Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää

Heidi Jaatisen Kaksi viatonta päivää (2014, Gummerus) on ollut ehdolla kesäkirjaksi blogissani jo parina kesänä, ja kaivoin sen nyt esiin ja käsiin luettavaksi. Kirja kertoo naisten elämästä kolmessa sukupolvessa, mikä olikin kotimaisessa kirjallisuudessa keskeinen teema muutama vuosi sitten. Kolmen naisen, Senjan, Sintinjan ja Hertan, elämä kulkee samanlaisena, sukupolvesta toiseen. 

Rakkaussuhteet eivät kestä, toimeentuloa ei ehdi hankkia, koska koulutuksen ja työpaikan sijaan naiset saavat lapsensa nuorena. Elämästä muodostuu ekoonjäämistaistelu, jossa yritetään sinnitellä eteenpäin. Miehet ovat väkivaltaisia, ja myös lapset saavat osansa väkivallasta. Erityisen vahvasti jäi mieleen, miten Hertta pakoilee metsässä hulluksi yltynyttä äitinsä miestä, Akea.

Kirja ei siis todellakaan ole mikään hyväntuulen kirja, vaan lukemisesta jää inhottavan epämukava olo. Jaatisen kerrontatyyli kierrättää tarinaa, takaumien kautta juoni tarkentuu. Erityisesti tarina on Hertan tarina. Mitä mahdollisuuksia Hertalla oikeastaan on elämässään, kun jo ainakin kaksi sukupolvea on sössinyt oman elämänsä? 

Lukemieni kirjojen perusteella voisi sanoa, että naiset elävät hyvinkin erilaisia elämiä. Paljon on vaikutusta sillä, millaiseen perheeseen ja sosiaaliseen luokkaan sattuu syntymään. Avoimeksi kysymykseksi jää tämän viikon kirjoista se, voiko elämäänsä muuttaa parempaan, jos on heti alussa saanut huonot kortit käteen? 

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää 

2014, Gumerus 

490 sivua

Nina Banerjee-Louhija: Kuin varjo kuvastimessa

Nina Banerjee-Louhijan Kuin varjo kuvastimessa (2001, WSOY) on ollut jo kauan luettavien kirjojen listallani, erityisesti kaivan kirjan esiin kesäisin, sillä kyllähän tällainen kirjankansi kehoittaa kirjaa lukemaan juuri kesäaikaan. 

Banerjee-Louhija on tullut minulle tutuksi parista aiemmasta kirjastaan ja varsinkin teoksesta Yhden päivän kuningatar, jossa hän kertoo isoäitinsä tarinan. Banerjee-Louhija nteoksissa liikutaan kaukaisissa maissa, myös Kuin varjo kuvastimessa -teos vie lukijansa Kuubaan, jonne Gita Roy on matkustanut tavatakseen uudestaan Nicolásin. Gitan aikomuksena on kirjoittaa kirja miehestä, joka kuului Che Guevaran lähipiiriin. Gita haluaa avata kirjassaan Nicolásin henkilöä ja hän yrittää kaivautua miehen maailmaan sisälle haastattelemalla miehen lähipiiriä, mutta myös miestä itseään.  

Kuuba on värikäs, tuoksuva ja Gita ihailee usein kuubalaisten perheiden taitoa pitää hauskaa hotellin uima-altailla. Aitojen toisella puolella ovat turistit, jotka näkevät toisenlaisen näkymän Kuubasta. Gita, jonka oma isoäiti oli Intiassa kapinallinen ja merkittävä henkilö, keskittää huomionsa turistipaikkojen sijaan Kuuban lähimenneisyyteen. Nicolásin Gita haluaa tavata siksi, että heidän välillään väreili aiemmin - ja Gitan on pakko tavata mies uudelleen. 

Gita asuu Ranskassa, jossa hän on naimisissa. Andre tosin on purjehtimassa, joten Gitalla on aikaa etsiä materiaalia kirjaansa varten. Gita yrittää saada tuntumaa Nicolásiin, joka jostain syystä pitää välimatkaa naiseen. 

Teos on kesäisen kuuma teos, jossa ehkä hienoisesti pääsi ärsyttämään elitistinen maailma. Gita, joka on lääkäri, on sivistynyt henkilö ja hienosta suvusta. Hän tarkkailee maailmaa tavallisten ihmisten yläpuolelta, arvostelee "turismia" ja on itse kuitenkin matkustanut Kuubaan. Gitan ympäristö on koko maailma, hän on siinä mielessä etuoikeutettu, että hän voi kulkea maailman eri osissa kuin kotonaan. 

No, muuten kirjaa oli miellyttävää lukea, ja odotella, miten Gitan ja Nicolásin romanssi etenee. Vai eteneekö oikeastaan yhtään.

Nina Banerjee-Louhija: Kuin varjo kuvastimessa
2001, WSOY
251 sivua 

Nina Banerjee-Louhija on naiskirjailija, joka on kiinnostanut minua, ja olenkin kerännyt kirjahyllyyni hänen teoksiaan, joita tarkoitukseni on tietenkin lukea enemmänkin. Tässä teoksessa korostuu naisen mahdollisuus mm. matkustaa yksin, ilman miestään. Vaikka Gita on naimisissa, hänellä on miehensä kanssa omat elämät. Toisaalta Gita on myös hyvin etuoikeutettu nainen, hän on merkittävästä suvusta ja hän on korkeakoulututettu. Teoksen teemoja ovat rakkaus, vaikuttamismahdollisuudet ja uranluominen. 

Aiemmin olen lukenut ja postannut nämä Banerjee-Louhijan teokset: 

Valkoisen orkidean maa (1981, WSOY)
Intian helmi (1985, WSOY)

Vielä on pari lukematta. 

Kesälukuhaaste 2017

Tässä vaiheessa kalenterivuotta alkaa haaveilu kesästä, vaikka melkoinen epäusko onkin parin kuukauden ajan ollut sen suhteen, tuleeko koko kevät/ kesä tänä vuonna ollenkaan. Epäuskoa vastaan taistellakseni aloin katsella omasta kirjahyllystäni sellaisia kirjoja, jotka tuovat erityisesti kesäistä mieltä ja jotka tekisi kesällä mieli lukea. Samanlainen lukuhaaste tuli blogiini myös viime keväänä, aivan kaikkia kirjoja en viime kesänäkään lukenut, joten ryppyotsainen haaste tämä ei ole, kunhan vain hieman etukäteen katselen, mitä kesällä lukuun ottaisin. Ja osa viime vuoden kirjoista toki pääsi haasteesen mukaan tänäkin vuonna (linkki). 

Kesästä tulee ensimmäisenä mieleen värit: sininen, keltainen, vihreä - päädyin värien sijaan valitsemaan kuitenkin kirjoja, joiden kansikuvissa on jotain kesäistä (värien lisäksi): 

Luonto herää keväisin eloon, ja luonto on kansikuvissa ainakin näissä kirjoissa: 

* Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala

* Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää 

* Juha Itkonen: Palatkaa perhoset

* Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät/ Kilpikonnien hidas marssi/

Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin 

* Jonathan Franzen: Vapaus

* Suomen somalit

* Venla Hiidensalo: Karhunpesä 

* Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut

* Maja Lunde: Mehiläisten historia

 Vaikka moni matkaa maaseudulle kesäisin, on kesällä kaupungissakin paljon kaikkea, kesä tulee mieleen näistä kaupunkikansista, joissa myös kahvi on tärkeässä roolissa - omissa mielikuvissani kesäpäivä alkaa aina aamukahvilla terassilla.

* Vera Vala: Tuomitut
* Michael Ondaatje: Divisadero
* Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö
* Marja-Liisa Vartio: Se on sitten kevät
* Alan Drew: Vesipuutarhat
* Ian McEwan: Sovitus
* Ben Okri: Vaarallista rakkautta 
* Anita Brookner: Päivät Pariisissa

Ranta ja meri on myös kesällä Se Juttu, välillä myrskyää, välillä on tyynempää. Siksi rantakannet ovat kesän ykkösasia, tietenkin: 

* Nina Banerjee-Louhija: Kuin varjo kuvastimessa / Tiikerinhetki

* Anne Tyler: Nooan kompassi

* Karl Ove Knausgård: Taisteluni - Ensimmäinen kirja

* Imre Kertész: Tappio

* Alice McDermott: Hurmaava mies

 Ja sitten on kaikkia muita kesäisiä fiiliksiä kirjojen kansissa, kuten näissä kirjoissa: 

* Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
* Liza Marklund: Paikka auringossa
* Colm Tóibín: Äitejä ja poikia
* Alice Munro: Hyvän naisen  rakkaus
* Fabio Genovesi: Live Bait
* Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen 


Katsotaan taas loppukesästä, mitä kirjoja tuli luettua näistä kesän mieleen tuovista kirjankansista, ja toiko lupas kesäfiiliksestä kansissa kesää myös kansien välissä.