Joku ehti jo varmaan hirveästi innostua kirjastopostauksestani,
kun huomasi, että lainasin pari kielikurssia.
Muutaman vuoden mittainen projektini on ollut opiskella nepalin kieltä.
En ole siinä hirveän paljon menestynyt enkä edistynyt.
Mutta jospa taas kerran virittäytyisi tunnelmaan ja kasaisi välineet kasaan.
Jostain syystä se iskee nimittäin aina syksyisin:
on suorastaan pakko aloittaa jotain uutta.
Olen myöskin ollut aika innokas espanjan kielen opiskelija,
monen monta kertaa olen aloittanut syksyllä kielikurssin, ja aika pian todennut kurssin liian helpoksi tai liian vaikeaksi tai itseni liian laiskaksi.
Yhden kurssin kävin loppuun asti, koska se oli niin kallis
- ja sijoittui kevääseen!
Välillä tekisi mieli tunkea kielikurssille ihan vain uusien ideoiden toivossa.
***
No, mutta minulla on kuitenkin ihan selvä päämäärä tämän kielen opinnoissa,
sillä haluan seuraavan kerran, kun kävelen Katmandun katuja,
ymmärtää tekstejä
ja haluan tietää, mikä raha on minkäkin arvoinen.
Onhan Pietarissakin kivempaa, kun osaa lukea vaikkapa metrokarttaa.
Siispä, kirjaston kielikurssit testiin!
Voisi sanoa taas, sillä olen aiemminkin leikkinyt rompun kanssa, siellä on mun pisteeni vieläkin tallella ;D
Aloitin (tai aloitimme) EuroTalkin Opi nepalia -cd-rompulla, jonka takakannessa luvataan olevan
"ihanteellinen aloittelijalla".
Sitä se onkin, sillä cd:llä on lähinnä perusfraaseja ja perussanastoa,
jotka lausutaan ja joita pääsee sitten itse testaamaan,
miten sanat osaa.
Sain lasten opastuksella melkein kaikista osioista täydet pisteet
- tai pitäisikö sanoa, että poika sai täydet pisteet, kun ei kuunnellut äitinsä ohjeita,
ja jos kuunteli, niin menetti muutaman pisteen =)
Rompulla on helppoja ja vaikeita tehtäviä. Jokaisessa osiossa on ensin opetusosuus, jossa voi päntätä sanat ja sitten testata tehtävillä itsensä. Kone laskee pisteet ja kannustaa lausumalla ho! tai kun meni väärin: hoina! Näissä tehtävissä siis setä tai täti lausuu sanan ja tehtävän tekijä sitten klikkaa oikeaa kuvaa. Kerran tai pari osuin kyllä oikeaan, mutta en silti oikein tiennyt, mikä esine on kyseessä, koska kuvat ovat aina tulkittavissa.
Värit. No näistäkin tunnistan perusvärit, vaalean- ja tummansininen tuottavat jo vaikeuksia. Tässä vaiheessa poika paloi halusta tehdä harjoitukset. Niin, miksiköhän... Mietin, että minkäikäisille tämä romppu olikaan suunnattu: Tässä tehtävässä väriteltiin autoja. Positiivista rompussa on ehdottomasti se, että se koukuttaa lapsetkin oppimaan kieltä!
Numerot... tytön kanssa osaamme numerot kymmeneen ja sanoisin, että romppu oli aika tehokas: nyt sujuvat jo numerot kahteenkymmeneen (ainakin osittain). Rompun huono puoli on se, että tämä tosiaankin on vain alkeita varten. Numerotkin loppuvat siihen kahteenkymmeneen.
Kirjoitusasu sanoille oli englannin lausumisen mukainen, esimerkiksi kolme (tin) oli kirjoitettu teinimäisesti, ja siinähän mietin aikani, että mikä tämä teen on...
Lohduttavaa, että jälkikasvu ei taas seuraavaa osannut... Muutenkin, sarjassamme turhia sanoja vai lohdutukseksi, jos kieli tuntuu vaikealta oppia: wine, beer, pizza, burger... ovat samoja myös nepalin kielessä. Eri asia sitten, kuinka monta kertaa pääset tilaamaan burgeria... Myöskin fraaseissa oli heti alussa kysymys: missä rautatieasema on? Niitä ei Nepalissa ole, juna kulkee vain pari pysäkinväliä... Mutta tämä romppu on varmaan tehty kaikilla kielillä samanlaisiksi.
Plussaa siis:
- tosiaankin luvatun mukaisesti sopii aloittelijalle
- sopii lasten kanssa leikittäväksi ja pelattavaksi, vaikka sitä ei edes luvattu
Miinusta:
- sanojen kirjoitusasu ei anna kuvaa siitä, mikä sana on kyseessä, joten romppu perustuu paljolti kuulon varaan (mikä tietysti voisi olla positiivinen asia)
- alkeita pidemmälle tällä ei pääse
Itse opin kieltä vain ja ainoastaan, jos näen sanan kirjoitettuna. Tämä onkin ollut mun ongelmani nepalin kielessä: en osaa kirjaimia, enkä näe sanoja päässäni. Enkä tajua koko kirjainsysteemiä, vaikka sitä kuinka mulle hoettaisiin, enkä kuule mitään eroa niiden kirjainten välillä, vai mitä merkkejä ovatkaan. Ja mulla menee hermot, heti kun ajattelenkin koko asiaa.
Mutta kun olen kuitenkin päättänyt, että opin, niin mä opin. On turhauttavaa olla luku- ja kirjoitustaidoton. Pääsette ihastelemaan syksyn mittaan, miten edistyn tässä (itselleni) lähes mahdottomassa tehtävässä.