Joulukuun iloksi: Syksyn uutuuksista risut ja ruusut

Olenko tullut kärsimättömäksi uutuuskirjojen suhteen vai missä vika, kun tuntuu, että syksyn uutuuskirjat on pakko lukea heti, kun kirjan vaan saa käsiinsä. Hassua onkin huomata, että syksyn uutuuksista olin lukenut jo ison kasan kirjoja ennen kuin oli syyskuu. Ovatkohan kustantamotkin yhtä kärsimättömiä, kun syysuutuudet tulevat markkinoille jo kesäkuuusta alkaen...  No, ehkä syksy ja kevät eivät ole kirjamyynnissä ihan niin sidoksissa vuodenaikoihin.

Vuoden loppuun katsastan taas, mitä kaikista syksyn -12 kirjoista, joita pidin kiinnostavina, luin kauden aikana.. Valokuvatkin ovat nyt kovin alkusyksyisiä syystä, että olin aloittanut tämän postauksen, no, "vähän" aikaa sitten. 

Otavan syksy 2012 löytyy täältä ja blogitekstini luetuista kirjoista klikkaamalla kirjan kirjoittajaa/nimeä.

OTAVA

Riikka Pulkkinen: Vieras (syyskuu) vieraus, uskonnollisuus, ruumillisuus - kiinnostaa, vaikka Totta jätti vähän vaisuksi - LUETTU: pidin, mutta en rakastunut niin kuin Totta-kirjaan.

Petri Tamminen: Rikosromaani - Tammista olen lukenut novelleina, romaani kiinnostaa (elokuu) - LUETTU: ihan ok, mutta ei innostanut suurempaan hehkutukseen

Juha Itkonen: Hetken hohtava valo - no siis, Itkonen tietenkin, vaikka täytyy myöntää, että Seitsemäntoista on vieläkin lukematta (elokuu) - LUETTU alkua, mutta haluan säästellä tätä vielä, pidän!!

Pirjo Hassinen: Popula - Hassisen teokset olen aina lukenut, ja edellinen vakuutti enemmän kuin jotkut toiset; tässä teoksessa kohtaavat muukalaisvihamielisyys ja Afrikasta adoptoitu lapsi (syyskuu) - LUETTU: Pidin paljon, ihan hieman Sitä Jotain jäi vielä puuttumaan tästäkin Hassisen kirjasta, mutta Finlandia-ehdokkuus puhukoon puolestaan

Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen - vähän sama kuin Hassisen kohdalla: välillä ihastuttaa, välillä ei niin paljon, toivotaan parasta - ja sillä välin voisin lukea muutaman lukemattomaksi jääneen Hämeen-Anttilan teoksen. (syyskuu) - LUETTU: sama kuin edellä, pidin ja ihastuin, mutta Jotain vielä...

Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu - taas uusi pakistanilais-amerikkalainen kirjailija (elokuu) LUETTU: kiva ja yllättäväkin, pääsi vuoden parhaimpien lukemieni kirjojen joukkoon

Hélène Grémillon: Uskottuni - ranskalainen kirjallisuus on ilahduttanut minua viime vuosina, joten jatkoa kiinnostukselle! (kesäkuu) - LUETTU, mutta ei saanut innosta hehkumaan

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani - tarviiko tätä jotenkin perustella? (syyskuu) - LUETTU melkein, on jotain 100 sivua kesken...

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja - olen aivan ihastunut Rannelan nuortenkirjoihin (syyskuu) - LUETTU: oli hieno tämäkin Rannela

Arnold Schwarzenegger - Peter Petre: Total Recall - siis eihän tätäkään voi selittää, iso-Arska! (lokakuu) - oli lainassa, mutta en jaksanutkaan ryhtyä lukemaan...

Daphne Sheldrick: Rakkauteni Afrikka  - maailmanpelastajat kiinnostavat (syyskuu) - Samoin kuin edellä, odotan vielä Afrikka-innostustani...

Tatu ja Patu pihalla (lokakuu) - pakollinen joululahjakirja? - tätä en ole vielä edes lainannut, ehkä keväällä, kun päästään pihalle?

Otavan kohdalta voin sanoa, että tunnen makuni, sillä pari kirjaa, jotka eivät olleet lukulistallani, jäivät niitä aloitettuani kesken... Paitsi tämä yksi listan ulkopuolelta kiinnosti loppuun asti:

Reidar Pamgren: Sudenmarja


WSOY:n syksy 2012 löytyy täältä

Katja Kaukonen: Vihkivedet - Odelman jälkeen on vain yksi sana: tietenkin! (elokuu) - LUETTU: pidin, erityisesti Kaukosen omasta tyylistä

Riku Korhonen: Nuku lähelläni - no ehkä vähän epäillen, mutta kiinnostaa kuitenkin (syyskuu) - en ole sitten kuitenkaan innostunut lukemaan tätä, ehkä myöhemmin, jos kirja tulee vastaan?

Taina Latvala: Välimatka - Paljastuskirja oli hieno, ehkä tämäkin? (heinäkuu) - LUETTU: pidin, mutta en niin kovin paljon valitettavasti

Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli - Irakista paenneen painajaiset (syyskuu) - LUETTU: pidin kirjan omalaisesta tyylistä, ja se pääsi vuoden parhaimpien kirjojen joukkoon

Majgull Axelsson: Kuparienkeli - no kiinnostavalta tämäkin kuulostaa! (lokakuu) - lainassa parhaillaan, ehkä tämä jää joulukirjaksi?

Lisäksi WSOY:lta luin: 

Kira Poutanen: Rakkautta borealis - ehkä parempi kuin aiemmat Poutaset, mutta ei tämä maailmoja muuta

Heli Slunga: Orjan kirja - pidin, ja teos pääsi vuoden parhaimpien joukkoon

Vilmos Csaplar: Hitlerin tytär - luin loppuun vain Eurooppa-haasteen vuoksi, mutta paremmalla ajalla olisin pitänyt enemmän, ehkä

Guy DeLisle: Merkintöjä Jerusalemista 

Johnny Kniga: 

Esa Saarinen ja Saeed Warsame: Mohammed, suomalainen - tärkeä puheenavaaja: melkein maahanmuuttajan itsensä kirjoittama tarina

 

TAMMI

Kristiina Vuori: Näkijän tytär - olen aloittanut, ja päässyt sivulle 100. Jotenkin hassua, pidän kirjasta tosi paljon, mutta en oikein tunnu ehtivän siihen kuitenkaan keskittyä - joulukirja?

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa (syyskuu) - hienosti kirjoitettu esikoinen


Lisäksi: 

Jari Järvelä: Parempi maailma - Pidin tästäkin, mutta kaipasin jo jotain uutta

Sami Hilvo: Rouva S. - Pidin totta kai, mutta Jotain puuttui

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä - oikein kiva omassa sarjassaan (chick lit)

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala - oikein kiva yllättäjä listani  ulkopuolelta


GUMMERUS (täällä)

Paula Havaste: Yhden toivon tie - itsenäinen jatko-osa teokselle Kaksi rakkautta, joka vakuutti minut (heinäkuu) - LUETTU! hieno kirja, vuoden parhaimpien joukossa

Vera Vala: Kuolema sypressin vallassa - Blogin myötä olen elänyt kirjan tekovaiheet - kiinnostaa! (elokuu) - LUETTU: pidin, vaikka välillä tuntui, että luen chick litiä - pidin erityisesti Italian-kuvauksesta

Petri Karra: Pakenevat unet - ryövätystä lapsuudesta kertova kirja (syyskuu) - hmmm... en ole lukenut...

Tove Alsterdal: Kadonneet - tämä kiinnostaa esittelylehtisen perusteella; kirja, josta tehdään elokuva, on yleensä hyvä (elokuu) - sama kuin edellä

Cecelia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa - silläkin uhalla, että uusin Ahern ei ihastuttanut, tämä voisi iskeä juuri tähän hetkeen (lokakuu) - LUETTU: luin kirjan oikeaan aikaan, koska pidin siitä paljon

Karisto täällä

Sanna Eeva: Olot - LUETTU: pidin kirjasta

Riina Katajavuori: Perhehytti - hmm... jäänyt kuitenkin lukematta, oli lainassa jossain vaiheessa

Jaana Taponen: Stockan herkku - chick litiä, vieläkö sitä kerran jaksaisi? Mutta tuo kansi... (kesäkuu) -LUETTU; hieno kesäkirja ja niin hieno, että luin muutkin Taposen kirjat
Listani ulkopuolelta luetuiksi tulleet:

Paulus Maasalo: Elinehto - pidin tyylistä, vaikka laji ei ollut omiani


SILTALA


Herman Koch: Illallinen - kaupassa katseltu, näytti kiinnostavalta - LUETTU; oli odotettua parempikin, yllättävä kirja

Sandor Zsigmond Papp: Mitättömät elämät - harvoinhan sitä romanialaiseen kirjallisuuteen Suomessa törmää (lokakuu) - en ole ainakaan vielä lukenut, voi olla varauksena kirjastosta

Raimo Pesonen: Automies - kauden pakollinen mieskirja, no ei vaiskaan: autoilu on ihanaa! - en jaksanut loppuun, autoilu ei ollutkaan niin hauskaa ;D

Umayya Abu-Hanna: MultiKulti - ensin ajattelin, että ei, mutta lukunäyte pelasti (lokakuu) - tulossa luettavaksi

Anne Mattsson: Seela Sella sellaisenaan - no mutta tietenkin!(syyskuu) - ei ole jotenkin ollut aikaa syventyä ihmisten elämiin, ehkä keväällä?



BAZAR täällä

Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet (6.9.2012) - LUETTU, oikein kiva ja hauska kirja

David Safier: Happy Family - Karman jälkeen tämäkin varmaan toimii? (13.9.2012) - odottaa lukemista (lainassa)

Christina Lopez Barrio: Mahdottomien rakkauksien talo - runollinen tarina espanjalaisromantiikkaa ♥ (2.10.-12) - LUETTU: pidin todella paljon kirjasta!

Atena-kustannus täällä

Mia Vänskä: Musta kuu - koska en ole aiemmin tutustunut (syyskuu)

Eugen Ruge: Vähenevän valon aikaan - oih, miten kiinnostavaa, ripaus venäläisyyttä, DDR:ää, pakko olla hieno kirja! (syyskuu)

Istvan Örkeny: 100 minuuttinovellia - hmm... mustaa huumoria, voisko olla hyvä... (syyskuu)

Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä - vuoden pakollinen Japani.kirja? (syyskuu)

Päivi Kannisto: Elämäni nomadina - nykypäivän nomadit kertovat, miltä elämä tuntuu (elokuu)

jotenkin todella noloa, en ole lukenut yhtään näistä... Ei ole mitään kustantamoa vastaan, mutta jotenkin vain ovat nyt jääneet lukematta.

Kuten listastani näkyy, seuraan aika tiukasti sitä, mitä suunnittelen lukevani. Ehkä siksikin pidän niin paljon kirjakatalogien selaamisesta: on kuin puolet lukemisen ilosta olisi siinä, että voi nähdä, mitä suunnittelee lukevansa. Tavallaan myös tiedän, millainen on kirjamakuni, ja kuten tuossa edellä kirjoitin: osa niistä listojeni ulkopuolelta tulevista kirjoista ei vaan vedä tarpeeksi. 

Syksyn uutuuksia listasin kesäkuussa (täällä). Ensi kevään katalogeja olen ehtinyt selata jo marraskuun alussa (täällä). Pieniä epäilyksiä on osasta kevään kirjoista jo nyt, ja voi olla, että keväällä luenkin vähemmän uutuuksia ja enemmän jotain muuta. Mutta sitä en toki voi nyt näin etukäteen suunnitella. 

Syksyn kirjoista on vielä lukematta ja täällä kotona odottelemassa: 

Huomatkaa mun positiivinen luottamus, kuinka monta kirjaa ehdin lukea viikossa (Bestsellerit). 

Joulukuun iloksi: Kirjaostoksia

Parin viikon aikana olen sattuneista syistä vieraillut kierrätyskirjojen aarreaitassani muutamaan kertaan. Tällä viikolla marssin joulukiireitä, pyryä ja auraamattomia teitä uhmaten jälleen kahden euron kirjojen kimppuun. Kirjavarasto ei näemmä uusiudu aivan niin tiuhaan, että viikoittain olisi tarjolla varsinaisia aarteita, mutta kyllä näilläkin mennään ensi vuotta pitkälle. 

Téa Obreht: Tiikerin vaimo - tätä on joissain paikoin kehuttu, ja aloin itse luottaa WSOY:n Aikamme kertojia -sarjaan, joten toivon viihtyväni tämänkin parissa;

Ruth L. Ozeki: Lihan oppivuodet - muistan kauan kauan sitten erään ystäväni suositelleen tätä, ja itse asiassa tämä oli euron pinossa, joten uskalsin noukkia mukaan; 

Tash Aw: Silkkimies - malesian kiinnostavin nykykirjailija, lukee kansiliepeessä. No, tämä menee omien outojen mieltymysteni piikkiin;

Ranya ElRamly: Auringon asema - tämä on ihanin kirja, jonka olen vuosiin lukenut. Oma kappaleeni on jostain syystä täysin kadonnut ja koska se oli pokkariversio, ostin tämän itselleni, koska olen sen pitkän aikaa himoinnut omakseni; 

Anita Brookner: Päivät Pariisissa, Booker-palkittu kirjailija ja Pariisia kansien sisällä, lisäksi luotan Otavan kirjasto -sarjaankin; 

Per Petterson: Hevosvarkaat - sama luottamus Otavan kirjastoon ja luin Pettersonin toisen kirjan jonkun aikaa sitten, haluan lukea lisää Pettersonia; 

ja 

Hilary Mantel: Susipalatsi - Booker-palkittu kirjailija, jonka kirjoihin olen halunnut tutustua jo pitkään. 

(Kaksi viimeisintä olikin muuten hieman kalliimmat 5 e/kirja hankinnat.)

Eipä auta muu kuin alkaa odotella joululoman lukuaikaa...

Joulukuun iloksi: Joululahjavinkkejä, vanhemmille: Nyt V***U nukkumaan!

Olen jonkun aikaa ihmetellyt, että mikä tämä kirja mahtaa olla ja sieppasin sen kotiin mukaan, jotta voisin hieman tutkia lähemmän ja tarkemmin.

Kyseessä on siis Nyt V***U nukkumaan -teos, jonka on kirjoittanut Adam Mansbach ja kuvittanut Ricardo Cortés. Suomeksi kirjan on julkaissut Into-kustannus (2012) ja kirjan on suomentanut, mielestäni onnistuneesti, Kaj Lipponen.  

Kyseessä on siis kuvakirja lasten vanhemmille. Sellaisten lasten, jotka eivät ole niitä ärsyttäviä tapauksia, jotka "vain ihan itse kävelevät sänkyyn illalla kello kuusi ja nukahtavat ilman pihaustakaan ihan itsekseen", vaan sellaisten lasten, jotka eivät millään saa sitä hiton untansa ja keksivät sen kymmenentuhatta asiaa, jotka estävät unen tulon...

Kirjablogeissa tästä kirjasta on kirjoitettu paljon. Valitsin muutaman blogistin jutun googletuksen ensimmäiseltä sivulta:

Susa mietti, että miten suomen kielen vittu sopii englanninkielisen fuck-sanan sijaan. Minusta kotimainen vee-sana sopii hyvin tähän kirjaan, ja muutenkin sana on aina sen voimakkaampi, mitä harvemmin se on käytössä. Kyllä juuri tässä vaiheessa, kun lapsi pomppaa sen tuhannennen kerran sängystä ylös, on vittu-sanan paikka. 

Amman kanssa olen aivan samaa mieltä: ne vanhemmat, jotka olette saaneet sellaiset kummalliset lapset, jotka nukahtavat ilman yöjuoksuja: repikää huumorinne jostain muusta ja antakaa meidän ärsyyntyneiden vanhempien repiä huumorimme tästä. Nimittäin, lasten kasvatuksessa auttaa paremmin se, että saa tukea niiltä, joilla on samat ongelmat, niin kuin Tuuliakin on kirjoittanut, kuin että joku ilkkuisi, että ei meillä ole kyllä tällaista ongelmaa ollenkaan. 

Maija taas on kuunnellut sen saman kuin minä: Samuel L. Jacksonin lukemana saman in English. Tykkään tykkään tykkään! Voin vain tuskitella, että olispa Samuel ollut lukemassa kirjaa silloin, kun yritin saada kuopustamme nukahtamaan. Olisin voinut ihan rauhassa sanoa sen yhden sanan: nukuvitunmatti! Tai ehkä sanoinkin pariin kertaan ja olin niin kuin näin:

Ja siis meillä ei edes ollut koskaan pahimpia nukahtajia. Ainoastaan sellaiset pari tuntia nukahtamisleikissä meni... Ja joskus menee vieläkin. Onneksi ei enää niin usein.

Siis, tämä kirja on aivan ehdoton jokaiselle vanhemmalle, joka on muutaman vuoden sisällä kiroillut salaa mielessään ja yrittänyt hampaat purren olla hyvä vanhempi ja saattaa lastansa yhä uuudelleen ja uudelleen nukkumatin luokse. Jotenkin sitä hyvää vanhemmuutta skitsotaan nykypäivänä niin paljon, että hyvän vanhemman on välillä hyvä olla huono vanhempi ja ärsyyntyä siitä, että ei saa samaa unta kuin aiemmin... Sittenhän sitä ei parin vuoden kooman jälkeen enää kovinkaan paljon edes huomaa, että ei nuku tarpeeksi. 

Naureskelin kirjaa lukiessani aivan järkyttävän ihanan vapautuneena. Tällaista kirjaa ja tekstä kaipaa väliin aivan sairaan paljon. 

Joulukuun iloksi: Vuoden 2012 parhaat - osa II

Tässä toisessa postauksessani vuoden 2012 parhaista kirjoista keskityn kaunokirjallisiin teoksiin. Selasin läpi kaikki vuoden lukemani teokset ja nostin esiin ne teokset, jotka ovat jääneet elämään mieleen, ihon alle tai muistini lokeroihin jollain tavalla. Jotkut sellaiset kirjat, jotka lukiessa tuntuivat aivan järkyttävän hyviltä, ovat tällä kriteerillä tipahtaneet listoilta pois. Ne vain eivät ole eläneet mukana, eivätkä enää muistuneet mieleen sellaisina kuin lukuhetkellä. Päinvastoin jotkut kirjat taas ovat nousseet vasta myöhemmin suuremmiksi kuin lukuhetkellä. 

En myöskään päättänyt mitään lukumäärää kirjoista, joita nostan esiin. Nostin esiin yksinkertaisesti ne kirjat, jotka ovat mielestäni ansainneet nostonsa. 

Huomasin listaa laatiessani myös sen, että kaikkein parhaimpia kirjoja ei tule vastaan tasaisesti läpi vuoden, vaan niitä tulee vastaan putkena, jonka jälkeen saattaa mennä useampi hetki ja kirja ilman sen suurempaa elämystä. Masentavaa, tai miellyttävää. Riippuu missä hetkessä on elämässä ja lukemassa. 

Nämä kirjat eivät ole siis vuonna 2012 julkaistuista parhaat, vaan parhaat lukemistani kirjoista vuonna 2012. 

Anilda Ibrahimi: Punainen morsian (tekstini)
Andrëi Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia (tekstini)


Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu (tekstini)
Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua (tekstini)

Punainen morsian oli sukupolviromaani, jossa kerrottiin pienen ihmisen elämästä suurten historiantapahtumien varjossa taidokkaasti ja siten, että tarina on jäänyt mieleeni pyörimään. Makinen teoksessa taas etsittiin useamman sukupolven onnellisuutta. Jouduin lukemaan sen kaksi kertaa, mikä kannatti: Löysin makineni uudelleen. 

Akhtarin appelsiinikatu on leimattu niissä paikoissa, joissa sitä on luettu, yllätyksettömäksi tarinaksi. Minusta kirjassa oli yllättäviä asioita ja pidin tarinasta. Jos kirja on kirjoitettu sujuvasti, ei se välttämättä ole kevyt, vaan tässä oli lopultakin paljon sellaista, mikä on jäänyt mieltäni askarruttamaan. Mueenuddinin tarinoihin taas ihastuin heti lukiessani: kuten tekstissäni kirjoitin, Aravind meinasi jäädä kakkoseksi Intian/Pakistanin-kuvaajana. Mueenuddin kuljetti lukijansa taitavasti erilaisten, eri aikoina elävien ja eritaustaisten henkilöiden maailmoihin tavalla, joka vieläkin huokailuttaa minua. 

Välillä epäilen, että ovatko muut kirjablogien kirjoittajat ja kirjojen lukijat oikeassa. Koska kulutan huomattavan paljon vapaa-aikaani lukien muiden blogeja, tuntuu hyvältä huomata, että muut(kin) ovat oikeassa: hyvä kirja on hyvä kirja monen lukijan mukaan. Todisteita tästä ovat nämä kirjat, joiden myötä on pakko sanoa: kirjablogistit osaavat löytää hyvät kirjat: 

Hermann Koch: Illallinen (tekstini)
Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (tekstini)



Joskus taas törmää huokeaan kirjaan, jota kukaan muu ei ole vielä huomannut: Aivan loppuvuodesta kohtasin kirjavuoteni yllättäjän: 

Henrik Andersen: Turvavyöhyke on tällä hetkellä vielä kesken, mutta uskallan siitä huolimatta nostaa kirjan yhdeksi vuoden parhaista. Kirja on julkaistu WSOY:n Aikamme kertojia -sarjassa, eikä tuo sarja ole toistaiseksi pettänyt minua. Tämä on ollut huikea kirja ja olen sen lukenut nyt jo loppua vaille valmiiksi, joten uskallan ilakoida. Älkää antako jalkapallokenttä-kannen hämätä: tämä ei ole kirja jalkapallosta (kokonaan). Itse asiassa itse lainasin kirjan juuri sen jalkapallokenttäkannen takia, mutta minua huijattiin hyvällä tavalla. 

Kotimaisiakaan kirjoja en ole täysin unohtanut. Mieskirjailijoiden teokset olivat hauskoja ja niiden parissa viihdyin, mutta pidemmällä ajalla naisten kirjoittamat kirjat ovat kantaneet vuoden loppuun asti. Tässä kotimaista parhautta:

Paula Havaste: Yhden toivon tie (tekstini)
Veronica Pimenoff: Maa ilman vettä (tekstini)
Johanna Hulkko: Säkeitä Pietarista (tekstini)
Seija Vilén: Pohjan akka (tekstini)

Okei, siis pääsi listalle ainakin yksi kotimainen mieskirjailija. Tänä vuonna ihastuin eniten näihin kahteen itselleni uusiin kirjailijoihin:

Joel Haahtela: Traumbach (tekstini)
Haruki Murakami: Norwegian Wood (tekstini)

Tänä vuonna olen lukenut paljon eurooppalaista kirjallisuutta, mutta vuoden parhaaksi maaksi taitaa kirjoista käsin tarkasteltuna tulla Turkki. Ensin oli Shafakin Istanbul ja sitten Turtiaisen ihana esikoinen, Punainen paasto. Mietin Shafakin nostamista esiin, koska Shafakin tyyli on hieman lukuromaanimainen, mutta sitten ajattelin, että tämä kirja on kuitenkin elänyt ajatuksissani näin kauan ja on siksi ansainnut paikkansa vuoden parhaimpien joukossa. 

Elif Shafak: Kirottu Istanbul (tekstini)
Maarit Turtiainen: Punainen paasto (tekstini)

Novelleja ehdin myös lukea ja nostan esiin novellikokoelmista kaksi kotimaista, jotka omalla tavallaan ihastuttivat vuonna 2012 minut aivan mykäksi. 

Leena Rantanen: Puolen tunnin loma (tekstini)
Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta (tekstini)

Kun tarkastelen parhaimpien listaani, ovat kirjat mielestäni kovin itseni näköisiä ja nämä tarinat viehättävät minua. En siis päässyt yllättämään itseäni, mutta mietin, että yllättikö joku kirja sinut?

Joulukuun iloksi: Vuoden 2012 parhaat - osa I

Koin pakokauhua, kun ajattelin, että ryhtyisin listaamaan kuluvan vuoden  parhaimpia kirjoja. Siis parhaimpia kirjoja, joita olen itse sattunut lukemaan. Tuntuu, että maailmassa on niin paljon mahtavaa kirjallisuutta, että on täysin mahdotonta ehtiä löytää kaikki hyvät ja hienot kirjat. 

Ensin listasin kylmästi viisi parasta kotimaista ja viisi parasta käännösromaania, jotka minulle on vastaan tullut lukuvuoden aikana. Mutta huomasin, että kymmenen joukosta karisi pois aivan liikaa hienoja kirjoja pois. Ja mihin jäisivät kaikki muut kuin kaunokirjalliset teokset, jotka olen vuoden aikana lukenut. 

Niinpä päätin tehdä kaksi postausta. Tässä ensimmäisessä ovat kaikki ne muut kirjat ja toisessa postauksessani listaan vuoden parhaat kaunokirjalliset teokset. 

Nämä kaksi postaustani ovat pelkkää mutuhuttua, mutta perustelen kuitenkin, miksi otin nämä teokset mukaan. 

Aloitan itselleni niinkin vieraasta kirjallisuudenlajista kuin runoudesta. Olen lukenut vuoden aikana hävettävän vähän runoteoksia: Niitä on kokonaista viisi kappaletta. Nostan esiin kaksi teosta: 

Paul Polansky: Kosovon mustarastaat (tekstini), koska jos jotkut ovat unohdettuja, niin Itä-Euroopan romanit. On järkyttävää, että joku ihmisryhmä on niin poljettu kuin romaniväestö sellaisessa sivistysmaanosassa kuin Eurooppa. 

Heli Slunga: Orjan kirja (tekstini), koska joka vuosi kaipaa mukaan jonkun naiskirjan, jossa ei kumarreta ketään, mutta ollaan kuitenkin pienesti nöyriä. 

Runoteoksista jatkan sellaisiin kirjoihin, jotka ovat vaikuttaneet lukuovuoden aikana tavalla tai toisella, minuun tai moniin muihinkin. 

Maarit Korhonen: Koulun vika? (tekstini) on kiinnostava kirja siitä, minkälainen on koulun arki ja se nosti monen pohtimaan, mitä koulussa oikeasti tapahtuu. 

Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli (tekstini) oli mieleenpainuva ja yllättävä teos, jolle toivoisin enemmän lukijoita. Se kertoo minkälaista on pakolaisen elämä, ja se kertoo kaiken omaperäisellä tavallaan. 

Conor Grennan: Little Princess (tekstini) oli hieno kirja, joka englanninkielisenä on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle, mutta jota monessa englanninkielisessä kirjablogissa on luettu (onneksi). Tämä kirja on jäänyt voimakkaana mieleeni: pystyykö yksi ihminen tekemään hyvää maassa, jota on riepotellut sisällsisota ja jota riepottelee vielä enemmän korruptio, siitä johtuva köyhyys ja kaikki muu. Oli suloista lukea, miten tavallisen amerikkalaispojan muuttaa se, että on ihanien lasten seurassa. 

Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen (tekstini) oli myös kiinnostava kirja. Se näytti, minkälaista on niiden toisten elämä. Niiden toisten, jotka mieluiten unohdamme. 

Olen lukenut aika monta samanaiheista kirjaa, joissa kuvataan selviytyjiä. Joku voisi kuvata näitä kirjoja kurjuuskertomuksiksi, mutta minusta ne eivät ole sitä, vaan päinvastoin selviytyjien kertomuksia. Kirjoja, joiden sankarit ovat kertoneet samaa tarinaa: kaikista ongelmista ja huonoista hetkistä voi selviytyä. Fabio Gedan kirjasta jäi mieleeni erityisesti se, miten päähenkilö oppi italian kielen supernopeassa ajassa ja jatkoi elämäänsä uudessa maassa, uskomattoman matkan jälkeen. Tämä kirja kertoi minulle, että tärkeintä on olla hyvä ihmisille, eikä kysellä heidän taustoistaan.  

Amelien luvaton norjalainen taas kyseenalaisti suhtautumiseni lakeihin ja laittomiin maahanmuuttajiin. Nämä kirjat vaikuttivat ajatuksiini ehkä eniten kuluneen vuoden aikana:

Nais Mason: Toivo (tekstini molemmista)

Fabio Geda: Krokotiilimeri 

Maria Amelie: Luvaton norjalainen (tekstini)

Koska kirjalista alkaa näyttää kovin kurjalliselta, siirrytään postauksen toiseen osioon: sarjiksiin, lanuihin ja muuhun sellaiseen kevyempään kirjallisuuteen.

Tänä vuonna löysin sarjakuvat uudelleen. Olen niin iloinen näistä sarjis-löydöistä, joita kirjablogit ovat tuoneet minulle: Delislen kirjoista olen nauttinut täydestä sydämestäni ja Habibi oli aivan uskomaton elämys. Nämä kirjat eivät koskaan unohdu - ja millainen voima sarjakuvassa onkaan!

Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista (tekstini)(toinen tekstini)

Craig Thompson: Habibi (tekstini)

Välillä pitää päästä myös maailmalle. Satu Rommi vei Moottoripyörällä Himalajalle (tekstini) ja näytti tavalleen uskollisena, minkälaista on niillä teillä, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Rommi on loistava kirjoittaja ja tämä kirja oli elämys.

Aika usein törmään uusiin kirjailijoihin, joiden kirjat on pakko ahmia yksi toisensa jälkeen. Tänä vuonna kirjailija oli Jaana Taponen (tekstini), jonka uutuus Stockan herkku sai minut lukemaan koko hänen tuotantonsa. Kun on lukenut maailmantuskaa, kaipaa rentoutusta ihan parhaan chick litin parissa. Tai ainakin minä teen. Tykkäsin! 

Luin myös vuoden 2012 aikana nuortenkirjallisuutta ja pidin erityisen paljon Emmy Abrahamsonin Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä (tekstini) -teoksesta, joka on kevyt ja hauska, mutta tai ehkä siksi todella mukava kirja lukea. 

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä lastenkirjallisuutta, jota luen melkein päivittäin lasteni kanssa. Nostan esiin yhden kirjan, vaikka muitakin hienoja olisi:

Stian Hole Hermannin salaisuus (tekstini)

Tässä kirjassa on vain niin hieno kuvitus, että tikahdun! 

Huomenna sitten vuoden parhaan kaunokirjallisuuden pariin!

Joulukuun iloksi: Kirjallisuuspalkintoja - mitä kannattaa lukea?

Välillä alan miettiä kovasti, että mitä seuraavaksi lukisin. Pyörin uutuksien ympärillä, mutta sitten tekisi mieli lukea jotain muutakin. Olen osallistunut erilaisiin haasteisiin, kiertänyt maailmaa ja kuluvan vuoden aikana Eurooppaa. Vastaan on tullut kelpo kirjallisuutta, vähän oudompia ja välillä erityisen hyviäkin kirjoja. 

Joskus sitä miettii, että olisi kivaa ja kiinnostavaa lukea vain sellaista erityisen hyvää kirjallisuutta. Mistä saisi takeita, että se kirja, johon tarttuu, olisi hyvä ja kiinnostava. Ehkä sellainen, jolla on myös jotain erityisen paikokasta sanottavaa? 

Mitä jos lukisikin vain sellaisia kirjoja, jotka joku on nostanut valmiiksi erityisen hyviksi kirjoiksi? Kirjallisuuspalkintoja on maailma täynnä, ja luulisi, että palkinnon saa vain erityisen loistokas hengentuote. Siispä, ajattelin katsastaa, mitä on tarjolla. 

Muistelin, että jossain vaiheessa kirjablogeissa listattiin nobelisteja ja laskettiin vesille lukuhaaste. Pienellä muistutuksella löytyikin NÖF-haaste, johon on yhdistetty Nobel ja Finlandia-palkittujen haastelukeminen (täällä). Olen näemmä itsekin esittänyt kiinnostukseni lukuhaastetta kohtaan, mutta olenko sittemmin lukenut Nobel-palkittuja? No en ole, mutta kaivoin mun salaiset muistinkirjani esiin, ja sieltä todistettavasti voin kertoa, että olen lukenut aiemmin ainakin näitä nobelisteja:

Selma Lagerlöf (1909): Gösta Berlingin taru (1891)

Knut Hamsun (1920): Nälkä

Thomas Mann (1929): Kuolema Venetsiassa (1912)

F.E. Sillanpää (1939): Ihmiset suviyössä (1934), Hurskas Kurjuus (1919)

William Faulkner (1949): Ääni ja vimma (1929)

Ernest Hemingway (1954): tätä en voi teksteistäni todistaa, mutta olen jonkun lukenut, ihan varmasti

Albert Camus (1957): Sivullinen (1942)

John Steinbeck (1962): Ystävyyden talo; Oikutteleva bussi 
Jean-Paul Sartre: Inho (1938)

Samuel Beckett (1969): sama kuin Hemingwayn kanssa

Gabriel Garcia Marquez (1982): Sadan vuoden yksinäisyys (1967)

Jose Saramago (1998): Elefantin matka (tämän jopa blogini aikana)

Jotkut blogistit ovat lukeneet nobelisteja enemmän: Hdcanis on listannut omia lukemiaan täällä, Tarukirjan Margit täällä, ja täällä - oih, millainen omistautuminen asialle!

Kirjavinkit on taas listannut lukemaansa täällä. 

Jos jossain vaiheessa innostuisin lukemaan nobelisteja, voisin lukea vaikka vuoden 2000 uudempia nobelisteja. Koska ne aiemmin lukemani eivät ehkä olleet ihan sellaista kirjallisuutta, jota juuri nyt haluaisin lukea. 

Kyllä, voisin lukea ainakin Mo Yania (saisko kuitenkin ensin suomennoksen?), Tomas Tranströmeriä (kunhan tunnen palon runoja kohtaan kasvavan tarpeeksi suureksi), Mario Vargas Llosaa (totta tosiaan, tätä löytyy kirjahyllystäni ja TBR-listaltani), Herta Mülleriä (kyllä kyllä, Eurooppa-kierrokseen mahtuisi vielä!), Jean-Marie Gustave Le Clézio (jep jep!), Doris Lessingiä (joo!), Orhan Pamukia (no ehdottomasti, vaikka vuosi sitten se museo-juttu jäi kesken), Harold Pinteriä (öhöms, miten mun on pakko tunnustaa oma sivistymättömyyteni ja sanoa, että en muista edes kuulleeni), Elfriede Jelinekiä (vähän sama, mutta olenhan mä joskus kuullut tästä), John M. Coetzeä (joo, TBR & oma hylly!), Imre Kertésziä (joo!), Sir Vidiadhar Surajprasad Naipaulia (TBR!), Gao Xingjiania (kuulostaapa kiinnostavalta!). Loput Nobelin kirjallisuuspalkituista näkyy mm. täällä. 

Sitten hieman Nobelia myöhemmin julkistettiin tämän vuoden Booker-palkinnon saajaksi jälleen Hilary Mantel, joka annetaan vuoden parhaalle englanninkieliselle kirjalle, joka on kirjoitettu Kansainyhteisön maissa. Booker-palkituista olen seuraavan listan alleviivatut lukenut ja vahvistetut ja punakynällä kirjoitetut taidan laittaa hämyiselle TBR-listalleni (joista osa myös löytyy omasta hyllystäni). 

2012 - Hilary Mantel

2011  – Julian Barnes The Sense of an Ending - Kuin jokin päättyisi

2009 – Hilary Mantel Wolf Hall - Susipalatsi

2008 – Aravind Adiga The White Tiger - Valkoinen tiikeri

2007 - Anne Enright – The Gathering - Valvojaiset

2006 - Kiran Desai, The Inheritance of Loss - Menetyksen perintö

2005 – John Banville, The Sea - suomennettu toinen kirja: Todistaja

2002 – Yann Martel, Life of Pi - Piin elämä

2001 – Peter Carey, True History of the Kelly Gang -Kellyn kopla

2000 – Margaret Atwood, The Blind Assassin - Sokea surmaaja

1999 – J M Coetzee, Disgrace - Häpeäpaalu

1998 – Ian McEwan, Amsterdam

1997 – Arundhati Roy, The God of Small Things - Joutavuuksien jumala

1996 – Graham Swift, Last Orders - Viimeinen kierros

1993 – Roddy Doyle, Paddy Clarke Ha Ha Ha

1992 – Michael Ondaatje, The English Patient - Englantilainen potilas

1991 – Ben Okri, The Famished Road - suomennettu toinen: Vaarallista rakkautta

1990 – A S Byatt, Possession: A romance - Riivaus - Romanttinen kertomus (2008)

1989 – Kazuo Ishiguro, The Remains of the Day - Pitkän päivän ilta (1990)

1987 – Penelope Lively, Moon Tiger -Kuutiikeri (1988)

1986 – Kingsley Amis, The Old Devils - Vanhat pirut (1987)

1985 – Keri Hulme, The Bone People - Mauriora: maan voima (1987)

1984 – Anita Brookner, Hotel du Lac - Rantahotelli (1985)

1983 – J M Coetzee, Life & Times of Michael K - Michael K:n elämä (1984)

1982 – Thomas Keneally, Schindler’s Ark - Schindlerin lista (1984)

1981 – Salman Rushdie, Midnight’s Children - Keskiyön lapset (1982)

1980 - William Golding, Rites of Passage - Merimatka (1981)

1979 – Penelope Fitzgerald, Offshore

1978 – Iris Murdoch, The Sea, the Sea - Meri, meri

1975 - Ruth Prawer Jhabvala Heat and dust - Kuumuus ja kiihko (1983)

1971 – V S Naipaul, In a Free State - Vapaassa maassa

Booker-palkittuja on blogimaailmassa lukenut mm. Zephyr ja Sanna.

Kirjamaailma taitaa olla täynnä palkintoja ja sitä myötä palkittuja kirjoja... 

Pulitzer-palkinto jaetaan parhaalle yhdysvaltalaiselle kirjailijalle, joka kuvaa kirjassaan amerikkalaista elämää, kokonainen lista täällä, laitan tähän mukaan vain 2000-luvulla kirjoitetut teokset, tässä on listattu voittaja ja ehdokkaat:

Lukemani taas alleviivatut, vahvistetut kiinnostuksenkohteinani...

Suketus on lukenut ja listannut Pulitzerit omassa blogissaan. 

• 2000: Tämä siunattu koti, Jhumpa Lahiri
  • Lyhyt kantama, Annie Proulx (ehkä)
  • Odotus, Ha Jin
• 2001: The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, Michael Chabon
  • Blondi, Joyce Carol Oates
  • The Quick and the Dead, Joy Williams
• 2002: Empire Falls, Richard Russo
  • Muutoksia, Jonathan Franzen
  • Balladi John Henrystä, Colson Whitehead
• 2003: Middlesex, Jeffrey Eugenides
  • Servants of the Map: Stories, Andrea Barrett
  • You Are Not a Stranger Here, Adam Haslett
• 2004: The Known World , Edward P. Jones
  • American Woman, Susan Choi
  • Evidence of Things Unseen, Marianne Wiggins
• 2005: Gilead, Marilynne Robinson
  • An Unfinished Season, Ward Just
  • War Trash, Ha Jin
• 2006: March, Geraldine Brooks
  • The Bright Forever, Lee Martin
  • Marssi, E. L. Doctorow
• 2007: Tie, Cormac McCarthy
  • After This, Alice McDermott
  • Muistin kaiku, Richard Powers
• 2008: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä, Junot Diaz
  • Shakespeare's Kitchen, Lore Segal
  • Tree of Smoke, Denis Johnson
• 2009: Olive Kitteridge, Elizabeth Strout
  • All Souls, Christine Schutt
  • The Plague of Doves, Louise Erdrich

• 2010: Tinkers, Paul Harding
  • In Other Rooms, Other Wonders, Daniyal Mueenuddin
  • Love in Infant Monkeys, Lydia Millet
• 2011: A Visit From the Goon Squad, Jennifer Egan
  • The Privileges, Jonathan Dee
  • The Surrendered, Chang-rae Lee
• 2012: pääpalkintoa ei jaettu
• Train Dreams, Denis Johnson
• Swamplandia!, Karen Russell
• The Pale King, David Foster Wallace

Orange-palkinto on vielä kiinnostava: se on jaettu vuodesta 1996 alkaen englanniksi kirjoittavalle naiskirjailijalle: 

Nämä tekisi mieli lukea kaikki, mutta samat merkinnät kuin yllä. 

1996 Helen Dunmore A Spell of Winter  

1997 Anne Michaels Fugitive Pieces  

1998 Carol Shields Larryn juhlat / 

1999 Suzanne Berne A Crime in the Neighborhood  

2000 Linda Grant When I Lived in Modern Times  

2001 Kate Grenville The Idea of Perfection  

2002 Ann Patchett Bel Canto  

2003 Valerie Martin Property  

2004 Andrea Levy Small Island  

2005 Lionel Shriver Poikani Kevin  

2006 Zadie Smith Kauneudesta  

2007 Chimamanda Ngozi Adichie Puolikas keltaista aurinkoa  (en tätä, mutta kaksi muuta teosta)

2008 Rose Tremain The Road Home  (kirjastossa Soitto ja hiljaisuus 2002)

2009 Marilynne Robinson Home  Kotiin

2010 Barbara Kingsolver The Lacuna (kirjastossa löytyy Myrkkypuun siemen 2004 suomeksi)

2011 Téa Obreht Tiikerin vaimo  

2012 Madeline Miller The Song of Achilles  

Siis, onhan niitä kirjapalkintoja tosiaan vielä muutama jäljellä. Hoksasin tuossa, että myös jokaisessa maassa ja maanosassa on kirjallisuuspalkinto jos toinenkin, erityisen kiinnostavaa oli tietysti kaivella Aasian puolelta kaikkea kivaa luettavaa, joita kirjallisuuspalkintolistoilta löytyi. Mutta se on sitten toinen tarina... 

En tiedä, mitä ensi vuonna ehdin ja jaksan ja innostun lukemaan. Tuskin kaikkia palkintoja saaneita kirjoja, mutta ehkä joitain niistä kuitenkin. Ihan vain testatakseni, että ovatko palkinnonantajat oikeassa palkitessaan kirjoja.