Siitä asti kun muutama kuukausi sitten töissä kuittasin Schjerfbeckin teokset näyttelyyn olen odottanut sinne pääsyä innolla. Kiireiden vuoksi en ihan heti ole Ateneumiin päässyt, mutta nyt viikonlopun aikana olisi tarkoitus päästä nauttimaan ihanasta näyttelystä.
H. Ahtelan kirjoittamaa kirjaa olen lukenut pikkuhiljalleen eteenpäin uppoutuen Helene Schjerfbeckin ajatusmaailmaan. Kirjassa on monia ihania kohtia joihin olen palannut uudestaan ja udestaan. Helenen kyky kuvata tilanteita, tiloja ja ajatuksiaan on ihastuttava. Hänellä on ollut hieno taito elää hetkessä ja imeä itseensä kaikki ympäröivä.

Tänään heräsin auringon noustessa ja päätin hiljaa pujahtaa nauttimaan heräilevästä Helsingistä. Naapuri oli liikkeellä samoihin aikoihin, oli lähdössä reissuun ja etenikin katua pitkin minua huomattavasti nopeammin :) Kävelin merenrantaa pitkin kohti Senaatintoria ja Espan puistoa. Olin pakannut eväät, kutimet ja kirjan mukaani. Ilma oli lämmin heti aamusta ja pian oivalsin viittani olevan aivan liikaa.
Hetken istuttuani Espan puistossa alkoi katujen pesu ja kolina kantautua Kauppatorilta,  torikauppiaat alkoivat pystyttämään kojujaan. Oli kiva seurata kun torikauppiaat kävivät tekemässä ostoksia toinen toistensa luona, tunnelma oli tosi leppoisa ja iloinen. Siinä vaiheessa kun torin yllä alkoi leijumaan tuoreen pullan tuoksu oli minun jouduttava kotia, pienet kotiin viemiset mukanani ;)

Paluumatkalla oli hauska kuunnella loistoristeilijöiden kuulutuksia, tuulen suunta näytti olevan niille oikea. Lippuja seuraamalla yritän aina arvata mistä alukset ovat lähteneet liikkeelle, helposti unohtaa sen että tulevat vierailulle tosi kaukaakin :)

Kaunista ja aurinkoista viikonloppua!

♥Marie

P.S katujen pesu Helsingissä saa minut aina hymyilemään. Muistan aina kun kymmenen vuotiaana  kävin lukemassa päivän lehdet 90-vuotiaalle ruotsalaismummulle. Rut muisti aina kertoa minulle kuinka Helsingissä harjataan ja pestään kadut. Ihmettelin miksi hän kertoi minulle Helsingistä aina niin kauniisti. Eihän minulla ollut mitään yhteyttä tänne... viisas Rut mummu taisi aavistaa minua paremmin että kymmenen vuoden päästä jättäisin Ruotisn ja muuttaisin Helsinkiin. Kaupunki ei enää ollutkaan niin vieras, kiitos Rutin :)