Pirkko Saisio: Lokikirja

Innostuin äänikirjoista jokunen aika sitten, ja olenkin kuunnellut aika ajoin lähinnä ruoantekopuuhissa kirjoja, joita on jo iso kasa jonossakin. Pirkko Saision Lokikirja kiinnosti näin kesän kunniaksi. Lokikirja kertoo kesistä ja matkoista, joita pieni perhe tekee Diana-nimisellä veneellä. 

Kirja on alkuperäinen Pirkko Saision kirjoittama lokikirja, jossa tekstin höysteenä on piirroskuvia, ja kun näin Hannan kirjoittaman tekstin ja kuvia kirjasta Kirjainten virrassa -blogissa, tajusin, että tämä kirja olisi pitänyt kyllä lukea ja nähdä kaikki nuo kuvat.  Vaikka kyllä kuvat ovat mukana myös äänikirjassa: välillä kertoja, Elsa Saisio, kuvailee kirjan kuvia. Dianalla Pirkko Saision mukana matkoilla, jotka tehdään vuosina 1988-92, ovat myös lukija Elsa, Pirkko Saision tytär ja Honksu (puoliso) ja erinäinen kokoelma muita ihmisiä. 

Pienen veneen matkassa ollaan suureksi osaksi Turun saaristossa, mutta käydään myös Helsingin edustalla ja jopa Itä-Suomen sisävesillä. Naiset ovat melkoisen monesti merihädässä, ajavat karille ja Dianasta menee rikki joku osa, jota naiset eivät osaa paikantaa tai jos osaavat, niin korjaaja ei osaa korjata. Naiset, sillä niin monesti he ovat ihmetyksen aihe. Miten naiset nyt mahtavat pärjätä veneessä ihan ilman miestä. Teoksessa vitsaillaankin mm. kaksi naista veneessä -kansantarinoilla.

Kirja oli humoristinen ja Elsa Saisio lukijana aivan ihastuttava. Tarinat olivat lempeitä, hersyviä ja niin kesäisiä, että lukiessa tuli todellakin ikävä kunnon aurinkoista kesää. Vaikka olihan Dianassakin märät hetkensä: välillä satoi, välillä vuoti ja välillä räiskyi vettä. Pääasiallisesti kirjasta jäi mieleen karilleajot, mutta myös ihanat herkut ja viinit, joita Dianalla tai rannalla nautittiin - ja kaiken kaikkiaan kesäisen leppoisa meno. 

Pirkko Saisio: Lokikirja

2010, Siltala

lukija Elsa Saisio 

4 cd

Roope Lipasti: Rajanaapuri

Roope Lipasti: Rajanaapuri

2012, Atena

äänikirja, 5 cd, lukija Jukka Peltola

Roope Lipasti kuuluu kirjailijoihin, joihin en ole koskaan aiemmin tutustunut - paitsi Turussa asuessani Tylkkärin kautta. Ajattelin, että tällaiseen kirjailijaan, johon en muuten tutustuisi, äänikirja voisi olla toimiva keino. Ennakko-oletukseni Rajanaapurista myös oli, että se olisi keveä kirja, joka sopisi hyvin kuunneltavaksi: jos keskittyminen välillä herpaantuisi, kirjan tapahtumissa pysyisi silti kärryillä. Ja kyllähän kirjan tarinassa pysyi mukana, 5 cd:n, kuuden tunnin kuuntelun pääsääntöinen tapahtuma on se, että kertoja seuraa naapurin saunan rakentamista. 

Kertoja on kesälomallaan lepäävä historianopettaja. Mies, joka kuvittelee olevansa toisia, ja vähintäänkin naapuriaan parempi mies. Hän on jäänyt leskeksi ja huvittelee katselemalla naapurinrouvaa. Miehellä ei ole lapsia, vaan hän viettää rentoja kesäpäiviä lukien aamupalalla aamulehteä ja käyden kurkkimassa naapurin työmaata. 

Naapurissa taas riittää vilskettä, kun naapuri alkaa rakentaa saunaa ja sitä ennen lampea, johon saunasta voi pulahtaa. Seuraa miehelle antavat rouva ja heidän kuusi lastaan. Opettaja päivitteleekin paitsi naapurin urakkaa, myös lapsia ja heidän energiaansa. 

Pääsääntöisesti opettajamies arvostelee naapuriaan ja hänen tekemisiään. Yhdessä miehet arvostelevat myös kaikkea, kuten rakennuslupia ja muuta rakentamiseen liittyvää. Teos on kovin miehinen ja hauskuus varmaan syttyy miehiselle lukijalle paremmin. Itselleni kirja oli toki välillä hauska, mutta myös usein äärettömän tylsä. Loppua kohden pidin siitä, että opettajamies alkoi luopua besserwissermismistään ja arvostelun sijaan tehdä asioita, joissa teoriassa oli muita parempi. Hieman epäselväksi minulle jäi, alkoiko mies auttaa naapuriaan hyvyyttään vai siksi, että halusi todistaa olevansa parempi myös käytännössä kuin naapuri. 

Rajanaapuri oli lievästä tylsyydestä huolimatta ihan ok kirja ja sopi hyvin hitautensa takia äänikirjaksi oikein hyvin.

Toni Morrison: Koti - elämäni ensimmäinen äänikirja

En ole koskaan aiemmin "lukenut" kirjoja äänikirjoina, koska olen epäillyt kykyäni kuunella kirjan mittaisia tarinoita. Päätin kuitenkin kokeilla, kun osuin kirjastossa äänikirjojen hyllylle. Kotityöt on tehtävä ja ruokaa laitettava, ja olen kyllästynyt kuuntelemaan samoja radiokanavia ja samoja musiikkikappaleita illasta toiseen. Letutkin paistuivat pikavauhtia, kun kaverina oli kunnon tarina. 

Toni Morrisonin Koti kertoo Frank Moneysta, nuoresta (24-vuotiaasta miehenalusta), joka on palannut Korean sodasta takaisin Yhdysvaltoihin. Frank lähti armeijaan ja sotaan pakoon omaa lapsuuttaan, mutta sodan jälkeen ei taas pääse pakoon sotaa. Kun olin kuunnellut aikani Kotia, tajusin, että olin lukenut saman kirjana. Kirjoitin vajaa vuosi sitten, että en oikein pysynyt kirjan tarinan mukana, mikä on aivan totta: vasta Frankin järkyttävät kokemukset Koreasta toivat mieleeni kirjan. Oli pelkästään hyvä, että valitsin Morrisonin kirjan kuunneltavaksi, sillä nyt pääsin tarinaan mukaan paljon paremmin kuin lukiessani. Jaksoin keskittyä kohtalaisen hyvin, vaikka Morrisonin teksti ei olekaan kaikkein helpointa. 

Morrison kirjoittaa 50-luvun Yhdysvalloista, ja vaikka hän ei juuri kertaakaan kirjoita, että Frank on mustaihoinen, tulee tarinassa esiin, mitä rajoituksia elämässä tulee vastaan, kun ei ole valkoihoinen amerikkalainen. Kirjassa on paljon yksittäisiä tapahtumia, jotka ovat sydäntäsärkeviä, niin kuin esimerkiksi se, kun rahaa työstään kovasti säästäneet ovat menossa ostamaan omaa asuntoa, ja ostaminen kielletään heiltä, koska seutu halutaan pitää valkoisena. 

Kodin tarina vie Frankia, traumatisoitunutta entistä sotilasta matkalle kohti siskoaan, Ceetä Cee tarvitsee veljensä apua. Matkallaan Frank muistelee lapsuuttaan ja myös Ceen elämä tulee lukijalle tutuksi, eikä Ceekään ole elämässään päässyt helpolla. Häntä on käytetty hyväksi monta kertaa - ja hänen elämänsä on hyvin surullinen. Melkein yhtä surullinen kuin Frankin Koreassa tapaamansa koralaisen nuoren tytön. 

Äänikirjana tämä oli hieman vaikea, sillä olisin monesti halunnut palata taaksepäin, kun tuntui, että nyt jäi jotain ymmärtämättä. Mietin myös sitä, että kun kertojana oli Frank, miespuolinen henkilöhahmo, niin miksi lukija oli nainen? Erja Manto sinällään oli lempeä-ääninen lukija, mutta ei aivan mennyt Frankista. 

Saran kirjoituksessa on paljon kirjasta ja myös paljon linkkejä muihin teksteihin.

Toni Morrison: Koti

2014, Tammi 

kertoja Erja Manto 

kesto 4 h 4 min