mun maatuskat

Keskiviikon tilkkukrssilla joku viikko sitten ope esitteli kaitaleista tehdyn peiton, jossa oli piristyksenä maatuskoja eli maatuskapeiton. Pidin siitä.

Peitto on ollut jo viikon valmiina, mutta en saanut kuvatuksi aiemmin. Oli niin paljon kaikkea parempaa tekemistä, kuten hiihtämistä, siivoilua, ruokien tekoa ja leipomista. Ihme, että olen nyt niin innostunut kokkaamisesta, että ilmottauduin Marttojen intialaisen kokkailun kurssillekin. Ja ensimmäinen näytös laskiaispullistakin onnistui hyvin. No, tänään heitin peiton hangenlopuille ja siinä se nyt sitten on.

Raitaa raidan jälkeen ja välillä maatuska. Aika vieraita värejä minulle. Tikkauksen kanssa ei ollut miettimistä, raitojen väliin yritin osua ja pääasiassa onnistuin. Sen verran lipsahti välillä, että käsityön leima näkyy.

Ope oli valottanut seulan ja painanut omat maatuksansa, mutta minulta ei semmoiset hommat onnistu. Siksipä piirsin kuvat tekstiilitusseilla ja hieman väritin.

Eikä nämä maatuskat ihan niitä perinteisiä ole. Minulle sopii koiramaatuskat paremmin. Silloin aikanaan järjestin "miss maatuska"-kilpailun ja se melkein riitti tavismaatuskoista.

Paitsi yhden tavallisen piirsin ja laitoin takapuolelle. Siihen tussilla pistin vuosiluvun ja oman nimen. Se on tuolla piilossa. Vuori on kahdesta kappaleesta. Noin puolet tuota pikkukukkaista ruskeaa ja puolet turkoosipohjaista kasvikangasta. Koko työ sai alkunsa  tuosta raidallisesta reunuksesta. Vanuna on muuten sitä hömppää, polyesteriä vai mitä se nyt on. Ei ainakaan uretaania. Tekokuitua kuitenkin. On semmoinen pulleamman oloinen. Yleensä käytän puuvillaa, bambua tai villaa, mutta halusin päästä tuosta pullukasta eroon ja sillä se nyt on, piilossa.

Tämä kuuluu modernien tilkkupeitteiden lohkoon. Niissä on usein tekstikangasta ja minulla oli tuollaista kivaa koirien sanomalehti-kangasta. Siinä on paljon mielenkiintoisia uutisia, niin kuin tämän Fifi´n uudesta parfyymistä kertova pikkuinen juttu. 

Peitto on jotain pari metriä pitkä ja 120 cm leveä. En ole ihan varma, mutta niillä main, enkä jaksa mennä mittaamaan.

Äitini on innokas neuloja, nykyään reumasormilla vain lapasia ja sukkia, mutta ennen vanhaan villapaitoja vaikka miten hienoja. Häneltä puuttui puikkopussukka, joten siitä sain idean kivaan pikku yllärilahjaan. Kuvan puikot on minun omia, vain kuvausrekvisiittaa.  Kuten hienommissakin esittelyissä käytetään.

Äitikin pitää sinisetä väristä ja nappi kuvastaa hänen mainettaan "neuloja ässänä".

Kiinnitysvaihtoehtoja on useita; joku ruma kuminauha, kaunis nyöri tai sopiva nappi. Laitoin napin ja lenksun. Lenkin päät oikein huolellisesti piilottelin kangaspalan alle.

Aiheeseen sopiva kortti löytyi pohjattomista korttivarastoistani ja 

postimerkit kävin vartavasten ostamassa. Siinä se mummo neuloo sukkaa. Äiti on oikeasti juuri aloittamassa tuollaisten ruususukkien neulomisen. Laitoin hänelle ohjeen joku aika sitten ja hieman lankoja. Samoja, jotka olen häneltä saanut. Mutta kivahan se oli lankojen käydä Helsingissä visiitillä ja palata takaisin Hollolaan. Voin paljastaa, että olen itsekin alkanut tehdä noita ruususukkia ja yksi on jo valmis. Hieman taitaa tulla kurtturuusut, kun kirjoneuleessa on minulle niin paljon ja niin monenlaista haastetta. Jos pystyn seuraamaan oikeaa riviä oikeilla väreillä, en muista katsoa, ettei tule kiskottua sitä mukana raahattavaa lankaa turhan tiukkaan. Mutta kurtturuusut on oikeastaan aika kauniita.

Aurinkoa viikonloppuusi!

tarhatädeille mennyttä ja terveiset NYKistä

Pitäiskö olla joku selitys sille, miksi blogia päivitetään harvakseen? No ei nyt kuitenkaan ole, kun en voi mitään kevätkylvökiireitä syytellä. Ihan vaan on ollut niin paljon kaikkea muuta kivaa! Ommellut olen urakalla ja tässä osa ystäväni tilauksesta tekemiäni meikki/tarvikepusseja.

"Eläinten maailma" on tehty koiraihmiselle. Kuvauspaikkana on meidän parveke Ravintolapäivänä. Meillä oli kulmakunnan makein parvekekahvila.

"Sekalainen sirkus" on tehty ohjeistuksella iloinen väritys. 

"Täti vihreä" meni vihreästä pitävälle.

Tämän mallisiin pusseihin tein sisäpuolelle taskun.

Tämän nimi on "Marmelo" ihan vaan siksi, että tämä on tehty yhdestä ja samasta Marimekon kankaasta,

paitsi vuori.

"Täti Sininen" meni sinisen ystävälle. Tämä on isompi kuin nuo muut, jotain 22 cm korkea ja 26 cm leveä. Täytyi mahtua shampoot ja semmoiset tärkeät törpöt. 

Muut saman malliset ovat korkeudeltaan noin 16 cm ja leveydeltään n 22 cm.

Vuorina raitaa ja palleroa.

Lilja-maatuska laittoi kuvaterveiset New Yorkista! Harmi, etten minnä päässyt mukaan. Oli käväissyt siellä lomalla ja nyt hän on muuttanut vaikuisesti asumaan Tampereelle. 

Että moro sit vaan!

hieno viikonloppu

 Lauantaina hyvin, hyvin aikaisin lähdin junailemaan itseäni kohti Seinäjoen kädentaitomessuja. Matka meni todella nopeasti ja perillä päätin köpötellä Areenalle ihan omin jaloin. Aurinko paistoi ja tuuli repi hiuksia. Järkyttävä ja outo asia paljastui sisäänpääsyn jälkeen; Areenassa ei ollut vartioitua narikkaa. Koska olin menossa illalla ystävän luokse yöksi, minulla oli hieman isompi kassi, kameralaukku ja kaikki. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin raahata kasseja ja takkia mukana. Se oli ihan kamalaa! Sitten törmähdin Kotolivingin  ständille. Siellä oli askartelua aikuisille. Askarsin kirjekuoren ja kortin ja mikä ihaninta, Marianna otti kassit ja takkini säilytettäväksi! Alla kaunis kirjekuori, outo kortti ja jääkaappimagneetti, jonka myös tein jossain toisessa paikassa.

Isot kiitokset Anulle ja Mariannalle. Jos olisin raahannut kamojani koko päivän mukana, kädet olisi venyneet jotain kymmenen senttiä ja elämästä olisi tullut todella hankalaa.  Kaikki hihat olisi pitänyt jatkaa ja siinä olisi ollut kamala työ. Ja aina ihmiset olisivat kuiskineet, että siinä menee se pitkäkätinen.

Ihan yhtä tärkeää kuin kankaiden hypläily, oli tapaaminen Klappeklipp -blogin kirjoittajan kanssa. Aivan ihana tyyppi, jonka kanssa oli hauska jutella hieman sitä ja tätä. Sain Klippaajalta kauniissa pussissa pienen, suloisen ja hyvin tärkeän lahjan.

Jee, nyt minut huomataan!

Huomaa, miten hauskasti tuo punainen nauha on laitettu. Koska minulta katosi edellisellä viikolla takissa roikkunut heijastin, tämä henkivakuutus pääsi heti hommiin. Kiitos Klappeklipp, muistan sinut aina hyvin sydämellisenä ystävänä!

Ennen tapaamistamme olin ollut hyvin hillitysti, enkä riehaantunut ostamaan juuri mitään. Kun olin kahvittelun lomassa päässyt tutkimaan Klippaajan kangasostoksia, alkoi oudosti poltella. Kun erosimme, harpoin melkoisen reippaasti PeeKaan kankaiden luo. Pitkistä jaloista on joskus hyötyä. Klippaajalla oli muutama kangas, joita huomasin tarvitsevani, joten ne nappasin ensimmäisenä. Onneksi ei ollut ruuhkaa, sain ihan rauhassa tehdä valintaa. Siellä oli nähtävänä Klippaajan tekemä vihreä kassi ja voin vannoa, että se on vielä kauniimpi luonnossa. Ihan järjettömän siistiä jälkeä. Ei semmoista tavallinen ihminen osaa tehdä.

   

No niin, mitäs sanot? Ihan parhaita, kauniita, viehättäviä ja ties mitä!

Vanhanajan puisten lankarullien päät ovat kauniita kankaanakin. Nuo kaksi oikeanpuoleista kangasta ovat hieman huvittavia, semmoisia flanellipyjaman näköisiä. Ovat kyllä tilkkupuuvilloja. En tiedä miksi noin kovasti olen tärissyt, että kuvasta tuli epäselvä.

Nyt kun olin saanut lankavarastoihini tyhjää tilaa, hankin sinne muutaman pötkylän lankaa täytteeksi. Näistä teeteen cacaoista on tarkoitus tehdä poncho. Lanka on ihanan pehmeää lenkkialpakkaa. En nyt alkaisi edes arvailemaan, koska ja kenen toimesta työ valmistuu. Ostin myös ohjeellisen lankapaketin. Nämä Rakkaat Rasat kuvittelen tekeväni tässä pikapuoliin vuoden loppuun mennessä. 

Tilpehöörejä hankin hieman. Mustaa nauhaa kassien hihnoiksi, garbiinihakoja, tikkauslankoja ja mininappeja tarvitaan tuon tuostakin. 

En olisi ikinä uskonut, että törmään yhteenkään tuttuun noilla lakeuksilla. Mutta niin vaan kävi sunnuntaina, kun ystäväni halusi näyttää minulle Lakeuden Risti kirkon. Siellä Mai Maatuskainen roikkui opasteessa kuin paraskin akrobaatti! Hän halusi palata Helsinkiin ja oli aikonut liftata sinne. Ostin hänelle lipun samaan junaan ja niin reissasimme kotiin kahteen pekkaan. 

Nyt on erittäin kaunis ruska täällä etelässäkin. Yhtään ruskakuvaa en tähän laita, vaan mene itse ulos ja katso. Mene valoisaan aikaan, silloin näkyy paremmin.

Mukavaa loppuviikkoa!

läheltä ja kaukaa

Yhdellä mökkinaapurilla on hauska isotaskuinen essu ja toinen naapuri tarvitsi samanlaisen ja minä lupauduin semmoisen tekemään.

Eipä sattunut kohdalle sopivaa ihmismallia, mutta puu oli ihan suostuvainen. Kun ei ole muotoja ja sitä lantion kaarta, niin näyttää siltä mitä on eli pölkyltä. Uskon, että on paljon paremman näköinen oikean omistajan yllä.

Essun koko kukallisesta kankaasta tehty osa on taskua. Tai oikeastaan kaksi taskua, koska keskellä menee ommel vyötäröltä helmaan jolla tasku on jaettu puoliksi. Kyllä näihin takuihin mahtuu puoli elämää. Oli ihan puolipakko tunkea tuota pietaryrttiä taskuun. Pidän sen tuoksusta, vaikka se on hieman pahanhyvä. Tulee lapsuus mieleen, pietaryrtillä oli suuri rooli ruokatarvikkeena kotileikeissä.

Terveiset Livingstonesta

Minä se vaan ompelen essuja ja käyn töissä sillä aikaa kun maatuskat huitelevat maailmalla. Nyt he ovat käyneet Zimbabwen ja Sambian rajalla Victorian putouksia ihastelemassa.

Alemmassa kuvassa on mukana tyttöjen uusi ihailija. Täältä ja täältä löytyy enemmän tietoa ja kuvia paikoista, missä nämä maailmanvalloittajat liikkuvat. Kävivät safarillakin. Ihmeen hyvin Mai ja Kirsi-Katinka ovat viihtyneet yhdessä, yhtään eivät ole riidelleet ja kaikki ihailijatkin he ovat jakaneet sopuisasti. Oikein hyviä tyttöj' molemmat.

perille päässeet

Laitoin Irmalle arvauskilpailun palkinnoksi kolikkokukkaron kirsikkajätskirahoja varten. Ostin yksi päivä jätskikiskalta kirsikkavalkosuklaajätskin ja se vasta oli hyvää!

Kukkaro nojailee tässä vielä minun chiliviljelmään.

Minulla sattui olemaan yksi pikku-maatuska avaimenperän muodossa ja tämäkin oli hyvin matkustushaluinen, joten laitoin sen samaan kuoreen kukkaron kanssa. 

Olen nähnyt, kuinka maatuksa on salaa pussaillut tuota sammakkoa. Kun se ei muuttunut prinssiksi, alkoi hinguta matkoille. No nyt saa Irma näyttää sille maailmaa.

Aika kamalaa, jos noin kävisi!

jätskikukkaron saa...

...Irma!

Edellisessä postauksessa arvuuttelin minkä kolmesta kukkarosta siskoni valitsi. Oikein arvanneiden keskuudesta arvoin voittajan, joka saa palkinnoksi pienen jätskiraha-kukkaron. Siskon valinta oli vihreä ja onni suoisi Irmaa Tilkuista totta-blogista

Kiitokset kaikille arvailijoille. Mukana oli myös syvällisempää pohdintaa valinnasta. Kommentteja on aina hauska saada ja lukea. (Vaikka on minulla monta lukematonta kirjaakin, mutta kommentit on aina parempia!)

Terveiset Afrikasta

Maatuskat ovat ehtineet jo Afrikkaan, tarkemmin Sambian pääkaupunkiin Lusakaan. 

Kovasti ovat väsyneen oloisia, on ollut varmaankin rankka matka. 

Sattumalta tyttäreni on samassa kaupungissa ja tarjosi maatuskoille majapaikan. Siitä, minkälaista tuolla Afrikan talvessa on, voi lukea kahdestakin blogista. Suomenkielinen Yhden Naisen Uutistoimisto sekä englanniksi kirjoitettu One Women´s News Agency tarjoaa 

välähdyksiä afrikalaiseen elämänmenoon.

palkintona kaakelia

En ole muistanut laittaa Salmen voittamaa palkintoa tänne ollenkaan. Korjataan tilanne välittömästi. Kaikki tietysti tietää tai on arvannut, että pussukanhan minä taas tein. Se on jotenkin mennyt veriin tuo pussukoiden teko.   No Salme sai kaakelipussukan. 

Yksi Salmen lempiväreistä oli sininen ja minulla oli sopivasti päiväpeitosta jääneitä kauniita sinisiä kankaita.

Vuorena on vaalea kangas ja välissä ohut huopa. Tikkaukset kulkevat kaakeleiden saumoja pitkin. Taisin ajella joka sauman pariin kertaan ja kun tuon vaalean saumauksen litistää tikkauksilla, nousee sininen osuus eli "kaakeli" hieman koholleen.

Vetskari on metriketjua ja valkea, vedin sininen. Laitoin tuon hauskan mittanauhaa esittävän nauhan päähän koristeeksi sini-turkoosin helmen. En muistanut mitata pussukkaa, mutta jotenkin muistelen, että yksi ruutu olisi ollut ehkä 2". En ole mitenkään varma. 

Terveiset Sloveniasta!

Kirsi-Katinka ja Mai olivat päätyneet reissullaan Sloveniaan. Tutustuivat Ljublianaan ja myös viehättävään Piran rantakaupunkiin. Siellä kelpasi levähtää auringossa. Maa on kaunis ja hintataso edullinen. Kyllä tekisi minunkin mieli lähteä hieman lomailemaan!

Sekakuoro Naamaiset valloittaa

Olin illansuussa kävelyllä ja näin jotain vilahtavan puun taakse. Luulin ensin, että siellä oli lapsia vaklaamassa, mutta eipä ollutkaan. Ihan oli rajun näköisiä aikuisia miehiä. 

Jatkoin matkaani. Kiertelin siellä ja täällä. Välillä istuin penkillä syömässä eväitäni. Kuljettuani jo hyvän matkaa kotiin päin, kuulin laulua. Ääni voimistui ja yhden mutkan takaa edessäni olikin ryhmä miehiä, jotka lauloivat. Jäin kuuntelemaan koska biisi kuulosti hyvältä.  

Aiemmin metsässä vilahtaneet jermutkin olivat kuorossa mukana. Kun kuoro alkoi laulaa Eppu Normaallin biisiä Urheiluhullu, hyppäsi raitapipoinen viiksivallu muiden eteen ja alkoi vetkuttaa itseään kuin joku hiivatin kiiltomato. Kappaleen kohdassa

 "Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä

Tehdä niin isot että silmät putoilevat naisten päistä" 

kundi vallan riehaantui, vaikutti ihan joltain Hunkisilta. Oli siinäkin katselemista kerrakseen. 

 Kyseessä oli sekakuoro Naamaiset.He harjoittelivat uutta ohjelmistoa, jonka esittävät Vappuna Tähtitornin mäen alla. Kannattaa mennä kuuntelemaan (ja katselemaan), kyllä tässä oikein loistavasta kuorosta on kyse. Huomasin kuorossa olevan vanhan tutun, Reino Hakusen. Hän on kuulemma kuoron johtaja. Kyselin hieman noista kahdesta aiemmin näkemästäni tyypistä tarkemmin, koska he olivat  jotenkin eri kaliperia kuin muut. Noin niin kuin ulkonäöllisesti.

Hakunen kertoi, että kaverit olivat vaan tulleet idän suunnasta ja sanoneet osaavansa laulaa. Ennen  näitä kaverieta kuoro oli ollut mieskuoro, mutta nykyään sekakuoro. En kehdannut kysyä, onko kuoron asiat sekaisin vai onko uudet veikot sekakäyttäjiä.

Terveiset Lontoosta!

Sain postia Mailta ja Kirsi-Katinkalta Lontoosta. Neidot ovat viettäneet siellä lomaa shoppaillen ja kierrellen nähtävyyksiä katselemassa. Tämähän on molemmille ensimmäinen ulkomaan reissu ja aika pitkä sellainen.

Harrodsin tavarataloa olivat yrittäneet tyhjentää. Nämä pimut on niin hulluina uusiin vaatteisiin, että ei kukaan ole. Molemmat olivat ostaneet uudet matakalaukut, kun entisiin ei enää mahtunut.

Suloiset neitoset olivat hurmanneet yhden jos toisenkin herran. 

Pyysivät laittamaan kovasti terveisiä kaikille!