Mitään uutta ohjelmassa ei ollut, mutta ihmisten herättely valmisruokiin ja ylipäätään kaupassa myytävien ruokien sisältöön on ollut näkyvissä jo jonkin aikaa,
Aitoa ruokaa -kirjahan paljasti sen, että lihapullissa onkin kananlihaa ja -nahkaa; suuri rasvakeskustelu syksyllä sen, että Pekka Puska kumppaneineen oli tehnyt turhaa työtä Pohjois-Karjala-projektinsa ajan. Minusta PK-projekti oli pelottava asia siinä mielessä, että pääsin tai jouduin itse kokemaan, minkälaiset vaikutukset lapsiin tai nuoriin on sillä, että joku koneisto niin voimakkaasti ohjaa ihmisten käyttäytymistä.
En osaa vieläkään sipaista paistinpannulle muuta kuin öljyä tilkan ja jos joskus hätäpäissäni laitan rasvaa, istahtaa olkapäälleni kotitalousopeni kiljumaan, että
ö l j y ä ! ! !
Sikäli en voi uskoa, että projektilla saatiin aikaan vain pahaa, koska tiedän, että aika monilla siellä seuduin oli todellakin huonoja ja vaarallisia tapoja: ei vain syömisen suhteen.
Oma ystäväpiirini on ollut valveutunut ja varoitellut ruoasta jo 90-luvun alussa, jolloin aloimme pitää kukin omaa ruokataloutta ja itse olen aina tuntenut juovani myrkkyä suoraan pullosta, kun tartun rakkaaseen pepsi maxiini
(ja vaikka kuinka monta kertaa joku valveutunut kertoisi, miten pahaa aspartaami taas onkaan, niin ostan maxiani vieläkin joskus).
Itse en ole kovin valveutunut ruoka-asioista, mutta hieman hereillä olen ollut.
Kun muutin kahdeksan vuotta sitten Baltian maahan, ihmettelin, mitä kaupasta ostaisin syötäväksi. En tiennyt, mitä purkit ja tölkit pitivät sisällään, enkä omistanut mikroa, joten oli pakko hieman tutkia kauppojen valikoimaa: hetken aikaa tutkittuani tilanneta huomasin, että pakastesta saa ostettua pelmenejä, joita sitten söin puoli vuotta, kun ymmärsin, että ne voi keittää kattilassa syöntikelpoisiksi kymmenessä minuutissa.
Kyllä laiska keinot keksii =)
Valmisruokia en ole koskaan syönyt kovin paljon:
kerran minut bongattiin testaamaan jotain uutta valmisruokaa,
sain kuitenkin hylsyn jo ennen koehuonetta, kun en syönyt tarpeeksi usein saarioisten paketteja, jotta olisin voinut antaa tuomioni uudelle tuotteelle.
Sen, että lihapullapaketeissa myydään broilerinlihaa ja -nahkaa, olen toki tiennyt: olen tutkinut kaupan jokaisen liharuoan etsiessäni puolivalmista, joka ei sisällä nautaa.
Sen, että kaupoissa ei ole mitään syötävää, olen huomannut myös muutama vuosi sitten: en halua koskea valmisruokiin ja toisaalta, vaikka haluaisin, niin aika moni niistä sisältää kuitenkin sitä nautaa (ne yhdet lihapullat ovat todellakin poikkeus).
Vaihtoehtoiksi jääkin usein kasvistiski, kananlihat ja kala.
Välillä se on puuduttavan yksipuolista syötävää,
mutta toisaalta taas, keski-ikää lähestyvänä en itse edes tarvitsisi niin kovin paljon sitä syötävää: housut ovat tiukat vyötäröltä, vaikka kaupassa on pelkkää ei oota ruokapuolella (outo yhdistelmä).
Voin rauhassa jättää uutuustuotteet hyllyihin, koska en niitä makunsa, lisäaineiden tai elinvoimani takia tarvitse.
Kevätauringon myötä sitä onkin taas käynyt mielessä, että kaapissa piilottelevat syksyllä ostetut, täysin korkkaamattomat parit lenkkareita. Ehkä hieman kauhistelevat sitä hetkeä, että talven lumet sulavat ehkä jossain vaiheessa toukokuuta ja ne isketään jalkoihin.
Mutta mitäpä sitä voi tehdä: viime keväänä ostettu kevättakki on jälleen talven jäljiltä hieman ahdas ja siihen olisi kiva mahtua jo juhannussateita piiloon.
Alkaa olla se aika vuodesta, jolloin on alettava miettiä, kuinka pitkälle ehtii, jos nyt aloittaa.
Jos äiti onkin laiska kokki, niin jälkikasvu on mukana 100 prosenttisesti; jään odottamaan nousevan sukupolven innovaatioita tässäkin asiassa....
Ja toisaalta, minusta on ihan kiva ostaa kala paketissa.
Tällaiset toisenlaiset lihakaupat saivat mut syömään vain riisiä ja kukkakaalia,
mikä voisi nyt tähän aikaan vuodesta olla se paras veto muutenkin.
Voin taata, että ruokavaliolla oli mahtavat vaikutukset housujen väljääntymikseksi.
Huomioida täytyy, että leipä puuttui myös ruokalistalta.
Välillä tuntuu, että ruoka on niin iso ongelma ympäri maailman, että se on jo absurdia.