Kasvojen kirjontaa

 Nyt on takana kasvojen kirjonta kurssi eli oikealta nimeltä Kirjotut kasvot -kurssi Espoon työväenopistossa. Oli oikein kiva ja antoisa kurssi erinomaisen opettajan ohjauksessa.

Meidän piti valita joku kuva ihmisestä tai eläimestä. Kuvasta tulostettiin sitten kevennetty versio, joka siirrettiin valopöydän avulla kankaalle. Minulla oli työsuunnnitelma, joka meni täysin uusiksi opettajaa kuunneltuani. Mutta saatan joskus tehdä sen alkuperäisen suunnitelmankin mukaisien työn.

Yksi neuvoista oli, että ei kannata ensimmäiseen työhön valita lähipiiriin kuuluvaa henkilöä, sillä silloin alkaa helposti tehdä liian pikkutarkkaa ja tuhrua. Valitsin tyypin, jota en ole koskaan tavannut, koska hän oli kuollut jo paljon ennen minun syntymää. Tunnetkin varmaan tyypin.

Valopöydällä piirsin kaverista tämän kuvan, jonka siirsin kankaalle.

Kun teen käsitöissä hahmon, jolla on silmät, teen ne silmät viimeisenä. Nyt sitten lähdin revittelemään ja tein silmät heti alkuvaiheessa. Huono vallinta.

Siinä se nyt tuijottaa koko ajan ja tuo vasemmanpuoleinen silmä epäonnistui, siinä on varmaan kaihi. Ehkä joudun sitäkin vielä korjaamaan. Teen kaihileikkauksen.

No ei tämäkään silmä ihan parasta ykköslaatua ole, mutta parempi k uin tuo toinen.

Tähän asti kahden päivän ja kahden illan kurssilla pääsin! Täytyy herralle vielä takki laittaa ja joitan varjostuksia tehdä.

Hyvää 1. adventtisunnuntaita!

 

ompelua, konitohtorin hommia ja lelun korjausta

 Marraskuun iloja on vuosikausia ollut Tampereen kädentaitomessut. Jo monen vuonna olen käynyt ystäväni Kikin kanssa perjantaisin. Silloin ei ole kovaa tungosta.  Ostokset olivat maltilliset, vaikka toinen toistaan ihanampia lankoja olisi ollut kasapäin.  Kangasostokset jäivät sashikokankaiden lisäksi vain yhteen ihanaan nallekankaan palaseen. Vaan eipäs! Ostin Hento Stylen laadukkaita t-paita trikoita valkoisen ja meleeratun beigen. 

Olin varannut pöydän Tapanilan kylätilan joulumyyjäisiin ja halusin tehdä sinne muiden juttujen lisäksi nallekankaasta pussukoita ja teinkin. Mutta jouduin pöydän perumaan, koska minulla onkin Espoon Omniassa kiinnostava kasvojen kirjontakurssi. Haluan kovasti kehittyä kirjonnassa ja siksi se kurssi on minulle tärkeä. Pois en halua jäädä.

Vuorikankaat ovat melko vaaleita, en voi sietää mustia vuoria.

Nallet ovat kovin lutusia <3

Ompelin kääntöpussin käsitöitä varten ja nallekangas pääsi tässä työssä nyörinkujaksi. Eipä sitä tainnut juuri enempää jäädäkään, ehkä pikkuinen pala.

Tuo ihanan pirteä lanka on Eldurin Raanu Sampoa. Siitä tulee jossain vaiheessa sukat. Vaaleahkon ruskehtava beige on Lumoavan Babyalpakkaa. Aivan mielettömän pehmeää! Näitä lankoja varten ostin Petit Knitin Cumulus tee paidan ohjeet. Että sellaista sitten, kun nyt keskeneräiset neuleet ovat valmiina. En edes keri näitä lankoja, ennen kuin voin alkaa tehdä niistä sitä mitä pitääkin.

Sulo aina tulee kurkistelemaan minun käsityöpajan ovelle. Hän viihtyy täällä erinomaisesti, vaikka tilaa on vähän. Hän kuuntelee myös maanantaisin minun vironkielen etätunnin! Voimme varmaan kohtapuoleen keskenämme jotain pientä puhetta pitää viroksi.

Heittäydyin tuossa jokunen aika sitten konitohtoriksi. Kävin Viikin ratsastustallilla paikkaamassa heidän tekohevosta, Flikkaa. Hepo sai uuden hännän, vanha oli jonnekin kadonnut. Ensin tosin piti täyttää takamus, sieltä oli lihat kadonnut kokonaan! Onneksi sain Etolasta hankittua uutta tilalle. Ompelin paikkoja takapuoleen, kylkiin ja korvatkin täytyi kiinnittää uusiksi. Siitä tuli ihan hyvä hepo, jota ratsastuskoululaiset satuloivat ja laittavat suitsia ja muuta sellaista.

En ole itse ratsastanut kuin kerran lapsena. Tälla reppanalla oli iho repeillyt kyljistäkin. En ollenkaan ymmärrä, onko ehkä tapahtunut eläinrääkkäystä.

Minulle on tullut paljon kokemusta erilaisten elikoiden korjaamisesta. Tämä tyttären koiran, Veikon, joulukoira on ollut useasti hoitopöydällä. Nyt oli nahka kärsinyt pahasti, täytyi suunnitella suurempi operaatio.

Päädyin tekemään koiralle villahousut, kun talvikin on tulossa. Sillä on poskessa punainen paikka, kirsua on korjattu, vihreä takki on saanut punaisen alaosan ja kaulurin allekin olen jonkinlaisen tähtikankaisen paikan laittanut. Korvat on aivan riekaleet, semmoiset typistetyt. 

Tässä tämä voimakashampainen Veikko katselee parvekkeella ohikulkijoita. Kuva on elokuulta. On aita vehreä ja kukkakin kauniina. 

Pojat ovat hyviä kavereita ja ottavat pieniä lepohetkiä riehunnan välissä näin sievästi. Veikko on napannut possun kainaloon, leikki varmaan jatkui possun retuutuksella, sillä se oli menettänyt saparonsa.

kirjontaa ja mosaiikkikirjontaa

Viimeaikoina olen innostunut kirjonnasta. Mosaiikkikirjonta vei mennessään, se on todella hauskaa ja värikästä!

Mosaiikkikirjonnan tekniikan on luonut japanilainen Tomami Mimura. Hän on tehnyt tällaisia pikkaraisia eläinhahmoja. Vain nalle on oma malli, kolme muuta ovat Tomami Mimuran kirjasta.

Välillä kokeilin muitakin kirjontapistoja ja kesällä Fiskarssista (esineen kauneuden takia!) ostamani juuresharja pääsi malliksi tähän työhön. 

Torniolaisen ystäväni neule oli saanut reiän rintapieleen ja hän lähetti vaatteen minulle paikattavaksi. Toiveena oli kampela ja tuo on minun näkemys kampelasta. Muotoa katsoin netistä, kun en ole elävää otusta koskaan nähnyt. Se on lituska ja silmät samalla puolella päätä. Jotenkin sympaattinen.

Muutaman vuoden takaiselta Italian reissulla otin kuvan Amalfin rannikolta maalatusta taulusta. Tässä se on siirtynyt mosiikkiparsinnalla pikkutauluksi. No meri on muita kirjontapistoja.

Omaan ikivanhaan Ravintola Salven t-paitaan oli tullut reikä ja se sai paikakseen taiteellisilla vapauksilla luodun silakan.

Kissatauluja kirjontakehyksissä. 

Neuletakin taskusta pistin nallen kurkistelemaan.

Tämä pikkarainen on aikeissa mennä kylpyyn, mutta pistin pussiin ja annoin ystäväälle.

Mosaiikkiparsinnalla on kiva peittää pieniä reikiä tai kuten tässä, takkiin tullutta tahraa, joka ei pesulla poistunut. Siinä se lintu nyt peittelee metallisen heijastimen aiheuttamaa mustaa jälkeä.

Sormikkaanpikkureiän paikkasin mieluummin mosaiikkiparsimalla siihen nallen nassun, samoin lapasen peukalon.

Tässä oma Sulo-koira hieman ojentaa tyttären Veikko-koiraa, kun Veikko on taas riehaantunut ja repinyt nallelta korvan irti. Sellaisia ne pennut ovat.

Ja ristipistoja! Olen joskus melkein päättänyt, että niitä en tee ikinä! No tulipa nyt kuitenkin pisteltyä oikein urakalla. Ehkä ajattelin silloin aikoinaan, että en tee niitä mallien ristipistotauluja kuten Tuhkimo ja sen sellaiset. Ihan eri asia on oma malli, joka on tarpeeksi yksinkertainen!

Nyt on käsittelyssä mm. tämä aika väritön ja minulle tyhjänpäiväinen kangas.

Laitan siihen vähän väriä! 

Tee sinäkin tulevista harmaista päivistä värikkäämpiä vaikka kirjomalla jotakin!

Vaatteita ommellen ja neuloen

 Ostin joskus Kaffe Fassetin kala-kankaan taustaksi johonkin tilkkutyöhön, mutta en sitten ole sitä käyttänyt mihinkään. Ehkäpä siksi, että mikkään tilkkupeitto ei ole valmistunut siihen pisteeseen, että olisi taustaa vailla! Tarkemmin sanottuna en ole saanut hankittua välivanua, se minulta puuttuu. Eipä mitään, ihastelin kangasta niin kovasti, että se alkoi silmissä muuttua paitapuseroksi. 

Ja niinpä siitä sitten täytyi se pusero ommella.

Kuva on otettu eilen illalla, joten se on hieman tumman sävyinen.

Tässä värit ovat lähempänä totuutta. Ensin laitoin typerän väriset muovinapit, kun muitakaan ei varastoistani löytynyt. Sittemmin kävin keskustassa nappikaupoilla. Metallinappeja alun alkaenkin himoitsin käyttää ja ne sopivatkin tähän erittäin hyvin. 

En ole aikoihin tehnyt paitapuseroa ja täytyi tarkasti lukea ohjetta, kuinka hihan halkiot tehdään. Ohje on Suuri Käsityö-lehden vuoden 2024 numerosta 2. Ohjeessa on helmat pyöristetty, mutta minä suoristin ja hieman lyhensin puseron pituutta. Se oli outoa, koska pitkänä ihmisenä yleensä lisään kaikkiin kaavoihin pituutta ainakin semmoiset 5 senttiä!

Taakse tuli laskokset väljyyttä antamaan. Kovin hyvin ne ei näy, mutta ovat tuossa kalapariskunnan alapuolella. Minulle tulee tästä kankaasta hieman mieleen jotkut marimekon kuosit. Kaikkinensa paidasta tuli oikein onnistunut ja jo olen kaivellut kangasvarastoja tehdäkseni toisenkin paitapuseron.

Vihdoin sain villatakin viimeisteltyä ja hankittua napit. Kaulukseen en ole tyytyväinen ja saatan sen jonain sopivana hetkenä purkaa ja tehdä toisin. 

Tässä kuvassa värit ovat oikeat. Ruskeat (3 eri sävyä) ovat kesällä mökillä värjätty lepän edellisen vuoden kävyillä. Tummin on ensimmäinen liemi ja sen jälkeen toinen ja kolmas liemi. Turkoosi-viher-sininen on värjätty tarhakäenkaalilla. Luonnonvalkoista en ole värjännyt :D millään. Pidän näistä väreistä kovasti! Villatakki on neulottu ylhäältä alas ympyränä ja steekattu auki. Melkolailla onnistunut ensimmäiseksi tällä tavalla tehdyksi vaatteeksi, erityisesti, kun tarvitsin villatakkia!

Siskolle olen ommellut muutaman kangaspuseron/tunikan. Tästä samaisesta kankaasta olen aikoinaan tehnyt hänelle mekon ja kangasta jäi vielä tähän puseroon ja vielä johonkin muuhun. 

Kangas on afrikkalaista ja yläkuvasta siitä ei oikein tahdo saada mitään tolkkua, mutta tässä kuvio selkeänä.

e

Toinen siskolle tekemistäni puseroista on saman suunnan kankaista. Kangas näytti niin erikoiselta, että jouduin miettimään miten saan siitä jotenkin järkevän oloisen vaatteen. Kuvassa sivuilla tummana näkyvät kohdat ovat todellakin mustia.

Tässä kuvassa näkyy tuo musta hyvin. Juuri nämä mustat pistivät miettimään, miten kangasta käytän. Onneksi sitä oli ja on yhä edelleen niin reilusti, että ei ollut pelkoa kankaan loppumisesta.

Helmaan otin kankaan toisesta reunasta hieman toisella tapaa raidoitettua kanngasta ja laitoin sen pystyyn. Helmaan tein taskut ja leikkasin kankaan niin, että kankaassa olleet pyöreät merkit tulivat näkyviin. Kankaan värit ovat tässä oikeat eli melko kirkkaat. 

Tästä tuli niin kiva, että teen myös itselle jotain. Olen siis saanut tuota samaista kangasta tuliaiseksi ja sitäkin on oikein riittävästi.

Kiitos ja moikka!

Mukavaa talvista viikonloppua!

pussukoita, korjausompleua ja keskeneräisiä neuleita

Nyt olen ehtinyt ompelukoneellekin ja mitäpä sieltä muuta syntyi kuin pussukoita!

Aika tavanomaista, mutta kankaat on oikein hienoja. 

Tuo takana oleva ison pussukkan kankaan ostin Tampereen kädentaitomessuilta ja nyt se on jo päässyt käyttöön. 

Hupsis! Kuva on väärin päin, mutta nyt en jaksa sitä alkaa veivata. Kyllä kuvasta näkyy, että vuori on raidallinen ja siinä. on tasku. Oranssikankaisen pussukan olen nimennyt pullukaksi. Pinkin kangas on softshelliä ja siinäkin on vuori, koska kangas on nurjalta puolen ihanan pehmoinen, mutta musta.

Tein muutaman projektipussukan, niin voin aloittaa lisää neuleita!

Talokankaan olen joskus ihastuksissani ostanut Eurokankaasta ja se on hiaman paksumpaa canvasta. Kummassakaan pussissa ei ole vuoria, surautin ne saumurilla.

Tässäpä Milo-pojan toppaliivi, jolle kävi kalpaten, kun Veikko tarttui rinnuksiin. Ompelin muutaman paikan palkeenkielien päälle ja liivistä tuli ihan hyvä.

Keskeneräisiä neulomuksia. Kynsikkäistä pitäisi tehdä vielä lapaset eli neuloa sellaiset lapasosat, jotka saa tarvittaessa käännettyä pois ja pystyy vaikkapa  räpläämään kännykkää tai mitä nyyt sitten tekeekään.

Ja tässä on se raikulipoika, toppiksen repijä Veikko! Syötävän suloinen, mutta varustettu naskalihampailla, joiden käyttämisen kohteita hän ei oikein osaa vielä valita oikein. Tästä tapauksesta opittiin, että Veikko ei lähesty pukeutuneita kollegojaan, kunnes ei käy heti kiinni rinnuksiin. Milo on australian terrieri, söpö hänkin.