Jennifer Egan: Aika suuri hämäys /A Visit from the Goom Squad 2010
2012, Tammi
Suomentanut Heikki Karjalainen
Pulitzer-palkinto
Tammen keltainen kirjasto
Arvioni: 3½/5
Jennifer Eganin Aika suuri hämäys ei ole sellainen kirja, jonka itsekään odottaisin lukevani, koska se etukäteen ajateltuna vaikutti periamerikkalaiselta kirjalta ja minä en ole amerikkalaisen kirjallisuuden ystävä. Aika suuri hämäys olikin juuri sitä, minkä olen itse mieltänyt amerikkalaiseen kirjallisuuteen kuuluvaksi: henkilöhahmoja, jotka keskustelevat ja kohtaavat erilaisissa elämänvaihessa. Juonta Eganin kirjassa ei sen varsinaisessa merkityksessä ole, vaan kirja koostuu erilaisista tilanteista, joissa henkilöhahmot ovat toistensa kanssa tekemisissä. Henkilöitä tässä kirjassa on paljon ja jotkut henkilöistä kohtaavat toisensa aika ajoin kirjan ja elämän edetessä. Kirja ei etene kronologisesti, vaan siinä liikutaan nykyisyyden lisäksi sekä menneessä että tulevaisuudessa (aikajana ylettyy 1970-luvulta 2020-luvulle). Henkilöhahmot liittyvät löyhästi rock(/punk)-bändiin ja kirjan keskeisiin hahmoihin, Sashaan ja Bennieen, joista jälkimmäinen on myöhemmin musiikkituottaja ja Sasha hänen apulainen. Miljöökin vaihtelee niin, että välillä käväistään Afrikan savannilla, välillä Italiassa, loppuosa hengaillaan USA:ssa.
Henkilöistä erityisesti Sasha jäi mieleeni, koska hän oli mukana monessa eri luvussa, voisiko sanoa tarinassa. Sasha kuvataan parantumattomana kleptomaanina, ensitreffeillä, Bennien apulaisena, nuorena eksyneenä tyttönä Italiassa, äitinä ja vaimona, aina eri näkökulmista käsin.
Kirjassa henkilöhahmot kasvavat sekavista punk- ja pilvenpolttelupiireistä kuka mihinkin suuntaan: kun yksi joutuu vankilaan, toinen jatkaa yliopistoon, kolmas kuvittelee selviävänsä joen virtauksista, neljäs lähtee pakoon elämää toisaalle, jne. Tästä kirjasta on vaikeaa kirjoittaa, koska se ei ollut yhtenäinen tarina. Lukijan tehtäväksi jää koota palapeli, joka koostuu erilaisista tarinoista, ja rakentaa henkilöhahmojen elämät. Keskiössä on amerikkalainen ihminen, hänen kasvunsa, ja toisaalta voi tätä kirjaa ajatella globaalistikin, facebookin ja muiden some-sovellusten aikakauden näyttäjänä: miten ihmisiin vaikuttaa se, että kukaan menneisyydestä ei enää jää menneisyyteen, vaan on löydettävissä ja palaa elämään netin välityksellä.
Parnasson arvostelussa oli paljon sitä samaa, kuin mitä kävin itse läpi lukiessani (varsinkin alkuhämmästys), Hesari hypetti kirjaa kovin, samoin Kirjavan kammarin Karoliina, jonka tekstistä pääsee myös kätevästi muiden kirjoituksiin: kannattaa lukea nekin, sillä tämä kirja on tainnut hämmentää niin paljon, että osa on hämmentyneen ihastunut ja osa hieman närkästynyt hämmennyksestään.
Aloitan tällä kirjalla tutustumiseni erilaisiin kirjallisuuspalkittuihin kirjoihin ja myös Tammen Keltaisen kirjaston lukemisen.