Samrat Upadhyay: Arresting god in Kathmandu

Ostin jo jonkin aikaa sitten Samrat Upadhyayn kirjoja, koska halusin tutustua nepalilaiseen kirjallisuuteen. Siitä, onko Upadhyay nepalilainen kirjailija, voi olla montaa mieltä: kirjailija muutti 21-vuotiaana Yhdysvaltoihin ja on kirjoittanut kirjansa englanniksi. Häntä mainostetaan ensimmäisenä länsimaissa julkaisevana nepalilaisena kirjailijana. 

Arresting god in Kathmandu (2001, Mariner books) on kirjailija esikoisteos ja novellikokoelma, jossa on yhdeksän novellia ja miljöönä on yleisimmin Katmandu. Luulen, että kirja kiinnostaa sellaista lukijaa, joka on nähnyt Pashupathinath-temppelin ja muut kaupungin nähtävyydet, sillä teoksen henkilöt kävelevät paljon näissä maisemissa, joita turistikierroksillakin nähdään. Tarinat kulkevat ihmisten arkipäivässä, aika usein henkilöiden elämät johtavat avioliittoon tai jonkunlaiseen suhteeseen. Luin Goodreadsista arvioita kirjasta, ja monen nepalilaisen lukijan mielestä henkilöhahmot eivät vastanneet realistista käsitystä. Luulen kuitenkin, että lukijoita eniten hämmensi se, että novelleissa kuvailtiin paljon naisen ja miehen välistä suhdetta, rakkautta ja rakkauden tekoja. Vähintäänkin tekopyhää väittää, etteivätkö naiset ja miehet olisi tekemisissä myös Nepalissa toistensa kanssa. 

Heti ensimmäisestä novellista alkaen on selvää, minkälaisia novellit ovat: Avioparin mies on menettänyt työpaikkansa ja Shivan rukoilemisen ja ruoanteon välissä aviovaimo voivottelee, miten tästä eteenpäin nyt elettäisiin. Koska Shiva ei tuo onnea, vaimo Radhika pyytää miestään käymään sukulaismiehen luona apua pyytämässä. Apua ei tunnu heruvan, ja niinpä mies, Pramod jää harhailemaan Katmandun kaduille, joilta löytää naisen lohtua. Hetken aikaa Pramod on suhteessa toisen naisen kanssa, kunnes palaa ratkaisemaan työttömyysongelman kotiinsa vaimonsa luo. 

Monissa novelleissa ahdistusta elämässä aiheuttaa tuleva avioliitto, lähinnä sopivan aviovaimon tai -miehen löytyminen, esimerkiksi novellissa The Limping Bride, jossa juopottelevalle miehelle etsitään sopivaa vaimoa; lähinnä sellaista, joka suostuisi vaimoksi. Hieman sama teema on novellissa The Room Next Door, jossa kauas kaupunkiin lähtenyt tytär tuottaa päänvaivaa ja häpeää perheelleen, ennen avioliittoa ei kunnon tyttö lankea miehen syliin.

Pahinta elämässä tuntuu olevan se, jos aviovaimo rakastuu toiseen mieheen. Tai jos aviomies epäilee tällaista tapahtuvan. Tai jos oma tytär tulee raskaaksi ilman aviomiestä. Omaan makuuni novellit pyörivät liiaksi avioliiton ja pettämistarinoiden ympärillä. Olisi ollut kiinnostavaa lukea erilaisten ihmisten elämästä. Pidin Upadhyayn tyylistä kirjoittaa: hän kirjoittaa arjen tapahtumista lyhyesti, kommentoimatta. Toivon, että Upadhyayn tyyli jatkuu samanlaisena, mutta henkilöt monipuolistuvat, sillä lisäähän tämän(kin) kirjoittajan teoksia on luettava.

Kirjalla osallistun Helmet-lukuhaasteeseen, kohtaan 9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja, ja kipuan hieman Everest-haasteessa ylemmäs. 

Samrat Upadhyay: Arresting god in Kathmandu

2001, Mariner books

191 sivua

Umayya Abu-Hanna: Sinut

Ostin vähän aikaa sitten Umayya Abu-Hannan teoksen Sinut (2007, WSOY) ja nyt Multikultin jälkeen oli mitä otollisin aika lukea myös tämä teos. En ole varma, olenko aiemmin lukenut Abu-Hannan teoksia: vähän sellainen mielikuva on, että olisin, mutta joka tapauksessa, nyt tämä ainakin hauskutti, koukutti ja ilostutti.

Kirja on omaelämäkerrallinen ja siinä kerrotaan, miten Abu-Hanna saapuu Suomeen nuorena, juuri naimisiin menneenä ja autuaan tietämättömänä Suomesta ja suomalaisista. Suomi on myös hieman erilainen: eletään 80-lukua ja Abu-Hanna on ensimmäisiä muunnäköisiä Suomessa, varsinkin pienessä kaupungissa Turun kupeessa. 

Teos on humoristinen, ja heti kirjan alussa nauroin itseni kippuraan alkaen kohtauksesta, jossa lähes kielitaidoton miniä haluaa tehdä vaikutuksen kahvipöydässä: "Saisinko pillua, kiitos!" hän lausuu selvästi ja saa pöytäseuransa hiljaiseksi, mutta ei aivan ihastuksesta. Elämä kuitenkin jatkuu ja oikeat vokaalit alkavat löytää paikkansa, kaikenlaiset outoudet hämmentävät, niin kuin se, että miten kana ja kukko voivat liittyä vessoihin. Kirjan alkuosa on hauska, koska siinä on niitä hassuja asioita, jotka uudessa ympäristössä ovat uudenlaisia ja niin kovin erilaisia kuin omassa tutussa maassa. 

Alkuhämmennyksen jälkeen elämä alkaa asettua. Hassujen asioiden lisäksi elämään tulee lisää kaikkea: opiskelua, töitä siellä ja täällä, kaikenlaisia ihmisiä. Uuden maan asiat eivät ole enää niin uusia, vaan niitä voi kertoa myös muille. Uuden maan asiat voi yhdistellä toisella tavalla kuin omassa vanhassa asuva yhdistäisi: itsenäisyyspäivän juhlissa miehet ovat "pingviinejä" ja aivan yhtä persoonattomia kuin hunnutetut naiset toisaalla. 

Kuten Multikultissa myös tässä teoksessa tietyt asiat nousevat esiin: yhden ihmisen teon perusteella ei voi tuomita kaikkia muita saman ryhmän edustajia. Jos ulkomaalaiset nähdään vain yhtenä joukkona, valtaväestö näkee vain erilaisuuden ulkomaalaisessa, ja taas toisaalta on uskomuksia siitä millaisia me suomalaiset olemme. On vaikea kasvaa kummaksi vain, koska malli on niin ahdas.

Yhden identiteetin myytti voi toimia tuhoisasti. Kun "toisia" syrjitään, ajatellaan, että suojellaan "Suomen kansaa" joka ei halua palvelua aksentilla, ei siedä naapuria eikä kuuntele erilaista musiikkia, ei siedä erinäköistä juontajaa, ei pidä oudoista mauista jne. Suomalaisuus nähdään kapeana käsitteenä. 

Kun sopeutuminen tarkoittaa sopeutumista yhteen hyvin kapeaan kaavaan, jossa sopiva on tarkoin etukäteen määritelty, ulkonmaalaisen on melkein mahdotonta sopeutua. 

Pidin kirjassa siitä, että siinä asiat nähdään toisesta näkökulmasta kuin itse olen tottunut asioita katselemaan tai lukemaan. En varmastikaan ole samaa mieltä kaikesta Abu-Hannan kanssa. Miksi pitäisikään olla? Samoin kuin Multikulti tämäkin teos haastaa miettimään asioita hieman toisin. Jollekin se voi olla kiusallista, mutta siinähän maailmassa on kuitenkin kyse: sen hyväksymisestä, että toinen näkee asioita toisin. Kyse ei ole siitä, että  täytyy hyväksyä kaikki toisen mielipiteet.

Tilastojen ja faktojen valossa Suomikin vaikuttaa niin kovin erilaiselta kuin miltä itse sen näemme. Siksi on vaikea luoda kuvaa maailmasta ja sen eri kolkista, maista ja kulttuureista uutisten ja muun sirpaletiedon varassa. No, mutta senhän tietää jokainen, joka on käynyt jossain toisessa maassa. Esimerkkinä kirjassa mainitaan, että jos joku tekisi Suomesta dokumenttielokuvan ja kuvaisi materiaalin vain yhden päivän aikana, ja se päivä olisi sattumoisin vappu. Olisiko se koko kuva Suomesta? Usein Suomessa nähtävät uutiset ulkomailta ovat juuri samanlaisia pätkiä yhdestä tapahtumasta (ja kuvamateriaalikin voi olla aivan toisesta tapahtumasta) ja niiden perusteella luomme kuvan ko. paikasta. 

Vilkaisu maailmaan -teksti pistää myös ajattelemaan (sen löytää esim. täältä): 

Jos sinulla on ruokaa jääkaapissa, vaatteet päällä ja
koti tai paikka missä nukkua, olet rikkaampi kuin
75 prosenttia maailman väestöstä.
Jos sinulla on puhdasta juomavettä, sinulla on
enemmän kuin miljardilla muulla ihmisellä.
Jos sinulla on vielä rahaa pankissa, kukkarossa tai
sukanvarressa, olet yksi maailman rikkaimpia ja
kuulut sen 8 prosentin joukkoon,
joka on maailman taloudellista pintakermaa.

Toivottavasti maanantai alkaa tuntua jo vähän paremmalta! 

Samoin kuin Multikultissa myös tässä kirjassa on kirjoituksia eri paikoista, ajoista ja asioista. Jollain tavalla kirjoitukset kuitenkin liittyvät toisiinsa. Kirjassa kerrotaan tapahtumista, jotka saavat pöyristymään hämmennyksestä: kun ulkomaalaiselta näyttävä tai kuulostava ei vain kelpaa, tai selvä rasistinen viesti painetaan villaisella. Toisaalta joskus elämässä astuu vastaan Tapani, joka onkin ystävällinen, tai Peltsi radiossa, joka on ihana. Kirjan johtopäätös voisi olla tämä: 

Elämä opettaa, että kaikissa kulttuureissa on hyväksikäyttäjiä, välinpitämättömiä ja suoraselkäisiä ihmisiä. On hyvä tietää, että yhteiskunnassa on monia todellisuuksia, ja toimia sen mukaan. 

Kaiken kaikkiaan, täytyy sanoa, että pidin kirjasta sen huumorin, erilaisen näkökulman ja lukijaa haastavan juttujen takia. 

Umayya Abu-Hanna: Sinut 

2007 WSOY

215

(kirja ostettu kierrätettynä 2 eurolla) 

Kirja löytyy kirjahyllystäni, joten kapuan hieman lähemmäksi vuorenhuippua tämän kirjan avulla. 

Kyoko Mori: Shizukon tytär / Lukudiplomi

Kyoko Morin Shizukon tytär (1999, Otava) on TBR-listallani, ja kapuan tällä kirjalla kohti vuorenhuippuani: kirja löytyy kirjahyllystäni - olen tämänkin tuonut kirjaston poistohyllystä, tällä kertaa kaupunki on Espoo. 

Kirjailija Kyoko Mori syntyi Kobessa, Japanissa vuonna 1957 ja hän oli kiinnostunut luovista aloista, kuten kirjoittamisesta, piirtämisestä ja ompelemisesta. Morin äiti teki itsemurhan, kun kirjailijan alku oli 12-vuotias, ja Morin isä meni uusiin naimisiin pian. 16-vuotiaana Mori muutti USA:han, koska ei tuntenut oloaan kotoisaksi kotonaan, näin kertoo lukudiplomi-sivut.

Shizukon tytär -teos kuulostaa siis melko omaelämäkerralliselta teokselta, sillä kirjassa päähenkilönä on Yuki, jonka tarina alkaa siitä hetkestä, kun hänen äitinsä, Shizuko tekee itsemurhan. Yukin isä menee vuosi hautajaisten jälkeen uusiin naimisiin sihteerinsä kanssa. Äitipuoli on kuin satujen ilkeä äitipuoli: hän kieltää Yukin kontaktit tämän äidin sukulaisiin. Kotona Yuki ei saa pitää tippaakaan meteliä, äitipuolen mielestä Yuki ei osaa tehdä mitään oikein ja niinpä Yuki viettää vapaa-aikansa harrastaen juoksua. 

Yuki on yksinäinen lapsi, joka sinnittelee elämässään eteenpäin. Hänellä on yksi hyvä ystävä, mutta kun äidin itsemurha selviää ystävän vanhemmille, tyttöjen tiet eroavat. Yuki kestää elämänsä, koska hän on päättänyt lähteä kotoaan heti, kun se on mahdollista. 

Yuki ei juurikaan saa myötätuntoa isältään, jonka mielestä tyttären olisi parasta unohtaa menneisyys ja elää elämäänsä eteenpäin. Isä on uuden vaimonsa tossun alla: on tarpeeksi häpeällistä, että ensimmäinen vaimo teki itsemurhan. Jos toinen nainen haluaisi erota, olisi se vielä häpeällisempää. Yuki käy koulua, yrittää vältellä äitipuoltaan kotona, isä sen sijaan on melkein koko ajan pois kotoa työssään. 

Yukista kasvaa itsepäinen tyttö, joka ei halua näytellä pitävänsä äitipuolestaan tai isästään. Koulussakin hän kohtaa vaikeuksia, osaksi sen takia, mitä hänen äidilleen tapahtui, osaksi omaa jukuripäisyyttään. 

"olen ollut niin inhottava - - siitä lähtien kun mama kuoli. En tiedä miksi. Tuntuu vain, etten voi muutakaan. Kaikki tuntuu niin hirveältä, enkä tiedä, mitä muutakaan voisin tehdä kuin olla hirveä itsekin - -." 

Kirjassa kurkistetaan Yukin elämään aina noin vuoden välein. Elämä muuttuu koko ajan pikkuisen pahemmaksi, ja tämä on todella raastava ja surullinen kirja siitä, miten kauheaa nuoren elämä voi olla. Kirjassa eletään vuosia 1969 - 1976. Ainoa lohtu kirjassa on se, että Yukin suunnitelmat lähteä kotoa heti kuin mahdollista, toteutuu. Samalla hän saa yhteyden äitinsä sukulaisiin uudelleen. 

Kyoko Morin kirja Shizukon tytär -teoksella aloitan myös lukudiplomi-urakkani. 

Kirja löytyy kirjalistalta kohdasta Ihmisiä. 

Ilmoitin aiemmin, että suoritan ysiluokan Sinuhea, mutta vaihdan kasiluokkaan, koska siellä on kivempia tehtäviä. 

Valitsin tehtäväksi: 

Laadi ihmissuhdekaavio kirjan henkilöistä. Selitä merkkikielesi ja mahdollinen värien käyttö.

Tässäpä ihmissuhdekaavio kirjasta: 

Yukin elämän keskeiset ihmiset ovat vasemmalla: 

kun äiti Shizuko tekee itsemurhan, hän viettää elämänsä isänsä, Hidekin ja äitipuolensa Hanaen kanssa. 

Yuki kuitenkin haluaisi viettää elämänsä tätinsä, äidin siskon, Ayan kanssa, sekä isovanhempiensa, Masan ja Takeon seurassa. 

Isä kieltää Yukin olemasta näiden sukulaisten kanssa. 

Yukin elämässä on myös pari ystävää. 

Sachiko Murain kanssa hän harrastaa yhdessä juoksua koulun aikana, 

mutta kun Sachikon perhe saa tietää Yukin äidin itsemurhasta, ystävyys loppuu. 

Isamun Yuki tapaa lähdettyään opiskelemaan Nagasakiin. 

Kyoko Mori: Shizukon tytär 

1999, Otava

alkuperäinen teos: Shizuko's daughter 

suomentanut Sirpa Kähkönen

249 sivua 

Kirja siis kasvattaa luettueni kirjojen kirjavuorta kohti Macchapucchrea ja myöskin liittyy Marian äiti-haasteeseen, josta jää puuttumaan vain yksi kirja! Tässä jos jossain on kyseessä äiti-suhteen pohdinta. Oma äiti ja hänen tekemänsä ratkaisu ei jätä tytärtä rauhaan; äitipuoli on taas kamala narttu.

Kirjastossa tämä kirja on sijoitettu sekä aikuisten että nuorten osastoon. Mielestäni tämä onkin siinä välissä. Jotenkin tämä tuntuu kauhean surulliselta nuorten kirjaksi, mutta toisaalta hieman väljältä aikuisten kirjaksi, esimerkiksi Japanin muuttumista sivutaan yhdellä sivulla ja lähinnä sillä, miten naiset eivät enää käytä kimonoita. Myöskään avioliittoa ja selvästi kaksinaismoralistista yhteiskuntaa ei pohdita sen enempää kuin kertomalla Yukin tunnelmista elämänpyörteisssä. 

Banana Yoshimoto: N.P.

Banana Yoshimoton N.P. (1996, Otava) -teoksen piti jatkaa sarjaani uudelleen luetut kirjat, joista olen pitänyt jossain vaiheessa elämääni -teemaani. Lukiessani kirjaa minulle tuli kuitenkin sellainen olo, että en ole ehkä koskaan lukenutkaan tätä kirjaa. En tiedä, voiko lukemansa kirjan niin täysin unohtaa, ettei muista siitä mitään? Yoshimoton Kitchen-teoksen olen lukenut, siitä on todisteena merkinnät ja muistiinpanot. Luulen, että N.P. on jäänyt ehkä kuitenkin lukematta, joten liitän tämän kirjan Mount Everest -vuorikiipeily-haasteeseeni, koska tämä kirja on odottanut kirjahyllyssäni lukijaansa. 

Banana Yoshimoto on taiteilijanimi, joka kätkee taakseen kirjailijan nimeltä Mahoko Yoshimoto (s. 1964). Yoshimoto kasvoi Tokiossa kirjailijaperheessä ja opiskeli yliopistossa kirjallisuutta. Yoshimoton kirjoista Kitchen ja N.P. on suomennettu; kirjoja on paljon enemmänkin, mutta niitä ei löydy suomeksi. Yoshimoto ei liene kovin tunnettu kirjailija Suomessa ja lukiessani teosta N.P. en ihmettele ollenkaan asiaa. Kirjaan on vaikea päästä sisälle ja ymmärtää sen maailmaa. 

N.P. nimi tulee kirjasta, joka on 97 novellin kokoelma ja jonka 98. novellia tässä teoksessa pyritään kääntämään. Novellia kuitenkin tuntuu ympäröivän kirous: kaikki, jotka ovat yrittäneet kääntää novellia japaniksi, alkavat hautoa itsemurhaa, ja toteuttavatkin aikomukset. Wikipediassa Yoshimoton kirjailijaidoliksi mainitaan mm. Stephen King, ja tästä teoksesta tuleekin mieleen, että kyseessä on kauhukirja. Mutta ehkä ei sittenkään, koska kirjassa selvitään ilman yliluonnollisia käänteitä. Teoksesta itse asiassa kääriytyy esiin rakkaustarina: miehen ja naisen ympärillä tosin tapahtuu kaikenlaista muutakin, kuten isän ja tyttären sekä siskon ja veljen välinen rakkaussuhde, perheiden hajoamisia, entisiä tyttöystäviä, kännisiä seikkailuja ja kaikkea, mitä nyt kuvitella saattaa. Ja vähän sellaistakin, mitä ei kuvitella edes uskaltaisi, tai haluaisi. 

Kirjaan on vaikea päästä sisään, koska lukijana en oikein ymmärtänyt, että mikä tämä kirja oikein haluaa olla. Japanilaista kirjallisuutta lukiessani törmään usein tähän samaan pulmaan: en ymmärrä, miten kirjaa pitää lukea. 

Teoksen päähenkilönä on Kanoo, joka ikävöi poikaystäväänsä, Shoojia. Shooji yritti kääntää novellia, mutta joutui kirouksen uhriksi. Kanoo tapaa siskon ja veljen, Sakin ja Otohikon, sekä Suin, edellisten puolisiskon, jotka hekin liittyvät novelliin ja sen kääntämiseen. Japaniin tuleva kesä kuluu tutustuessa näihin henkilöihin ja selvittäessä novellin mysteeriä. Samalla kirjan sivuilla versoo rakkaus, joka valtaa Kanoonin mielen lopultakin. 

Kirja on kuin kaaos, joka rikkoo järkeä ja järjestystä vastaan. Siinä tapahtuu kauheuksia, mutta myös nuoren aikuisen versovaa kaunista rakkautta. Ehkä japanilainen järjestys tarvitsee tekstin, joka särkee järjestyksen: 

Japanissa vallitsee niin täsmällinen järjestys, hyvä ja paha on standardisoitu, kaikki ovat niin huolissaan siitä mitä toiset ajattelevat, ja jos ruuhkajunassa joku hullu tuleekin kourimaan, on siellä sitten taas joku niin hirveän sydämellinen ystävällinen mummo että alka aivan itkettää. 

Jälkifiilikset kirjasta: sekava olo, koska en tiennyt, miten kirjaa olisi pitänyt lukea. Onko se kauhua, jännitystä, romantiikkaa, huumoria - vai ehkä kaikkea näitä yhdessä? Sekava olo jäi myös siitä, että en osaa oikein tehdä lopullista ajatusta siitä, mitä kirja halusi sanoa, ja minulle jäi jälkimakuna olo, että jonkun pitäisi selittää, mitä nämä kaikki itsemurhat symboloivat? Entä sukurutsat? Jos kaikki tämä ällötys-kerros olisi ollut poissa, olisi kirja ollut normaalinoloinen kuvaus nuoren naisen kasvusta rakkauteen ja aikuisuuteen, ja karun menneisyyden hyväksyminen. 

Banana Yoshimoto: N.P. 
1996, Otava
alkuteos N.P. 1990
suomentanut Kai Nieminen
203 sivua 

Annelies Verbeke: Kalanpelastaja

Annelies Verbeke: Kalanpelastaja
2011 Avain / BTJ kustannus
alkuperäinen teos: Vissen Redden
suom. Mari Janatuinen
186 sivua

Kalanpelastaja on ollut pitkään lukulistallani, mutta se ei ole houkutellut mitenkään erityisesti lukemaan. Kunnes nyt huomasin ilokseni, että Verbeke on belgialainen kirjailija ja kirja sopii hienosti Eurooppa-haasteen loppukiriin, koska Belgia oli edelleen tyhjänä maana odottamassa. 

Teosta en varmaan muuten olisi lukenutkaan, koska se oli hieman liiankin outo. Täytyy sanoa, että kirjan alussa olin vielä ihastunut ja innoissani: Monique Champagne on eronnut nainen ja entinen kirjailija, joka päättää tarinan alussa tehdä jotain merkittävää: pelastaa maaiman kalat. Monique ilmoittautuu mukaan ympäri Europpaa pidettäviin kal-symposiumeihin, mutta huomaa pian olevansa väärässä seurassa: Kalankasvattajat ja valaanpyytäjät eivät ymmärrä hänen palopuheitaan kalojen puolesta. Niinpä hän huomaa pian, että hänet on pyyhitty osallistujalistoilta pois. Moniquen täytyy etsiä uusia kanavia pelastustöille, onneksi hän on saanut uusia ystäviä ja kontakteja Eurooppa-kierroksella.

Monique tutustuu Oskariin, jonka maailma tuntuu vielä oudommalta. Tai no, ainakin siihen asti, kunnes Monique kohtaa toisen miehen, jolla on kaulassa kysta, tai kiduskannen jäänteet. Monique ymmärtää, että tällaista miestä hän on juurikin etsinyt. Välillä kirjassa oli selvästi tarinana eronneen naisen eheytyminen ja intohimo pelastaa maailman kalat. Kalat täyttävät tyhjyyden, jonka työstämätön ero jättää. 

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Monique sanoi: "Mitä minä en ymmärrä, on se, että kaikki näyttävät tuntevan Jeesuksen ja kalojen välisen yhteyden, mutta kukaan ei ymmärrä, että liikakalastus on maailmanlopun alku."

Mutta kirja on vain niin outo, että en tunnu millään venyvän ymmärtämään kaikkea kirjasta. Kyllähän tässä oli sellaista pienen ihmisen taistelu on kuin pisara meressä -symboliikkaa vahvasti, mutta kuitenkin... 

Olin kuitenkin iloinen, että sain tästä luetuksi uuden maan: Belgian, Eurooppa-haasteeseen. 

Muita, jotka ovat lukeneet kirjan: 

Jenni Lilyssa, 

Lumiomena, 

Erja, 

Naakku, 

Maria, 

Linnea. 

Arvioni: + +.

Tämä kirja on myös ensimmäinen kirja Kirjavuori Mount Everestille -haasteeseen. 

Kirjavuori Mount Everestille -haaste

Lueskelin englanninkielisiä kirjalogeja aikani kuluksi ja törmäilin mitä hauskimpiin lukuhaasteisiin. Löysin tänä vuonna käynnissä olleen haasteen täältä ja päätin, että teen siitä kotimais-eurooppalaisversion vuorten suhteen. TBR-vuori on valmiina listattuna (löytyy blogini yläpalkeista). En ole kuitenkaan päässyt lukemaan sitä kovinkaan paljon. 

Vuoret ovat alkuperäisessä haasteessa nämä ja kirjamäärät nämä:

Pike's Peak: Read 12 books from your TBR pile/s
Mt. Vancouver: Read 25 books from your TBR pile/s
Mt. Ararat: Read 40 books from your TBR piles/s
Mt. Kilimanjaro: Read 50 books from your TBR pile/s
El Toro: Read 75 books from your TBR pile/s
Mt. Everest: Read 100+ books from your TBR pile/s


Omassa versiossani vuoret ovat vaihtuneet, määrät pysyvät samoina. 


Kolille pääset, kun luet 12 kirjaa TBR-listaltasi
Haltille pääset, kun luet 25 kirjaa TBR-listaltasi
Galdhøpiggenille pääset, kun luet 40 kirjaa TBR-listaltasi
Mount Blancille pääset, kun luet 50 kirjaa TBR-listalta
Macchapucchrelle pääset, kun luet 75 kirjaa TBR-listaltasi
Mount Everestin huipun saavutat, kun luet 100 kirjaa TBR-listaltasi 

Alkuperäisessä haasteessa lukuaikaa on vuosi, mutta tässä versiossa lukuaika alkaa NYT ja päättyy ensi vuoden loppuun, siis 2013. 

Säännöt ovat tässä: 

1) Valitse vuori, jonka huipun haluat saavuttaa. Et voi muuttaa kesken haasteen vuorta pienempään. Vuorikiipeily on siitä rankkaa hommaa, että jos ei pääse tavoitteeseensa, niin sitten pitää vain luovuttaa. Voit kuitenkin kesken haasteen päättää, että kuntosi kestää oikeastaan seuraavankin vuoden, joten voit vaihtaa ylöspäin. 

2) Tarkoitus on kiivetä oman kirjahyllysi kunkuksi, joten haaste koskee omasta kirjahyllystäsi löytyviä kirjoja. Ei siis kirjastosta lainattuja, kavereilta lainattuja tai vuoden mittaan hankittuja kirjoja. Kirjat täytyy löytyä hyllystäsi silloin, kun alat kiivetä vuorelle.

3) Tarkoitus on vallata kotona kasvava kirjavuori, johon olet kasannut sellaisia joskus vielä luen -kirjoja, joten tämä haaste ei koske myöskään kirjoja, jotka aiot lukea uudelleen. 

Voit käyttää lukemiasi kirjoja muihin haasteisiin.   


****

Koska olen rakastunut Macchapucchre-vuoreen, valitsin sen haasteen viidenneksi vuoreksi ja aion itse kiivetä vuoden 2013 loppuun mennessä kirjakasassani sen päälle. 

Jouduin hieman muokkaamaan TBR100-listaani, koska kaikki kirjat eivät ole omasta hyllystäni. Lisäsin tähän joitain omassa kirjahyllyssäni vuorta kasvattanutta kirjaa, ja saatan vielä jatkaa listaa niistä kirjoista, joita hyllyssäni on, mutta ainakin ne 75 kirjaa on tällä listalla. 

Adiga, Aravind: Between the Assassinations
Agarwal, Shilpa: Haunting Bombay
Ala-Harja, Riikka: Strip
Alasalmi, Päivi: Vainola
Alasalmi, Päivi: Valkoinen nainen
Ali, Monica: Brick Lane
Anam, Tahmina: Kulta-aika
Atwood, Margaret: Herran tarhurit
Banerjee-Louhija, Nina: Merenjakaja
Banerjee-Louhija, Nina: Tiikerinhetki
Banerjee-Louhija, Nina: Värikierre
Banerjee-Louhija, Nina: Yhden päivän kuningatar
Barbetta Maria Cecilia: Muodistamo Los Milagros
Bauermeister, Erica: Elämän lempeät maut
Behm, Jukka: Matkoilla 
Bengtson, Jesper: Aung SAn Suu Kyi - Taistelu vapaudesta
Blixen, Karen: Eurooppalaisena Afrikassa
Bosco, Manuela: Ylitys
Bryson, Bill: At home 
Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan
Chistensen, Lars Saabye: Velipuoli
Coetze, J. M.: Michael K_n elämä
Coetze, J.M.: Häpeäpaalu
Currie, Ron jr.: Juniorin erikoinen elämä
Demick, Barbara: Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa
Donoghue, Emma: The Sealed Letter
Dorrestein, Renate: Pojallani on seksielämä ja minä...
Dostojevski, Fedor: Idiootti
Doyle, Roddy: Voiton puolella 
Drew, Alan: Vesipuutarhat
Ekman, Kerstin: Sudentalja-trilogia
Ekman, Kerstin: Herätä minut eloon
Etelälahti, Sami: Kiipeilijä 
Fagerholm, Monika: Amerikkalainen tyttö
Falcones, Ildefonso: Meren katedraali
Farah, Nuruddin: Perhesalaisuuksia
Farooki, Roopa: Bitter Sweet
Farooki, Roopa: Half Life
Franzen, Jonathan: Vapaus
Franzen, Jonathan: Muutoksia
Freeman, Ru: A Disobedient Girl
Gallay, Claudie: Tyrskyt
Gavalda, Anna: Lohduttaja 
Gavalda, Anna: Viiniä keittiössä
Gilbert, Elizabeth: Eat Pray Love
Gille, Elisabeth: Vartiotorni
Glavinic, Thomas: Toiveet jotka toteutuvat
Greene, Graham: Hiljainen amerikkalainen
Haahtela, Joel: Perhoskerääjä
Haahtela, Joel: Katoamispiste
Hardy, Justine: In the Valley of Mist
Hautala, Turkka: Salo
Havaste, Paula: Kotasavun Marja
Heikura, Jouko: Mustien vuorten varjossa
Hustvedt, Siri: Amerikkalainen elegia
Hyvärinen & Pukkila: Katse itään - kuinka Aasian nousu muuttaa maailman
Hämeen-Anttila, Virpi: Päivänseisaus 
Hämeen-Anttila, Virpi: Sokkopeli
Hämeen-Anttila, Virpi: Toisen taivaan alla 
Hämäläinen, Simo: Kätkäläinen ja naapurin mies
Ingemarsson, Kajsa: Vettä vain
Itkonen, Juha; Seitsemäntoista
Jalonen, Olli: 14 solmua Greenwichiin
Jalonen, Riitta: Hyvää yötä Irma Noora 
Jotuni, Maria: Tyttö ruusutarhassa
Jungstedt, Mari: Muurien kätkössä
Järvelä, Jari: Romeo ja Julia
Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Lumikko ja yhdeksän muuta 
Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Taivaalta putoava eläintarha
Kala, Advaita: Almost Single¨
Karra, Petri: Haarautuvien rakkauksien talo
Kawabata, Yasunari: Kioto
Kekkonen, Helmi: Valinta 
Keränen, Mika: Peidetud hõbedane aardelaegas
King, Stephen: Liseyn tarina
Kinnunen-Riipinen, Lilja: Hymyn takaa
Kipling, Rudyard: Kim Koko mailman ystävä 
Kortelainen, Anna: Levoton nainen
Kuusisto, Stephen: Kuulokuvia
Lander, Leena: Lankeaa pitkä varjo
Lapidus, Jens: Rahalla saa
Lapidus, Jens: Siisti kosto
Lardot, Raisa: Matkamies maan
Latiseva, Inna: Ryssänä Suomessa
Lewycka, Marina: Muu maa mansikka?
Lindberg, Pirkko: Maailmanmatka
Lipso, Katri: Kosmonautti
Llosa, Mario Vargas: Tuhma tyttö
Lloyd Josie & Rees, Emlyn: Törmäillään
Loe, Erlend: Volvon kuorma-autot
Loe, Erlend: Doppler
Lokko, Lesley: Ystävyyden aurinko
Lupton, Rosamund: Sisar
Maalouf, Amin: Samarkand
Maalouf, Amin: Leo afrikkalainen
Makine, Andrei: Vain rakkaus
Malladi, Amulya: The Sound of Language 
Marquez, Gabriel Garcia: Kenraalin labyrintti
Marttinen, Annamari: Mistä kevät alkaa
McEwan, Ian: Ikuinen rakkaus
McEwan, Ian: Sementtipuutarha
McEwan, Ian: Sovitus
McKinley, Tamara: Merten taa
Mehta, Gita: Joen sutra
Mori, Kyoko: Shizukon tytär
Morrison, Toni: Minun kansani, minun rakkaani
Munro, Alice: Viha, ystävyys, rakkaus
Murakami, Haruki: Sputnik rakastettuni
Murari: Taj Mahal
Naimy, Mikhail: Mirdadin kirja 
Nair, Anita: Mistress
Nair, Anita: Ladies Coupé 
Naipaul: Elämän kuva
Naipaul: Saapumisen arvoitus
Naipaul: Miguel-kadun väkeä 
Nazer: Orja
Nevanlinna, Arne: Hjalmar
Niffenegger, Audrey: Aikamatkustajan vaimo
Onerva: Mirdja
Pancol, Katherine: Kilpikonnien hidas valssi 
Parkin, Gaile: Kigalin kakkukauppa
Peltola, Pekka: Afrikassa
Pimenoff, Veronica: Sankarin seisaus
Pohjola, Mike: Ihmisen poika
Polet, Gregoire; Väreilevä kaupunki 
Pulkkinen, J. P.: Kaikki onnelliset perheet
Radge, Anne B.: Erakkoravut
Radge, Anne B.:Vihreät niityt
Radge, Anne B.: Satunnaista seuraa
Roy, Arundhati: Joutavuuksien jumala
Rushdie, Salman: Keskiyön lapset 
Sanderson, Catherine: Petite Anglaise
Sanghera, Sathnam: The Boy with the Topknot
Sansal, Boualem: Hyvitys
Satyal, Rakesh: Blue Boy
Saxell, Jan: Unenpäästäjä Florian
Sealy, Allan: Hotelli Everest
See, Lisa: Lumikukka ja salainen viuhka 
Seth, Vikram: Rakkauden musiikki 
Siirilä, Jussi: Smartville
Setterfield, Diane: Kolmastoista kertomus
Sillanpää: Elämä ja aurinko
Simmons, Dan: Kalin laulu
Sinisalo, Johanna: Kädettömät kuninkaat
Sjögren, Vivi-Ann: Kasvokkain
Swift, Jonathan: Gulliverin retket
Tan, Amy: Rouva Chenin henki
Teerialho, Taina: Hiljainen kevät 
Tikkanen, Henrik: Henrikinkatu
Tikkanen, Henrik:Yrjönkatu
Tikkanen, Henrik: Mariankatu 26
Tikkanen, Märta: Punahilkka 
Tikkanen, Märta: Vuosisadan rakkaustarina
Xiaolong, Qiu: Punapukuiset naiset
Xiaolong, Qiu: Tapaus Mao
Zevin, Gabrielle: The Hole We're in
Zusak, Markus: Kirjavaras
Varis, Tuula-Liina: Vaimoni
VErbeke, Annelies: Kalanpelastaja
Verronen, Maarit: Karsintavaihe
Vuori, Kristiina: Näkijän tytär (loppuun)
Wassmo, Herbjorg: Seitsemäs kohtaaminen
Watts, Jonathan: Kun miljardi kiinalaista hyppää
Wolf, Christa: Erään naisen elämä
Weiner, Jennifer: Tietyt tytöt
Wuolijoki, Hella: Työmiehen perhe