Seita Vuorela: Lumi

Seita Vuorelan Lumi (2016, WSOY) on kaunis ja sadunomainen teos, jonka voi lukea nuortenkirjana tai aikuistenkirjana. Lumi jäi Vuorelalta kesken ja hänen hyvä ystävänsä Vilja-Tuulia Huotarinen saattoi kirjan loppuun. Kirja on surullinen ja kaihoisa, ja sitä on todellakin vaikea ja niin surullista lukea. 

Lumi kertoo Siamakista, pojasta, jonka perhe tuli Suomeen, kun Siamak oli 6-vuotias. Perhe on Iranista kotoisin. 15-vuotiaalle Siamakille elämässä tärkeintä on jääkiekko, jota hän alkoi pelata jo pienenä kuuluakseen jengiin kaupungin itäisessä osassa, jossa hänenlaisensa (muualta muuttaneet) asuvat. Kaikki muu on turhaa. Turhaa on varsinkin se, että heidän luokseen tulee asumaan nuori sukulaistyttö Atisha, joka seuraa Siamakia joka paikkaan, etenkin jäähalliin, joka on aiemmin ollut Siamakin oma paikka. 

Tullessaan Suomeen Atisha tuo mukanaan Teheranin, joka on pysynyt Siamakin perheessä poissa mielestä jo vuosia. Atishan sopeutuminen ei ole helppoa, vaikka ei Atisha myöskään ole avuton nuori nainen. Siamakin ja Atishan välit selviävät vasta juhlissa, jotka Noora, Siamakin ystävä, järjestää. Sukulaisuus ei ole aiemmin juurikaan yhdistänyt näitä melkein koko ikänsä toisenlaisissa maailmoissa eläneitä nuoria.

Nuorten elämän ohella kirjassa kulkee mukailtu Lumikuningatar-satu.  Lumi on mukana kirjan jokaisella sivulla, sillä tässä tarvotaan paljon lumen keskellä. 

Seita Vuorela: Lumi

2016, WSOY

240 sivua

*******

Helmet-haasteessa kirja kohtaan 33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja =( 
ja minihaasteessa I-maa on Iran. 

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Halusin säästellä hieman Elena Ferranten Loistava ystäväni (2016, WSOY) -teosta, ja näin pitkälle jaksoin sinnitellä. Nyt minulla oli aikaa lähteä Napoliin kahden ystävättären, Lilan ja Elenan, mukaan ja nauttia matkasta. Mietin kirjaa lukiessani, miten italialainen kirjallisuus onnistuukin viehättämään aina ja millaisia aarteita maan kirjallisuudesta aina vain löytyykään! Italialaiseen kirjallisuuteen aloin tutustua pari vuotta sitten, jolloin luin Italia-haasteeseen kirjoja (linkki), ja myöhemmin Italia tuli vastaan Elena Ferranten teoksissa Hylkäämisen päivät ja Amalian rakkaus. Nyt edessä on Ferranten Napoli-sarja, jonka ensimmäinen osa Loistava ystäväni on. 

Lina ja Elena elävät köyhässä Napolissa lapsuuttaan. Perheiden sisällä tapahtuu: köyhyyden lisäksi väkivalta kuuluu jokapäiväiseen elämään. Kaverit tappelevat keskenään ja kasvatuksessa uskotaan fyysiseen kurittamiseen. Tytöt löytävät toisensa, heidän ystävyyteensä kuuluu myös kilpailu koulussa. Varsinkin Lina on lahjakas koulussa, Elena tuntuu aina olevan jonkun verran ystävänsä varjossa, mutta tulevaisuus vie heidän elämiään eri suuntiin: toinen saa mahdollisuuden opiskella ja kouluttautua, toisen tulevaisuus on avioliitto 16-vuotiaana. Ystävät ja pojat tulevat tyttöjen elämään tietenkin - välillä on työntäyteisiä päiviä opintojen parissa, välillä aurinkoisia kesäpäiviä rannalla ystävien ja poikien kanssa. Tarina päättyy, kun tytöt ovat 16-vuotiaita. 

Sodan jälkeinen Italia nousee jaloilleen, elämä on vilkasta ja kirjan tarina eloisaa, Ferrante on taitava kertoja, enkä malta odottaa, että Napoli-sarjan seuraavat osat suomennetaan. Tulen ne aivan varmasti lukemaan. Enkä vain lukemaan, sillä Ferranten kerrontaan solahtaa niin, että tuntuu kuin pääsisi elämään menneeseen Napoliin ison ihmisjoukon kanssa, jotka elävät Lilan ja Elenan naapurustossa ja koulussa. Loistavan ystävän loputtua tuntuukin hieman oudolta, kun on palannut omaan elämään kirjan tarinasta. Ensimmäinen ajatukseni kirjan loppumisen jälkeen onkin, että nyt täytyy saada lisää Italiaa. 

Kirjan liitän Helmet-haasteeseen kohtaan 34. Keskustelua herättänyt kirja, sillä Ferranten kirja on aiheuttanut keskustelua siitä, kuka salanimin takana kirjoittava kirjailija oikeastaan on. 

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

2016, WSOY

L'amica geniale 2011

suomentanut Helinä Kangas

362 sivua

Tässä vielä Helmet-lukuhaasteen tila, kun kaksi kuukautta lukuaikaa: 

Helmet-lukuhaaste:

1. Ruuasta kertova kirja - Bulbul Sharma: Munakoisojen kiukku (2003, Like) - luettu; muita: Marsha Mehran: Ruusuvettä ja lammaspataa
2. Matkakertomus - Rauli Virtanen: Reissukirja (2014, WSOY) - luettu; muita: Heikki Aittokoski: Narrien laiva
3. Kirjassa rakastutaan: Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus (2016, Gummerus)
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja - Kiertoteitä - Maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä 
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman - Ida Simons: Tyhmä neitsyt
6. Kirjastosta kertova kirja - Antti Hopia (teksti) & Niina Laakko (piirrokset): Kirjaston kissat 1-5
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja - Leena Lehtolainen: Harmin paikka
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin - Kate Atkinson: Hävityksen jumala
9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja - Samrat Upadhyay: Arresting god in Kathmandu
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Takashi Hiraide: Kissavieras
11. Sarjakuvakirja - Marjane Satrapi: Persepolis 1 & 2
12. Näytelmä - Joan Didion: Maagisen ajattelun aika
13. Kirjan nimi on kysymys: Mikä ihmeen uussuomalainen? 
14. Historiaa käsittelevä tietokirja - Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli
15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma: Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta - Petra Hammerfahr: Uskoton mies
17. Kirjassa juhlitaan - Helmi Kekkonen: Vieraat
18. Lastenkirja - Miikka Pörsti: Kaikkien juhla (2016, Tammi)
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan - Joan Didion: Iltojen sinessä (ei postausta9
21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja - J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus
    2014, Otava
25. Kirjassa on yli 500 sivua - Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast
    2000, Seven-pokkari, 1. painos 1998, Otava
26. Elämäkerta tai muistelmateos
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja - Chigozie Obioma: Kalamiehet 2016, Atena
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja - Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja - Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella
30. Viihteellinen kirja - Liane Moriarty: Hyvä aviomies 
31. Olympialaisista kertova kirja: Liza Marklund: Uutispommi
32. Kirjassa on myrsky: Pauliina Susi: Takaikkuna
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja - Seita Vuorela: Lumi (luettu, postaus tulossa)
34. Keskustelua herättänyt kirja - Elena Ferrante: Loistava ystäväni
35. Kirjassa ollaan avaruudessa
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja - Jukka Laajarinne: Tiloissa - esseitä
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan - Ralf Rothmann: Kuolema keväällä
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja - Herta Müller: Ihminen on iso fasaani 2009, Tammi, 1. painos 1990
40. Eläkeläisen suosittelema kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä - Niina With: Lähettäjä tuntematon
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja - Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2 - Lapsuus Lähi-idässä (1984-1985) 2016, WSOY
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.) - Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa (2008, Gummerus)
44. Kirjassa joku kuolee - Michael Cunningham: Lumikuningatar
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja - Jarmo Ihalainen: Mitä miehen pitää 
46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja - Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus
47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua - Aki Ollikainen: Nälkävuosi
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja - Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Maaria Päivinen: Kellari

Maaria Päivisen teokset ovat jääneet minulta aiemmin lukematta tai kesken, mutta Kellari (2016, Into) vetäisi minut mukaansa niin, etten voinut lopettaa lukemista ennen viimeistä sivua. 

Vilma on suomalaisnainen, joka asuu Islannissa kahden tyttärensä kanssa. Vilman aviomies Gunnar on lähtenyt uuden naisen mukaan ja jättänyt perheensä. Vilma ei anna anteeksi , eikä hyväksy tekoa, vaan päättää lukita miehensä talonsa kellariin. 

Vilman naapurissa asuu vanha nainen, joka on aina toivonut itselleen lasta ja lapsenlapsia, mutta elämä meni niin, ettei hän koskaan saanut omaa lasta. Vanha nainen on yksinäinen ja istuu olohuoneessaan katsellen naapuritalossa asuvaa Vilmaa ja hänen tyttäriään. Niinpä hän päättää mennä esittäytymään. 

Kirjan naisilla on kellarinsa, jotka kirjan tarinassa konkretisoituvat. Pakkomielteinen Vilma siivoaa siivoamasta päästyään kotiaan: miksi puhdas koti ja lapsista täydellisesti huolehtiva ja näille kahdelle asialle täysin omistautunut nainen ei kelvannut Gunnarille? Vilma ei ymmärrä, eikä aio päästää Gunnaristaan irti. Onko tilanteesta olemassa lainkaan ulospääsyä?

Miljöönä kirjassa puhaltaa Islannin talvinen tuuli, joka sitoo ihmiset koteihinsa. Kaiken kaikkiaan nappiajoitus kirjalla lukuhetkeen, kun syysmyrsky raivoaa ulkona. Muutenkin pidin Päivisen hieman sekopäisestä menosta kirjan juonessa. En keksi kirjasta mitään valitettavaa, tämä osui ja upposi minuun. 

Maaria Päivinen: Kellari

2016, Into

293 sivua

***

Alun perin aloin lukea kirjaa sen takia, että se sijoittuu Islantiin, sillä minihaasteessa luetaan I-alkuisista maista kirjoja - ja tapani mukaan pääsen rytmiin näin loppuvaiheessa. Eli tämä kirja pääee haasteeseen mukaan.

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Lucinda Rileyn Keskiyön ruusu (2016, Bazar) ei ollut alun perin lukulistallani, mutta huomasin siitä joitakin positiivisia kirjoituksia kirjablogeissa. Kirjan kansi sai minut epäileväiseksi, josko viihtyisin kirjan parissa, mutta kun avasin kirjan etukannen, niin sittenpä se olikin menoa. Reilut 650 sivua meni lukumääräänsä nähden sujuvasti ja nopeammin kuin etukäteen ajattelin. Kirjailija Lucinda Riley on kirjoittanut paljon kirjoja, ja niitä on myyty maailmalla yhteensä yli viisi miljoonaa kappaletta. Lisäksi hänen kirjoistaan 12 on ollut New York Timesin bestseller-listan kärjessä - kertoo Bazar-kustantamon sivut. Tällaisella kirjoittamiskokemuksella osataan kyllä kirjoittaa menevää luettavaa. 

Keskiyön ruusu kertoo tarinan intialaisesta Anahita-nimisestä naisesta, joka muuttaa nuorena tyttönä Intiasta Englantiin. Hänen tarinansa on tarua ihmeellisempää, mukana on intialaisia prinsessoja ja prinssejä. Englannissa Anahita rakastuu, mutta huomaa, että seka-avioliitto ensimmäisen maailmansodan aikaan kohtaa vastustusta. Työ sairaanhoitajana ja paras ystävä Indira mieshuolineen pitävät Anahitan liikkeessä ympäri maailmaa, ja Anahitan oma elämä uhkaa jäädä elämättä muita auttaessa. 

Anahitan tarina kerrotaan lukijalle vähän kerrassaan, sopivasti juoneen koukuttaen. Niin että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Anahitan salaisuuksiin on tutustumassa tämän lapsenlapsi Ari Malik, joka on Intiassa menestynyt liikemies, mutta joutunut kyseenalaistamaan elämänsä arvot. Ari matkaa Englantiin selvittämään lupauksensa mukaan, mitä Anahitalle tapahtui maassa. 

Miljöönä kirjassa on Astburyn kartano, johon Arin tutkimukset kohdistuvat ja jossa parhaillaan kuvataan amerikkalaista elokuvaa, jossa näyttelevä Rebecca Bradley joutuu kohtaamaan oman elämänsä myllerrykset. 

Kirjaa lukiessani pääsin elämään Englannin nummille 1900-luvun alkuun ja nykypäivään ja näkemään ne vaikeudet, joita eri etnisestä taustasta tulevaa joutuu kohtaamaan tutustuessaan toisiinsa. Juonenkulku oli polveilevaa ja ihmisten kohtaamiset tunteellisia kuin kolmetuntinen Bollywood-elokuva, mutta tarina kuitenkin länsimaalainen itsenäisine naisineen. 

Lukukokemukseni oli alkusyksyn huumaavimpia, ehkä juuri siksi, että en etukäteen kuvitellut pitäväni tällaisesta teoksesta. Toivottavasti Rileyn teoksia saataisiin enemmänkin suomeksi, sillä tiiliskivimäinen lukuromaani oikeaan hetkeen iskiessään tuottaa omalaatuista nautintoa kovastikin. Minulle tämä kirja oli nappiin osunut kaikin puolin. En antanut kyynisen lukijapuoleni sanoa mitään kirjan epäuskottavuuksista, vaan annoin itseni nauttia tästä aikuisten sadusta, joka oli sujuvaakin sujuvammin kerrottu. 

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

2016, Bazar 

The Midnight Rose, 2013

suomentanut Hilkka Pekkanen

667 sivua

Kirjalla osallistun minihaasteeseen, jossa luetaan syys-lokakuun ajan I:llä alkavien maiden kirjallisuutta. Tässä kirjassa kohtaavat peräti kolme iitä: kirjailija on irlantilainen, hän asuu Isossa-Britanniassa ja kirjassa kerrotaan Brittilän lisäksi Intiasta.