Liebster blog & May - Photo a Day 17: Season

Kirjasähkökäyrästä sain Liebster blog -tunnustuksen  ja tunnustukseen liittyvät kysymykset:

1. Miltä vuosisadalta on vanhin lukemasi kirja?

Ajattelen laveasti tuon käsitten kirja ja sanon, että kansanrunous, jota ei ole pystytty ajoittamaan luotettavasti, mutta joka on vanhempaa kuin kirjoitetut tarinat.

2. Kuka kirjoitti tämän vanhimman kirjan?

Runothan kokosi kirjaksi Elias Lönnrot, sitten myöhemmin.

3. Mistä edellämainittu kirja kertoo?

"Jos mun tuttuni tulisi,
ennen nähtyni näkyisi,
sille kättä kääppäjäisin,
vaikk ois käärme kämmenpäässä,
sille suuta suikkajaisin,
vaikk ois suu suden veressä,
sille kaulahan kapuisin,
vaikk ois kalma kaulaluilla;vielä vierehen menisin,
vaikk ois vierus verta täynnä."

Ja kaikesta muusta. 

4. Saat yhden kirjan autiolle saarelle. Saat valita joko dekkarin, rakkausromaanin tai runokirjan, mikä se niistä on?

Rakkausromaanin, koska sen tarinasta voi tehdä runoja ja kirja antaa toivoa, ja ennen kaikkea haaveita ja syyn päästä saarelta pois.

5. Mitä aihetta et siedä kirjoissa?

Juutalaisvainoja. Ehkä sietää on liian voimakas sana, mutta jos valitsen kirjoja vaikkapa kirjastosta, niin en koskaan lainaa niitä kirjoja, jotka huomaan takakannessa kertoviksi juutalaisvainoista. Poikkeuksellisesti olen sitten lukenut Tadeusz Borowskin Kotimme Auschwitz, pari vuotta sitten. Senkin vain siksi, että oli pakko lukea "kouluun". 

6. Mihin maahan sijoittuu paras lukemasi kirja ja mikä se kirja on?

Egyptiin. Sinuhe egyptiläinen.


7. Kerro ihmeessä meille muillekin, miksi se kirja on paras?

Koska Sinuhe egyptiläinen oli aivan jotain muuta kuin mitä olin siihen mennessä lukenut ja kirja näytti minulle, mitä kaikkea kirjallisuus voi olla: tarinoita maista ja ajoista, joissa kirjailija ei ole ollut, kuvitelmaa ja mielikuvitusta, kuitenkin sellaista, mikä olisi voinut olla mahdollista. Lisäksi kirjassa oli ihmissuhteita, jotka eivät ole vain minulla itselläni vaikeita ja järjettömiä; järjetöntä rakkautta; suuria maailmantapahtumia pienten ihmisten ympärillä. Kaikkea, mikä ei jäänyt kärpäsensurinaksi korvassani. 

8. Mikä kirja oli lapsuutesi tai nuoruutesi rakkain kirja?

S.E.Hinton: Olimme kuin veljet, jonka luin uudelleen tammikuussa - nimestä pääset klikkaamaan tekstiini.


9. Minkä kirjan ostaisit rakkaallesi/läheiselle ihmiselle lahjaksi?

Aravind Adigan Valkoinen tiikeri.

10. Mistä syystä ostaisit juuri kyseisen kirjan?

Tuosta kirjan nimestä klikkaamalla pääsee lukemaan, miksi itse pidin kirjasta niin valtavasti.
Koska se on kirja siitä, mistä maailmassa on perimmiltään kyse, jos ihmisillä ei ole tasa-arvoa. 

11. Saat valita itsellesi kirjaston, kirjakaupan tai kustantamon, minkä valitset ja miksi?


Kirjakaupan. Sellaisen hiljaisen ja menestymisestä huolettoman. Minun ei tarvitse siis myydä ja mainostaa, vaan voin myydä kirjoja, joista itse pidän.

Tässä postauksessa samalla kuva (/kuvia) toukokuun valokuvahaasteeseen. 

Kahdeksan asiaa / New Blog Love

Reissausta ja ruokaa -blogista sain haasteen, jossa pitäisi kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

 

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

 

Kiitokset siis haasteesta ja laitan tähän kahdeksan satunnaista kirjallista asiaa itsestäni.

 

 

1. Ensimmäinen kirjallinen villitsijäni oli varmasti Viisikko-kirjat. Kirjat tulivat mieleeni lukiessani Satu Grönroosin Lumen syliä, jossa päähenkilö Helmi luki kirjoja.

Olen keräillyt kirjoja lapsena, mutta ei näitä kovin montaa ole päässyt kertymään.

 

 

2. Samaan aikaan, kun luin viisikkoja ja muita löytöjäni, kiersin metsää sukset jalassa ja kesäisin olin lumettomalla pelikentällä.

Jotenkin minua aina on siepannut näkökulma, että lapset voivat olla joko urheilullisia tai kirja- tai muita nörttejä. Lapsena aikaa on niin moneen asiaan, että toinen asia ei sulje pois toista; kaikkea ehtii harrastaa. Itse ehdin olla viisi iltaa viikossa kentällä ja ahmia järkyttävän kasan kirjoja samalla.

 

3. En ole koskaan lukenut ns. tyttökirjoja. En vieläkään voi sietää perinteisiä tyttökirjoja.

Luin sitä vastoin Merri Vikin Lotta-kirjoja ja Anni Polvan Tiina-kirjoja.

 

4. Myöhemmin luin Anni Polvan aikuistenkirjoja - ja huomasin, miten pahasti maailmankuvani meni vikaan, kun ystäväni oli lukenut aivan toisenlaisia romanttisia kirjoja. Pärjättiin aivan eri tavalla rakkauden kanssa, enkä minä ollut se, joka voitti.

 

 

5. Olen myös lukenut kaiken maailman hevoskirjoja, vaikka en ole ollutkaan perinteinen hevostyttö.

 

 

6. Heppahöperön käsikirja ei ole siis  minun kirjani, mutta kuvaa suhdettani hevosiin:

7. Luen mieluiten kirjoja muualta maailmasta kuin Briteistä tai USA:sta. Ehkä siksi, että minua kiinnostaa elämä aina jossain toisaalla.

 

 

 

8. Siitä huolimatta luen tällä hetkellä Chad Harbachin Pelin henki -kirjaa, koska en voi vastustaa uutuuskirjoja, joita tuntuu aina löytyvän niin paljon enemmän maalaiskirjastosta.

 

 

 

Vera Valan Italia/kirjailija-aiheisesta blogista

Tunnustuksen sääntöihin kuuluu:

- linkittää bloggaaja, jolta tunnustuksen sai

- valita viisi ihanaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa (ja kertoa se valituille jättämällä kommentti heidän blogiinsa)

- toivoa, että tunnustuksen saaneet laittavat tunnustuksen eteenpäin.

 

Laitan molemmat (haasteen ja tunnustuksen) eteenpäin viidelle blogille, joissa en ainakaan ihan ensimmäisellä sivulla nähnyt samoja (sori, jos tulee samat uudelleen, nämä haasteet leviävät niin nopsaan).

 

Tarinoiden taikaa

Lukutuulia

Matkalla Mikä-Mikä-maahan

Satun luetut

Sonjan lukuhetket

 

 

 

 

 

 

 

 

A Blog With Substance

Sain A Blog With Substance tunnustuksen Piiltä Maailman ääreen -blogista.

Blogitunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Lähetän tunnustuksen lukulistaltani viimeksi päivittyneisiin, koska oikeasti, hienoja blogeja on tosi paljon, eikä mulla sinällään ole sellaisia suosikkeja, joissa olisi enemmän substanssia =) kuin jossain toisessa, mutta toki nämä ovat hienoimmasta päästä:

1. Vinttikamarissa

2. Nenä kirjassa

3. Kukkapilli

4. Tarinauttisen hämärät hetket

5. Kiirepakolainen

6. Lukuisa

7. Ilselä

8. Eniten minua kiinnostaa tie

Tämä ei velvoita vastailemaan mihinkään, mutta muille: tuossapa hienot kahdeksan blogia, käykää tutustumassa! 

Tässä kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni: 

1. Olen elänyt elämääni aika usein "ei koskaan"-lauseiden tahdittamana. Olen siis ilmeisesti takinkääntäjä, tai kauniimmin sanoen: alan aina ajatella (liikaa) niitä asioita, joita olen pitänyt ehdottomasti einä. 

2. Olen Itä-Suomesta kotoisin ja ajattelin, että "en koskaan" muuta pois sieltä. 

Muutin seuraavana keväänä, kun sain oikeuden vaihtaa opintopaikkani Turkuun. 

3. Päätin, että mitä tahansa teenkin, niin "en koskaan" tee hanttihommia siivoojana tai kaupan kassana. 

No, tein ensin siivoojan töitä, kunnes siirryin kassalle. 

4. Päätin, että "en koskaan" luovu miestä ja siestä. 

Sitten tapasin Erään Ihmisen stadista ja tuntui pöljältä puhua mietä ja sietä. Turusssa hassusti puhuminen ei haitannut, koska turun murre kuulosti (minusta) vielä hassummalta.

5. Päätin, että "en koskaan" muuta ulkomaille, koska Suomen rajojenkin sisällä on niin vaikeaa ymmärtää muita. 

No, hakupaperit menemään harjoitteluun ja puoli vuotta Baltian maassa meni mukavasti. 

6. Olen monta vuotta ehtinyt sanoa, että "en koskaan" muuta pääkaupunkiseudulle. 

Viimeiset (melkein) 10 vuotta olen täällä viihtynyt. 

7. No, koska olen tehnyt niin monta myönnytystä, niin yksi "ei koskaan" on ollut olemassa aina ja ikuisesti: 

"en koskaan" muuta Espooseen, koska espoolaisuus on mielikuvissani jotain tiettyä, ei minua. 

No, postinumerokseni yllättäen muuttui E:llä alkava kaupunki viime keväänä. Hups. 

8. Halusin aina kulttuurintutkijaksi, tekemään havaintoja jostain  semain tyylisestä heimosta (linkki), enkä koskaan ainakaan opettajaksi. No nii-in. 

Onneksi viime aikoina olen päässyt yhdistämään edes jotenkuten sujuvasti sen, mitä oikeasti halusin tehdä ja työn, josta oikeasti saa palkkaa. 

Tsemppaava blogiystävä

Norkku laittoi minulle tällaisen ihastuttavan tunnustuksen. Kiitos Norkku, jolta  olen saanut monen monta hienoa vinkkiä sellaisiin kirjoihin, joita en olisi muuten koskaan löytänyt, ja muutenkin kaikkea kivaa elämääni. 

Laitan tunnustuksen eteenpäin sellaisille blogi-ystäville, jotka jaksavat käydä kommentoimassa ja piristämässä minua, satoi tai paistoi ♥ ja joista osa on ollut jossain vaiheessa elämässäni mukana tietämättään ja tietämättäni. Maailma on pieni, eikä sitä koskaan tiedä, kuka tulee mistäkin esiin uudelleen. 

Maria, Sinisen linnan kirjastosta 

Valkoinen kirahvi Opuscolo-blogista

Anna Elina vielä yksi rivi -blogista

Paula, Luen ja kirjoitan -blogista

Lumiomenan Katja, 

ja 

Booksy, Booking it some more -blogista.

KIITOS! Tuotte valoa ja iloa syksyn pimeyteen! 

Lovely blog

Maria muisti minuakin ruusuisella tunnustuksella, jonka tarkoituksena on listata lempiasioita (viisi).

Lempiruokani on kiinalainen. 

Lempimakeinen on suklaa. Samalla se on ainoa paheeni, ellei kahvia lasketa mukaan.

Lempilukemiseni on kirja, josta saan ainakin yhden uuden ajatuksen rakentamaan maailmaani.

Lempipaikkani käsitöille on vaatekaapin ylähyllyillä - poissa mielestä ja poissa ahdistamasta kaikesta siitä, mitä ei saa koskaan loppuun asti.

Lempielokuvani.... siis vaikka mä yrittäisin kovasti valita tähän jonkun suomalaisen tai edes hollywoodilaisen, niin en silti pysty; pakko sanoa, että bollywoodin leffa, jossa päänäyttelijänä on Shah Rukh Khan (ei voi mitään, se on vain niin ihana) ja jossa on perinteinen rakkausjuoni. Sanotaan nyt, että se ihan kaikkein eniten lempileffani on Chalte Chalte, koska se on ensimmäinen bollywoodilainen, josta pidin. 

Ai miksi? Siksi, että nämä leffat vievät kauas pois todellisuudesta, itkettävät, naurattavat ja kaikea siitä väliltä. Eli saavat tasaisen arjen näyttämään aivan joltain muulta (vähän niin kuin suklaa).     





Pistän haastetta eteenpäin Booksylle,ja Kirsin kirjanurkkaan.  

Muffinsi-vastauksia

Sain Anna Elinalta muffinsi-haasteen, jossa pitäisi tunnustaa tai kertoa itsestään kolme asiaa: lempiväri, lempiruoka ja paikka, jonne haluaisi matkustaa.

*
1. Lempivärini: punainen, oranssi ja keltainen - mieluusti yhdessä iloisena sekasotkuna, jotenkin näin:

Ei, en tykkää syksystä, vaikka pidänkin sen väreistä.

**

2. Lempiruokani: kotona tehty kasviscurry, 

osaan tehdä sen itsekin, mutta en ihan niin hyvin kuin 

jotkut toiset, kenen kotona olen sitä syönyt.  

3. Paikka, jonne haluaisin matkustaa. No, yritin olla yllättävä ja keksiä jotain muuta - ja tosiaan, haluaisin käydä Ranskassa, Pietarissa, Kroatiassa, New Yorkissa, Tokiossa jne. - mutta totuus on, että kun olet kerran nähnyt, kuullut, haistanut ja maistanut - ja antanut sen tulla iholle ja ihon läpi, niin se ei koskaan mene pois. Haluaisin mennä sinne, missä maailman korkeimmat vuoret kurkottelevat taivaalle.
Annapurnalle - se on haave, jonka olen itselleni laatinut.

Sitä ei voi sanoin kuvailla.
Eikä edes kuvin.

Tämä muffinsi on varmaan kiertänyt kaikkialla, mutta otin luetut blogit listalta ne kaksi ensimmäistä, joissa muffinsi ei ainakaan viimeisimmässä postauksessa koreillut:

Norkku

ja

Valkoinen kirahvi.