Näytetään tekstit, joissa on tunniste dvd. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dvd. Näytä kaikki tekstit

7.6.2012

Arvonta kesän kunniaksi

To 7.6.2012

Järjestän jälleen pienen arvonnan. Kirjahyllyni uuden sivuston ja kesän kunniaksi arvon dvd:n Humiseva harju. Sehän on Emily Brontën kirjaan perustuva elokuva, josta kirjoitinkin jokin aika sitten. Tässä linkki tuohon kirjoitukseeni.

En itse oikein pitänyt tuosta elokuvasta, mutta eihän se mitenkään huonosti ollut tehty. Taitavat näyttelijät ja lavastus ym. OK. Jos et ole tätä versiota vielä nähnyt ja se kiinnostaa, niin osallistu arvontaan. Kyllä se katsomisen arvoinen elokuva on.


Säännöt ovat vanhat tutut:

Arvonta on jälleen tarkoitettu niille, jotka ovat kirjautuneet blogini lukijoiksi. Koska olen joutunut jatkamaan blogiani toiselle sivustolle, niin HUOM. vanhalle sivustolle kirjautuneet kirjautukaa myös tänne, jos haluatte osallistua arvontaan.

Saat kirjautuneena lukijana heti kommentistasi yhden arvan ja lisäarvan saat linkittämällä arvonnan blogiisi. Maksimi on siis kaksi arpaa. Aikaa on perjantaihin 15.6.2012 kello 24:ään saakka.

HUOM! Muista kertoa kommentissasi, monellako arvalla olet mukana! Jos arpamäärän mainintaa ei ole, merkitsen automaattisesti vain yhden arvan.

Näin kesällä aloitan taas viikonloppupokkariarvonnan, koska nurkat notkuvat kirjoja, joista haluan eroon. ;) Ensimmäinen viikonloppupokkariarvonta alkaa, kun olen arponut tämän dvd:n eli  viikonloppuna 15.6.2012.

EDIT: Arvonta suoritettu. Humiseva harju dvd:n voitti Pihi nainen. Onnittelut! Katso postaus 15.6.12

12.2.2012

Lauantai-illan elokuva

La 11.2.2012

Nykyisin on luksusta, kun elokuvissa voi käydä vaikka omalla sohvallaan tai jopa omassa vuoteessaan lekotellen.
Lauantai-illan ratoksi katsoin dvd:n, jonka ostin juuri Saiturin pörssistä kahdella eurolla pahvikansissa! Ajattelin, että onpa se sitten millainen tahansa, eipä ole ainakaan hinnalla pilattu. Hyvä jos kupin kahvia saa jostain kahvilasta sillä hinnalla!

Vaan yllättävää kyllä elokuva nimeltä Eläimet ja muu kotiväkeni osoittautui vallan oivalliseksi ja kiitettäväksi katseltavaksi! Ja jää ilman muuta kirjahyllyyni, jossa siis on sekä kirjoja elokuvia että musiikkia. Jonakin päivänä on varmaan kiva katsoa tämä elokuva uudestaan.

Atlanticfilm.fi 
Eläimet ja muu kotiväkeni  on Gerald (Gerry) Durrellin samannimiseen kirjaan pohjautuva elokuva. Kyseinen kirja on ilmestynyt suomeksikin Otavan julkaisemana 1972 (alunperin jo 1956 englanniksi), mutta en ole sitä koskaan lukenut enkä muistanut aikaisemmin kuulleenikaan mitään sen nimisestä kirjasta.

Imelda Staunton
Tämä elokuva sai viikon työpaineista kiristyneenkin tyypin, siis minut!, nauramaan monessakin kohdassa. Komediaksi kyseinen elokuva luokitellaankin kotelon takakannessa ja se sallitaan jopa 3 vuotiaille! Taas vähän naurattaa, miksi se on kielletty alle kolmivuotiailta, mutta sitten muistin elokuvan skorpionit, jotka ryömivät esiin tulitikkuaskista aiheuttaen aikamoisen paniikkitilanteen. Ehkä halutaan säästää pikkuiset sen näkemiseltä. Tai sitten yritetään vaikuttaa siihen, etteivät pikkutenavat alkaisi kerätä kaikkea, mikä liikkuu... Kukapa tietää syyn?

Näyttelijät ovat hyviä ja naispääosan esittäjälle on ehdotettu Emmyä. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1935 Korfun saarelle. Sodan puhjettua Englannin ja Kreikan välille perhe joutuu palaamaan Lontooseen, mistä oli lähdetty sumuja ja sateita pakoon Kreikkaan.

"Lämminhenkinen ja koominen aarre" lukee kannessa. Olen samaa mieltä.


Komedia vuodelta 2005, ohjaus Sheree Folkson. Pääosissa Imelda Staunton, Omid Djalili, Eugene Simon ja Matthew Goode. Valmistusmaa: Yhdysvallat / Iso-Britannia
Julkaisuvuosi: 2005.  Kesto: 88 minuuttia.

Paluumatkalla takaisin Englantiin
On vuosi 1935, ja eksentrinen Durrellien perhe tekee lievästi sanottuna dramaattisen päätöksen: he jättävät taakseen Lontoon sateisen taivaan ja suuntaavat kohti auringonpaistetta Korfun kreikkalaiselle saarelle - - - hullulle ja pitkälle lomalle tietämättä, että toinen maailmansota on alkamassa. (Takakannen teksti)

22.1.2012

Tummien perhosten koti


La 21.1.2012

Pitkän aikaa olen odotellut tilaisuutta katsoa syksyllä ostamani dvd:n Tummien perhosten koti, joka perustuu Leena Landerin samannimiseen romaaniin. Tänään se sitten onnistuikin sopivasti pyykkipäivän päätteeksi. Toisin sanoen tunsin olevani mielentilassa, joka kestäisi häiriintyneiden nuorten tarkastelun elokuvan muodossa.

Kuva: MTV3


Harjula01_200.jpg
Harjula
Keskeisissä rooleissa
Harjula               TOMMI KORPELA
Juhani                NIILO SYVÄOJA
Salmi                  EERO MILONOFF
Hämäläinen      NIKO VAKKURI
Sulkava               IIRO PANULA
Rinne                  VILLE SAKSELA
Simola                H
ENRI HUTTUNEN
Sjöblom              ROOPE KARISTO

krisse_200.jpg
Irene
Vanamo              MARJUT MARISTO
Irene                    KRISTIINA HALTTU
Tyyne                   KATI OUTINEN
Erik                      PERTTI SVEHOLM
Maire                    MATLEENA KUUSNIEMI
Orvokki                 EDIT VILJAMAA
Juhani, 7             SAMU UUTELA 
Sosiaalijohtaja   HEIKKI NOUSIAINEN
Rikostutkija         ASKO SAHLMAN
Rikospoliisit        DOME KARUKOSKI

Salmi3_200.jpg
Salmi


TUMMIEN
PERHOSTEN KOTI
Suomen-ensi-ilta 11. tammikuuta 2008
väri / 35 mm / 2,35 :1 / Dolby Digital / 105 min.

Ohjaus
: Dome Karukoski
Tuotanto: Markus Selin
Executive-tuottaja: Jukka Helle
Käsikirjoitus: Marko Leino Leena Landerin samannimisen romaanin pohjalta
Kuvaus: Pini Hellstedt F.S.C.
Ääni: Jyrki Rahkonen
Musiikki: Panu Aaltio
Lavastus: Pirjo Rossi
Puvustus: Elina Kolehmainen
Leikkaus: Harri Ylönen
Tuotantopäällikkö: Sirkka Rautiainen
Maskeeraus: Mari Vaalasranta
Valaisu: Jani Lehtinen
Kuvauspaikat: Wilma Levonmaa
Markkinointituottaja: Jussi Lepistö
Tiedotuspäällikkö: Rampe Toivonen



Tiesin etukäteen tai siis arvasin, että elokuva olisi raskaimmasta päästä. Poikakotitarina, jossa kerrottaisiin pojista, joiden elämä on suistunut normaaleilta raiteiltaan. Kirjaa en ole lukenut. Siihen ei ole jostain syystä ollut aihetta eli olen ollut tietoinen kyseisen kirjan olemassaolosta, mutta kirja ei ole sattunut kohdalle enkä ole tullut sitä hankkineeksi.

Elokuva on rajattu merkinnällä K13. Katsottuani elokuvan nostaisin ikärajaa hieman ylemmäs, jopa K15 saakka tai sitten K14, jos sellainen olisi olemassa. Jotenkin tuo 13 vuotta tuntuu liian alhaiselta, sillä elokuvassa on useita järkyttäviä kohtia. Se on monella tavoin tunteisiin vetoava elokuva. Koska oma työni on ollut jo vuosia pääasiassa murrosikäisten kanssa työskentelyä, ajatusmaailmassani on voimakas kosketuskohta juuri nuorten maailmaan. Pidän elokuvaa liian järkyttävänä tuossa kehitysvaiheessa oleville.

Ja selatessani netistä elokuvaan liittyviä sivuja, silmiini sattui esimerkiksi Telvis.fi sivulta merkintä K15!  http://www.telvis.fi/filmiopas/elokuvat/61216/tummien+perhosten+koti/

Ostamassani dvd:ssä on kuitenkin takana merkinta K13, mikä tosiaan on mielestäni liian alhainen.

Toisaalta aikuisen näkökulmasta katsottuna elokuva on aika iisikin laitoskotinuorten kuvaukseksi. Jopa "tavalliset" yläasteikäiset pystyvät pahempaan. Tosin elokuvassa tapetaan eläimiä ja ihminenkin pikaistuksissa, seksiä ja kiusaamista on ikävimmästä päästä, mutta pojat kuvataan kokonaisuudessaan kuitenkin sangen tottelevaisiksi ja kilteiksi. Ongelmanuorison kuvaukseen ilmeisesti vajaa kaksituntinen on haastavan lyhyt. Joissakin kohdin kuitenkin poikien käytöshäiriöt pystytään sentään tuomaan selkeästikin esiin.

Koska en ole lukenut kirjaa, en tiedä miten murkkujen vaikeuksia on kuvattu kirjallisessa muodossa. Elokuvassa poikakodin johtaja näyttää pystyvän hyvin hallitsemaan heitä pelkällä ankaralla ohjauksella ja rangaistuksilla, jonka takana on ilmiselvästi myös ymmärtämystä, jopa rakkautta ongelmanuoria kohtaan. Elokuvassa psyykkiset traumat eivät selkeästi ilmene poikakotiin sijoitetuilla lapsilla muilla tavoin kuin unettomuutena ja itsareina. Vain pääroolia näyttelevän pojan takautuvat muistot nostavat alitajunnan tuomat vaikeat psyykkeen vaikuttaneet seikat selkeästi esiin ja kyseinen nuori näyttelijä Niilo Syväoja osaa esittää melko hyvin roolinsa. Tosin tukan mukana näytti lähtevän myös lähes kaikki uhmamieli, niin että hieman vaikealta tuntuu uskoa, että noinkin hiljainen poika olisi ollut täydellinen ongelma kaikissa aikaisemmissa sijoituspaikoissa.

Häiriökäyttäytymistä olisi voinut vielä selkeämmin tuoda esiin niin pääosan esittäjän kuin myös muiden, ei vain parin kolmen nuoren, kohdalla, sillä tuskin nuo murkut mitään pulmusia ovat olleet.

Tommi Korpelalla on elokuvassa iso rooli, jonka hän esittää uskottavasti eivätkä muutkaan osasuoritukset huonoja ole. Kokonaisuutena keskitasoa parempi elokuva. Kannattaa katsoa. Erityisen hienosti esitetään päähenkilö Juhanin lapsuuden painajaiset.

Elokuvasta lisää:
http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=834
http://dome.fi/elokuvat/arvostelut/tummien-perhosten-koti-
http://www.dvdplaza.fi/trailerit/toista.php?

Traileri:
http://www.dvdplaza.fi/trailerit/toista.php?tr=tummienperhostenkoti&id=990&k=4&m=1&w=320&h=130

10.12.2011

Lastenkirjailija ja kuvittaja Beatrix Potter

La 10.12.2011

Kuva elokuvasta Beatrix Potter – taiteilijaelämää
Kuvassa Beatrix Potter
Olin täysin unohtanut viehättävien lastenkirjojen kirjoittajan ja kuvittajan Beatrix Potterin, kun sattumalta törmäsin häneen pitkästä aikaa. Tälläkin kertaa elokuvan muodossa.

Tyttäreni Jasminen ollessa aivan pieni yksi hänen mielielokuvistaan oli jokin elokuva, jossa vilahteli animoituja viehättäviä pupujusseja ja muita piirrettyjä eläinhahmoja. Elokuvassa oli myös jotain piirrosten tekijästä. Tuo VHS-videokasetti on varmasti vielä jossain hänen tavaroissaan, ehkä maalla tai varastossa, joten en nyt pysty ottamaan sitä esille ja kertomaan, mikä se on. Animoidut eläinhahmot olivat kuitenkin englantilaisen Beatrix Potterin piirroshahmoja.

Ostin joskus marraskuussa viiden elokuvapokkarin tarjousnipun kympillä ja katsoin tänään niistä yhden, nimittäin dvd:n Beatrix Potter – taiteilijaelämää.




Elokuva kertoo taiteilijan tarinasta pienen palasen. Reilun tunnin mittaisessa filmissä nähdään uran alku ja jotakin siitä, mitä sitten tapahtui. Elokuva on viehättävä kooste rakkautta ja nuorehkon naisen taiteilijaelämää viktoriaanisesta Englannista 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Elokuvaa tähdittää Renée Zellweger ja hänen vastanäyttelijänään on Ewan McGregor, kolmas tunnettu näyttelijä, jota myös paljon nähdään elokuvassa, on Emily Watson.


Elokuva on pikkusievästi tehty tarina taitavasta piirtäjästä ja satukirjojen tekijästä.

Sangen viehättävää katseltavaa, mutta Beatrix Potterista olisi kyllä ainesta vahvasävyisempäänkin elokuvaan, nyt taiteilija tarjoillaan meille viihteellisessä muodossa kepeästi filmattuna iloineen ja suruineen. Ehdottomasti tämä elokuva kuitenkin kannattaa katsoa.




Ohjaus: Chris Noonan Näyttelijät: Renée Zellweger, Emily Watson, Ewan McGregor, Bill Paterson, Barbara Flynn Kesto: 1 h 34 min. Alkuperäinen nimi: Miss Potter Ikäraja: 3

Samalta ohjaajalta on myös melko tunnettu Babe-possuelokuva. Ehkä tämäkin romanttisviihteellinen ja hitusen komediamainen elokuva on suunnattu tarkoituksella laajalle katsojakunnalle lapsista aikuisiin. Aineksia olisi kyllä hyvinkin laadukkaan elokuvan tekemiseen.

Kuva elokuvasta Beatrix Potter – taiteilijaelämää 

Katkelmia elokuvasta on näissä linkeissä:
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=k3clOLAT_Jg
http://www.imdb.com/video/screenplay/vi4019585305
http://fi.filmtrailer.com/cinema/689/Beatrix+Potter+-+Taiteilijaelamaa.html

Gutenberg-projektista voi lukea  Beatrix Potterin kirjoja alkukielellä. Suomennettunakin on tällä hetkellä ainakin Petteri Kaniini -kirjoja kaupoissa saatavana. Hänen kirjojaan on myyty valtava määrä jo kirjailijan elinaikana. Varoillaan Potter saattoi hankkia maatilan ja sen ympärille alueita, joilla hän pystyi suojelemaan luontoa alkuperäisenä maisemana.
"Testamentissaan Potter jätti lähes kaiken omaisuutensa National Trustille - kuusitoista neliökilometriä maata, maataloja ja viisitoista farmia. Testamenttilahjoitus on auttanut varmistamaan, että Lake Districtin kauneus on säilynyt tahriintumattomana näihin päiviin asti. "Wikipedia
Wikipedian mukaan ainakin nämä kirjat on suomennettu:
  • Petteri Kaniini
  • Nokkela ja Vikkelä
  • Rouva Siiri Sipinen
  • Tarina räätälistä
  • Kaksi tuhmaa hiirtä
  • Penna Pupu
  • Hanna-Hiiren kuokkavieraat
  • Rosina Ankkanen maailmalla
  • Tommin Roimahousut
  • Hemmo Harmaatassu
  • Joonas kaupunkihiiri
  • Jeremias Rimppakinttu
  • Pikku salaattivarkaat
  • Petteri Kaniinin joulupuuhakirja
  • Petteri Kaniinin satumaailma (kokoelma 2002)

6.12.2011

Suomen puolesta

Ti 6.12.2011

Kuva: Järviradio
Tänään katsoin vihdoin pitkään jo esille ottamistaan odotelleen dvd:n Suomen puolesta – Taistelu Suomen itsenäisyydestä 1939 – 1945, jota on esitelty mm. näin:
"Hybridimedia on 3-osainen katselu-, kuuntelu- ja lukumedia Suomen sodista. Se kertoo totuudenmukaisesti sotien syttymisen syyt, sotien kulun ja jälkiseuraukset". Pakkauksessa on kaksi dvd:tä ja 40-sivuinen kirjanen.

Poptori julkaisi tämän dokumentin vuonna 2006 ja takana on merkintä K18. Sota on asioita, joihin liittyvää aineistoa, kirjoja, elokuvia yms. yleensä välttelen. Myös tuo kielto K18 on ehkä pitänyt minut erossa tästä dvd:stä. Ei siksi, että olisin vielä alle 18-vuotias, vaan koska kammoksun kaikkea sotaan liittyvää ja ajattelin pakkauksessa olevien kahden dvd:n sisältävän jotain, mitä en jaksaisi katsoa.

Kuva: Suomen puolesta
Nyt katsoin ensimmäisen dvd:n kokonaan ("Sotahistoriallinen osa, jossa autenttisilla henkilö- ja tilannekuvilla sekä havainnollisilla kartta-animaatioilla kuvataan sodat 1939-1945") ja selasin osittain kakkos-dvd:n (Veteraanit ja rintamanaiset kertovat kokemuksistaan). En kuitenkaan jaksanut katsoa veteraanien haastatteluja kuin päällisin puolin. Katson ne ehkä joku toinen kerta kokonaan.

Ensimmäinen dvd, kestoltaan 65 minuuttia sisälsi rankkaa katseltavaa. Dokumentti toi mieleen isäni, joka oli 19-vuotias sodan syttyessä. Hän oli juuri käynyt armeijan vapaaehtoisena ja nuorena hyväkuntoisena miehenä hänet määrättiin Laguksen jääkärijoukkoihin. Konekivääri selässä suksilla ja polkupyörällä viisi vuotta Suomea puolustamassa kovissa pakkasissa, helteessä, tuulessa ja tuiskussa. Isäni joutui myös Lapin sotaan.
Kuva: Suomen puolesta
Meillä kotona ei sodasta paljon puhuttu. Äitini oli 14-vuotias, kun hän oman äitinsä kanssa joutui polkupyörällä lähtemään evakkoon Koivistolta. Neuvostoliitto ryösti molempien vanhempieni sukujen elämäntyön. Isäni suku on Uudeltakirkolta, äitini suku Koivistolta. Rajan taakse ovat jääneet sukujeni talot, pellot ja metsät. Vaikka menetyksistä ei kotona paljon puhuttu, niin kuitenkin se kaikki oli jollain tavalla taustalla. Isäni terveys meni sodassa ja hän kuoli jo 45-vuotiaana.

Kun ajattelen, mitä kaikkea isäni, 19-vuotiaana sotaan heitetty nuori mies joutui kokemaan, sain kyyneleet silmiini tätä sotadokumenttia katsellessani. Ihmeellisesti Jumala varjeli Suomea, vaikka 12 % maapinta-alasta menetettiinkin. Myös juuri ne alueet, missä esivanhempani olivat eläneet.

Kun muistelen äitini kertomuksia lapsuudestaan ja miten heitä, jotka sota oli heittänyt kodeistaan ja joilta  kaikki oli ryöstetty, haukuttiin koulussa emakoiksi ja muutenkin halveksittiin, niin ymmärrän, miten vaikeaa on niillä, joilta sota on nykyaikanakin ryöstänyt kodin.

Äitini sukupolvi sai kokea kaiken halveksunnan, kun sodanjaloista siirrettyjä perheitä ja lapsia majoitettiin milloin missäkin nurkissa ja koloissa. Heitä kohdeltiin kuin kerjäläisiä, heitä pilkattiin ja se vähä, mikä oli saatu jotenkin pelastettua kodeista, jotka suomalaiset sotilaat poltetun maan taktiikalla joutuivat tuhoamaan, ettei vihollinen saisi niistä itselleen tukipisteitä, täällä kauempana rintamalinjoista varastettiin.

Itse kuulun sukupolveen, joka ei tiedä Suomen sodista muuta kuin kuulopuheita ja sen mitä olen lukenut itsekseni.  Koulussakaan en ole näitä asioita läpikäynyt. Meille opetettiin enemmän antiikin historiaa kuin Suomen historiaa. Tietysti aikaani seuraavana olen yhdestä jos toisesta tietolähteestä saanut ammentaa täydennystä. Mutta kuten sanottu, olen aina vältellyt aihetta nimeltä sota.

Kuva: Suomen puolesta
Tämä dvd Suomen puolesta on kuitenkin mielestäni hyvä dokumentti, johon kannattaa tutustua. Vaikka jossain netissä tätä haukuttiin amatöörimäiseksi ja tekniikaltaan kehnotasoiseksi, niin ehkä juuri siksi se on hyvin puhutteleva. Mukana olevasta 40-sivuisesta pikku kirjasesta voi lukea faktoja, jotka puuttuvat monesta historiankirjastakin.  Kirjaa on esitelty näin: Kronologinen sotavuosien tapahtumakalenteri, jota täydentävät tapahtumiin liittyvät tekstit ja valokuvat sekä karttapiirrokset.

En oikeastaan ymmärrä, miksi takana on merkintä K18. Mitään raakoja kohtauksia ei dokumentissa oikeastaan ole, mutta sotahan on kuitenkin kokonaisuudessaan raakaa. Itse näyttäisin tämän dvd:n jo lukioikäisille ja ikärajaksi laittaisin K15. Toisaalta filmikooste on kuitenkin aika järkyttävää historiaamme, mutta tosiasioita, jotka jokaisen suomalaisen tulisi tietää.

Lisätietoa ja katkelma dokumentista:
http://www.poptori.fi/suomenpuolesta/

2.9.2011

Ylpeys ja ennakkoluulo- dvd:n voittaja

Pe 2.9.2011

Elokuinen kisa Ylpeys ja ennakkoluulo -dvd:stä on päättynyt ja voittaja arvottu.
Tämän dvd:n voittaja on Kaisa! Onneksi olkoon! Ilmoita s-postiini osoitteesi, niin dvd lähtee täältä tulemaan!
Arvonta tapahtui seuraavasti: Annoin arvontaan osallistuneille kullekin numeron kommenttijärjestyksessä ja arpamäärien mukaan. Sitten soitin tietokoneummikkoystävälleni, ja pyysin häntä sanomaan jonkin numeron 1:n ja 16:n väliltä, nämä numerot mukaan lukien. Ystäväni sanoi numeron 9, joka oli Kaisalla.