjulla kiinni nuo lankasakset! Tosin sitten minun pitäisi saada tämä hökötys ompelukoneen viereen, ettei ketjua tarvitsisi olla ihan metritolkulla.
Jää haaveeksi.


Varastoista löytyi mustavalkoista vinonauhaa juuri sopiva määrä reunustamaan työtä.


Kiva oli laittaa kaikenlaisia kangastilkkuja vierekkäin pahemmin väreistä välittämättä. On pöllöä, kanaa, nuppineulaa, kissaa kukkaa, lintua ja lehmää sulassa sovussa. Yksi muumi-tyyppikin on mahtunut mukaan. Kuvasta hieman pilkistää, että takataskut on leikattu niin, että housua on mukana eli taskuja ei purettu irti vaan leikattu reilun sentin verran ympäri itse taskua. Tasku on ommeltu ensin yläreunasta oikea puoli taustan oikeaa puolta vasten, taitettu paikalleen ja sen jälkeen käännetty samuavarat nurjalle niin, että näkyy tikkaamisen verran oikealla puolella. Voihan sen taskun toki kiinnittää taskun omia tikkauksia pitkin, mutta halusin tehdä tämän näin.


Tässä vielä minun uusi ihana, jonkun ikivanha, piironki! 


Vasemman puolen ylälaatikosta tuleekin peili, joka laskeutuu tuohon tasolle. Ja tasossa on toinenkin kerros, jonka voi vetää ikään kuin työpöydäksi. 

Tämä on niin ihana!

Leppoisaa loppupäivää ja rytmikästä työviikkoa!


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

siis ihan mitä tahansa

pitää sisällään tämä postaus. Niin on paljon taas asiaa.
Meillä oli Syyringissä puhetta ja joillain kuviakin ompelupaikoistamme ja kangaskaapeista yms. tärkeistä jutuista. Minä en tietenkään ollut mitään nurkkiani kuvaillut, mutta tässä nyt esittelen yhden käsitöihin liittyvän hyllyn.


Oikeasti tämä hylly kuuluisi olla toisin päin, niin että alhaalla oleva tanko  olisi ylhäällä ja sen takana sitten lautasia. Tämä oli heitetty jonkun kevätsiivouksen yhteydessä taloyhtiön siirtolavalle ja minä aloin heti oikein kovasti tarvita sitä. Nyt hylly on pullolaan lasipurkkeja, joissa on nappeja ja nauhoja. Pienissä peltirasioissa on helmiä ja sen sellaista. Oikealla sivulla roikkuu puuvillanyöriin puojettuna nauharullia.



Killassa oli myös juttua siitä, miten kukin säilyttää ompelulankojaan. Minulla tikkauslangat oli ennen neliskulmaisessa, ihan fiksussa purkissa. Se oli liian pieni langoille ja kun kirpparilla oli myynnissä 3 Karhumuovin pyöreää, kannellista purkkia euron kappale, näin heti tikkauslangat niissä. Ihan ei kaikki rullat näihin mahtuneet, joten täytyy alkaa tikata, että saa ylimääräiset rullat käytettyä.

On täällä käsitöitäkin tehty, vähän joka laatua.
Tuossa jokunen aika sitten oli KässäMarttojen kahvilassa tarjolla oppia kirjovirkkaukseen. Keräsin kotoa löytyneet muutamat puuvilla- bambulangat mukaan, sopivan virkkuukoukun kävin ostamassa Snurresta.


Ensin opettelin tällaisen kukan ja siihen reunat niin, että siitä tuli neliö.


Paikan päällä osasin tehdä kirjovirkkausta ihan väärin, joten purin kotona sen viritelmän kokonaan. Virkatut kukkaneliöt virkkasin yhteen ja niiden ympärille oikeaoppista kirjovirkkausta ja syntyi tämmöinen pikkuinen työ ilman sen suurempia suunnitelmia. Ehkä siitä joskus tulee pienen jakkaran päälle pehmustus. En tiedä. Aika rumat värit. Hyi.


Näistä kyllä olen ylpeä! Malli on sama, mikä on siinä kästyöaiheisessa postimerkissä, jossa mummeli neuloo näitä sukkia. Ruususukkia. Ovat oikein kuumat, kun on kaksi lankaa koko työn ajan. Olen tosi yllättynyt, että selvisin tällaisesta kirjoneuleesta ilman hermokohtauksia, melkeinpä täysin coolina. 


Hyvällä ystävälläni oli helmikuussa nimpparit ja hän oli minulle ystävänpäiväkortin lisäksi lähettänyt yhteistä herkkua eli salmiakkia. En ihan löytänyt salmarikangasta, mutta sinne päin olevaa. Siitä värkkäsin nimpparilahjaksi tuommoisen reilun kokoisen "lompakon". Salmiakkijauhoa laitoin pussiin, kun en tuollaista lasipurkkia voinut siihen hätään lähettää.


Sisällä on vetoketjullinen tasku, muuten sulkeutuminen tapahatuu magneettilukon avulla.


Teje esitteli blogissaan ihania muunneltuja tuulimyllyblokkeja. Myös Tiinatei-blogissa oli innostuttu samaisesta mallista. Olen 4-5 vuotta sitten tilkkukurssilla tehnyt tällä mallilla pienen liinan ja samoilla kaavoilla aloitin tätä peittoa. Tein mallit lihakaupanpaperista ja silittelin niitä kankaisiin. Aika hidasta  puuhaa. Ensin ajattelin tuhota kaikki keltaiset kankaat. Niitä oli vähän, joten mukaan tuli hieman sinnepäin-kankaita. Sitten siirryin pinkkien pinoon. kokeilin myös turkooseja, mutta ei niitä tähän voinut liittää.


Tämä pikkuliina on tehty samalla mallilla, mutta blokkien väliin olen lisännyt ohuet kaitaleet. Olin ollut siskon luona Tunisiassa ja ihastellut siellä kaikkia mielettömiä kaakeleita. Halusin saada tähän liinaan kaakelitunnelmaa, siksi nuo välikaitaleet. Ne esittää kaakeleiden välisä saumoja.


Heivasin työstä joitain rumia blokkeja pois ja nyt työ on tässä vaiheessa. Työtapa tuntui liian hitaalta ja siksipä kyselin sähköpostitse apuja. Aioin hankkia kurviviivaimen ja ohjeet sen käyttöön. Mutta mistä?


Vastausta ei tullut, mutta kaikki löytyi lopulta hyvinkin helposti. Viivaimen ostin Ullakasta ja hain sen samantien, kun heidän toimipiste tuossa lähellä on. Myös ohjevihko saapui sekunnissa koneelleni. 


Tein yhden koeblokin uudella vempaimella. Siitä tulee isompi. Kelta-pinkit ovat 7", mutta mustavalkoharmaa onkin peräti 9"! Muutenkin on eroja tekotavassa. Pienemmässä  keskilehdyköiden välissä olevat valkoiset tai värikkäät palaset on tehty 3:sta kappaleesta, kun taas isommassa tehdään jokaisen lehdykän sivuille omat suikaleet eli yhteen blokkiin 8 kpl. Olen aikeissa tehdä kummipojalle päiväpeiton. Hänen huoneen värit ovat ovat musta, harmaa ja oranssi. Niistä samoista väreistä + valkea tulee peittokin. Mietin nyt ensin ja kokeilen, olisiko näppärämpi tehdä kuitenkin tuon vanhan blokin kaavoilla, mutta uuden kokoisena. 


Keskiviikkona Tilkkukurssilla sain hieman lahjoja! Kvilttaaja-blogin Milja antoi muovikassillisen pieniä ja hieman isompiakin hänelle tarpeettomia tilkkuja ja Lea Neula ja Puikko-blogista raitakankaita keskeneräistä Fasset-työtäni varten. Ja bonarina ympyröitä varten Hello Kitty-kangas, jos vaikka joskus sattuisi olemaan tuollainen päivän fiilis.

Eilen haahuilin Messukeskuksessa kameroita ja valokuvia ihaillen ja muutaman luennon kuunnellen. Tietenkin kävin katsastamassa 3 vs 3 pelit korisosastolla ja tutustumassa lajin uutuuksiin. Fillariosasto oli kiinnostava. Polkupyörät on jotenkin niin ihania. Lähes kaikki muukin oli kiinnostavaa, jopa golfia katsoin hieman toisella silmällä. Se johtui kyllä siitä, että veli ja sen vaimo pyöri koko ajan golf-osastoilla. Tänään olin Kädentaitoja katsomassa Wanhassa Satamassa. Kaikkein hienoin juttu oli yksi esiliina. Se vaan oli niin upea, että mikään ei ollut niin hieno. Ei mikään. Ja oli niitä esiliinoja useita, hieman erilaisia. No kankaat on tietty aina hyviä ja joitan ostikin, lähinnä tuohon kummipojan peitteeseen sopivia. Ja Taito-lehden, ihan pari kerästä sukkalankaa ja kierrätyshuopaa. Aion tehdä todella hienot tossut, saas vaan nähdä koska.


Tämä on koskikara. En tunne sen tarkemmin, mutta kovasti sukelteli. Kivan näköinen kaveri, vaikutti hyvin iloiselta linnulta.

Toivotaan, että kaikille tulisi aurinkoinen viikko!

perjantai 18. joulukuuta 2015

18. joulukuuta

Tänään näin ensimmäiset joulukuusikauppiaat torilla.


Minulla on tosi paljon metsää ja kasvatan vain kuusia.


Kävinkin sitten iltapäivällä kaatamassa kaikki kuuset. Aikamoinen homma ja vielä vesisateessa. 


Joidenkin kuusien ympärille viskoin tekolunta, näyttäisivät houkuttavilta.


Osan pistin paljuun ja menen huomenna torille myymään muiden kauppamiesten joukkoon.


Muutamista tein nauhan, jonka ripustin vessan oveen.
Meillä käydään tarpeilla kuusten takana.
Niin vanhanaikaista!


Joulun aikaan kaikki on niin sydämellisiä toisilleen. Ihanaa!