Autoratapeitto

Nuorimmainen lapsi sai juuri isojen lasten sängyn ja siihen tarvittiin päiväpeitto. Olen myös pidemmän aikaa yrittänyt löytää lastenhuoneeseen kivaa liikennemattoa, mutta vastaan ei ole tullut yhtäkään omaa silmää miellyttävää vaihtoehtoa. Mielessä oli pyörinyt liikennematon ompelu itse ja nyt nämä kaksi ideaa yhdistyivät päässäni. Miksen ompelisi autorataa peittoon? Varsinkin, kun kuopuksen autot ja junat ovat sängynaluslaatikossa ja leikit useimmiten siinä sängyn päällä. Tarvittaessa peitto olisi helppo napata myös lattialle leikkeihin.

Pari viikkoa tuumailin peiton kankaita ja päätin tehdä kaupungin talot isän puhkikuluneista Jokapoika-paidoista. Marketin poistokorista löysin harmaan ja petroolinsinisen aluslakanan kaupungin perustaksi ja kirpputorilta kivan pilkkulakanan taustaksi. Kerrosten välissä on ohuehko vanu.

En käyttänyt applikointiin liimaharsoa, sillä joustamattomien puuvillakankaiden ompelussa se ei ole välttämätön apuväline. Kiinnitin palat pohjakankaaseen nuppineuloilla ja ompelin ensin ympäri suoralla ompeleella ja vasta sitten tiheällä siksakilla. Näin palat eivät venyneet. 

Lopuksi kirjailin muliinilangoilla pieniä yksiyiskohtia peittoon. Sadepilviä, kaistaviivoja, auringon, sydämiä jne.

Räsymatto

Rakastan räsymattoja.

Meille ei mahdu kotiin kangaspuita eikä lapsiperhearjessa löydy tarpeeksi vapaa-aikaa, jotta voisin mennä kansanopiston puilla kutomaan mattoja. Siksi innostuinkin kovasti viime syksynä käsityöblogeissa esitellyistä lettimatoista. Idea jäi muhimaan ja aloin laittaa jemmaan puhkikuluneita trikoovaatteita.

Inspiraation lähteenä olleet matot olivat aika pieniä ja ne oli koottu ompelemalla koneella siksakia kahden letin päältä. Halusin kuitenkin meille vähän isomman maton ja siksak-ompeleen ulkonäöstä en matoissa tykkää. Päätinkin ommella letit kiinni toisiinsa käsin. Tämä oli taas kerran tällainen kuningasidea, kuten aiemmin valmistuneessa parisängyn tilkkupeitossakin. Käsin ommellen matto ei todellakaan ollut mikään yhden illan projekti vaan se lojui keskeneräisenä läpi koko kevään. Pistelin lettinauhaa kasaan aina hetken silloin tällöin sormenpäät hellinä, kunnes matto kasvoi hyväksyttävän suureksi. Valmiin maton halkaisija on noin metri ja se painaa reilut puolitoista kiloa. Aika suuren kasan trikoovaatetta se siis nieli.

Leikkasin trikoovaatteista n. 3 cm:n levyisiä soiroja ja viistotin soirojen päät. Näin en tarvinnut mitään solmuja tai yhdistämisompeleita soirojen väliin, vaan laitoin aina kaksi viistottua päätä n. 10 cm:n matkan päällekkäin ja jatkoin letitystä normaalisti. Letti itsessään kiinnitti soirot yhteen riittävän tiukasti ja myöhemmin maton ompelu vahvisti kiinnityksen.

Kokeilin erilaisia tapoja leikata pitkää soiroa vaatteesta. Alkuun purin vaatteet kappaleiksi, leikkasin saumat pois ja leikkasin soirot vasta sitten. Edestakaisin leikeltynä käännöskohtaan jäi omasta mielestäni vähän turhan huomattavia törröjä. Lyhyet suirot taas oli hankala letittää, kun jatkoskohtia tuli tosi taajaan. Ehkä paras tapa oli leikata pitkät soirot kokonaisista vaatteista sivusaumojen yli. Saumakohdat saa varsin helposti ommeltua piiloon kokoamisvaiheessa.

Trikoosoiroilla on taipumus mennä rullalle niin, että kankaan nurja puoli kääntyy näkyville. Se on vallan hyvä juttu, jos haluaa matosta neutraalin värisen, sillä monien kuositrikoiden nurja puoli on vaalea. Itse kuitenkin tykkään väreistä, joten yritin letittäessäni käännellä soiroja oikea puoli päälle päin.

Ompelin maton kasaan pienillä pistoilla nurjalta puolen. Samalla sain siistittyä suurimman osan omasta mielestäni rumista trikoohapsuista ja muista törröistä maton nurjalle. 

Rymsteerausta kotipuodilla

Olen ajanut tässä pari viikkoa huonekalurallia huoneesta toiseen ja yrittänyt löytää arjelle ja työlle omat paikkansa meidän huushollissa. Tässä kun on tämän vuoden aikana perhe ja tavaramäärä taas kasvanut, mutta huoneluku (3 kpl) pysynyt ennallaan. "Työhuoneeni" sijaitsee kotimme eteisessä, johon tein muutama vuosi sitten ompelunurkkauksen entiseen naulakkosyvennykseen. Ompeluharrastusaikoina se oli ihan loistava, kun sinne mahtuivat koneiden ja tarvikkeiden lisäksi myös kaikki kankaat. Yrityksen myötä on ratkaisuja pitänyt hieman laajentaa.

Työhuoneeni on myös kotipuoti, joten haluan valmiiden tuotteiden olevan helposti hypisteltävissä yhdessä paikassa. Tähän asti olen säilyttänyt mm. pipot erillisissä laatikoissa meidän makkarissa ja raahannut ne aina asiakkaiden katsottaviksi tarpeen tullen. Vaatteet ovat alusta asti roikkuneet eteisessä omassa rekissään, mutta ahtaassa käytävässä rekkiin helposti kompastui. Nyt keksin hankkia seinille kiskot ja siirreltävät vaatenaulat, jotka saa käännettyä myös seinän suuntaisesti sivuun pois tieltä. Kiskot löytyivät mistäpä muualta kuin IKEAsta (se pulju osaa kyllä kehitellä näppäriä säilytysratkaisuja.)

Tyhjensin myös eteisen vihreän kaapin kankaista ja nostelin sinne valmiit myytävät tuotteet. Kankaat siirtyivät parin metrin päähän olohuoneen puolelle, jossa ne itse asiassa ovat ihan kiva sisustuselementti. Kankaat säilytän mieluiten ovien takana, sillä se hieman suitsii kangaspölyn määrää huoneilmassa.

Nyt tämä työhuonejärjestely tuntuu taas varsin topimivalta.

Tervetuloa kotipuodille Äänekoskelle! 

Sitterin uudet vaatteet + vaunuverho

Melkein koko odotusajan mulla oli tehtävälistalla babysitterin päällysteiden uusiminen, mutta aina jokin kiireisempi ompeluhomma meni edelle. Lopulta päätin, että alkuperäiset Babybjörnin pepitaruudulliset kammotukset saavat kelvata.

Kolme viikkoa jaksoinkin rumaa sitteriä katsella, kunnes virittelin ompelukoneet ajokuntoon. Alkuperäinen ajatus oli ollut ommella päälliset vallan uudelleen, mutta jossain blogissa törmäsin ideaan tehdä sitterille vain uusi huppu vanhojen päällisten päälle vedettäväksi. Siinä säästyy pehmusteiden ompelulta ja alkuperäiset kiinnikkeetkin pääsevät käyttöön.

Piirsin sitteristä kaavat ja ompelin päällisen kasaan. Jätin saumoihin aukot alkuperäisten kiinnikkeiden kohdalle ja pujotin kiinnikkeet aukoista läpi.

Tein etupaneelin kahdesta erilaisesta kankaasta, jotta sitterin ilmettä saa vaihdettua mielialan mukaan.

Sitterin värimaailma valikoitui pitkälti tuon lelukaaren mukaan. Ja tietty myös kodin väreihin sopivaksi. Pilkkukangasta onkin meillä olohuoneen pöytäliinana ja Marimekon pikkumelonia verhona.

Vaunuverho on asia, josta en ollut vielä edellisen vauvan aikaan kuullutkaan. Nyt niitä on blogit ja verkkokaupat väärällään, joten pitihän meidänkin vauvalle sellainen tehdä. Suunnittelin jotain kivaa applikointia verhoon, mutta kun kangashyllyllä näin tämän kettukankaan, huomasin sen sopivan vaunujen väreihin aivan täydellisesti. Ja kangas on lisäksi hurjan söpö. Pääsin siis tässäkin hommassa helpolla!

Verhoihin on saatavilla ihan siihen hommaan tarkoitettuja myrkyttömiä muovirenkaita, mutta nyt nappasin ihan perinteiset suihkuverhorenkaat kauppareissulla koriin. Myöskään purjerenkaita en saanut aikaiseksi hommata verhoa varten vaan tein reiät ihan napinläpinä. Toimiva kombo tämäkin, vaikka ehkä ulkonäössä häviääkin noille "hienosteluille".

Verhon saa kiinnitettyä kuomun suojaksi tai aisaan solmittuna aurinkokatokseksi. Etenkin aurinkosuoja on asia, jota edellisten vauvojen aikaan kaipasin kovasti. Ei jää ikävä niitä sen aikaisia virityksiä!

Sydänviiri

Tällainen sydämellinen viirinauha syntyi toiveen mukaisena tilaustyönä. Ompelin 10 pehmosydäntä juuttinauhaan ja joka toisen sydämen koristelin napilla.

Nalle marjaretkellä

Sain joululahjaksi äidin neulomat polvipituiset villasukat. Eipäs ollut jostain syystä aiemmin tullut kokeiltua pitkävartisia villasukkia, ja ihastuin niihin kyllä oikopäätä. Tällaisena leutona talvena on ollut kiva kuljeskella mekoissa ja lämmittää sääriä pitkillä villasukilla. 

Sitten alkoivat olumppialaiset ja etevänä penkkiurheilijana tuli seurattua muutama kisa. Toimettomaksi ei kuitenkaan parane ryhtyä, joten kaivelin lankavarastojani ja päätin tehdä vaihtoparin noille polvisukille. Suunnittelin tekeväni eriparisukat, mutta en sitten osannutkaan sillä tavalla revitellä. Valkkasin vajaan kerän Nallen Lakkaa (vai oliko se nimeltään Hilla?) ja kokonaisen kerän Puolukkaa. Lisäksi pienet nyytit oranssia ja punaista Nallea. Molemmissa Marjaretkissä oli samaa vihreä-valkoista raitaa, joten vuorottelemalla 4 raitaa Lakkaa ja 4 Puolukkaa tuli aika kiva sukanvarsihillo. Kantapään jälkeen Lakkamaat alkoivat vähetä uhkaavasti, joten jatkoin jalkaterän pelkällä Puolukalla. Näistä tuli kivat! Haluan toisetkin! 

Ylemmässä kuvassa näkyy myös uusi kirppislöytöni, hurmaava lampunvarjostimen raato. Se päätyi olohuoneen paraatipaikalle ihan sellaisenaan. Samantyylisen varjostimen tuunasin aikanaan eteiseemme (klik).

Tuunailua

En ole mikään virkkausekspertti. Siksi kirpputorilta viime keväänä löytämäni virkatut kukkaset lähtivät mieluusti mukaan. Melkein vuoden verran ne saivat sulostuttaa kotiamme ihan sellaisenaan lasipurkissa, mutta joulun mentyä ulko-ovemme kaipasi jotain pirtsakkaa koristetta. Niinpä kieputtelin jämälankoja pajukranssin ympärille ja lisäsin päälle vielä rivin virkattuja kukkia. Ei muuta kuin Tervetuloa! 

Tämä lampunvarjostin oli pikatuunaus, kun yli kymmenen vuotta palvellut paperivarjostin hajosi totaalisesti eräänä iltana. Se taisikin olla viimeinen paperinen varjostin, joka enää oli kestänyt meidän huushollissa ehjänä. Ei taida paperi olla paras materiaali lapsiperheen valaisimiin... Valoa tarvittiin, joten kaivoin tilkkulaatikosta sekalalaisen sakin kangassuikaleita ja ompelin ne ihan suoralla tikillä yhteen päällikeompelun tapaan. Sitten liimasin tilkkukankaan ylä- ja alareunastaan varjostimen kehikkoon. Lopputulos on aika värikäs. Ehkä hieman liian värikäs jopa minun makuuni, mutta mies ja lapset tykästyivät tähän kovasti, joten varjostin saa jäädä tällaiseksi. Laitan itse sitten silmät kiinni ohikulkiessani, jos kovasti alkaa kirveltää.

Kirpputorilta löysin myös pikkuisen lokerikkotalon, joka oli maalattu sopivasti vaaleanpunaiseksi. Maalausjälki nyt oli mitä oli, mutta ei kaiken aina tarvitse olla niin viimeisen päälle. Ihastelin joskus aikoja sitten ystäväni askartelemaa lokerikkoa, jonka takaseinät hän oli tapetoinut kauniilla papereilla. Idea oli kiva, talolle oli tarvetta ja papereitahan tällaiselta askarteluhamsterilta löytyy, joten ei muuta kuin tuunaamaan. Hommaan tuhrautui sellaiset huimat 20 minuuttia, josta suurin osa kului papereiden valintaan.

Taloon muuttivat tyttöjen pikkulemmikit.

Kettu ja jänö (+ ystävänpäiväyllätys)

Ystävänpäivänä kettu ja jänökin voivat olla ystäviä. Tämä herttainen tyynynpäällinen syntyi tilaustyönä.

Tämän päivän aikana tehtyihin tilauksiin lisätään pieni yllätyslahja. Ostoksille pääset täältä:
http://www.teelikamentten.suomalainenverkkokauppa.fi/

♥ Hyvää ystävänpäivää ♥

Sohvakaverit

Se on tyyny. Se on pehmo. Se on oikein kiva tyyppi. Siis varsinainen sohvakaveri.

Lisäsin nämä tuonne puodin puolelle. Klik!

Kankailla uutta ilmettä kotiin

Huomasin paikallisen Marimekko-myymälän ikkunassa tätä Maija Isolan "Pieni Melooni"-kangasta ihanan pirteänä väriyhdistelmänä ja vieläkin ihanammassa alennuksessa. Olin toki monta kertaa aiemminkin ihaillut samaa kangasta, mutta se ei ollut mielestäni käynyt meidän kotimme värimaailmaan. Nyt katsoin sitä uusin silmin ja tajusin, että juuri tämähän meille sopii. Meidän olohuoneemme seinäpaperit ovat 60-luvun mallistosta, joten tämä kuosi iskee samaan aikakauteenkin. Ja minä saan piristettyä oranssin huoneen ihanan keväisellä pinkillä! En kuitenkaan halunnut samaa kangasta kuin yhden verhomitan. Toiseen ikkunaan tilasin samaa kuosia isokuvioisena versiona ja vähän punaisempana väriyhdistelmänä. Senkin hyvällä alennuksella ;) 

Tervetuloa loputtoman pitkä kevättalvi! 

Minä kyllä jaksan odottaa aurinkoa Meloonin seurassa :)

Nojatuolin piristeeksi ompelin uuden maatuskan. Meidän sohvalla on nököttänyt jo useamman vuoden retrokankainen maatuskatyyny, joka sai siirtyä varastoon odottamaan uutta syksyä.Tästä yksilöstä tuli vähän kuikeli, mutta ihan symppis kuitenkin. Näitä voisi olla kiva tehdä jokunen myyntiinkin. Olisiko maatuskakavereille kiinnostusta?

Nappikauppa Punahilkasta tilasin jo ennen joulua tällaista japanilaista satukangasta. 

Siis voiko kangas tämän ihanampi enää olla? 

Näin sen heti lastenhuoneen seinätauluna. Tätä katsellessa on kiva tarinoida lasten kanssa tuttuja satuja. Ja rappuja pitkin on helppo huippaista lennossa seuraavaan satuun. Olen myyty!

Pitkään mietin, tekisinkö taulun niittaamalla kankaan puukehykseen vai ompelemalla siitä perinteisemmän seinävaatteen. Lopulta päätin tehdä hieman suurempitöisen version, eli pehmoisen seinävaatteen. Taustakankaana on kaksi kerrosta vanhaa lakanaa ja reunukset ompelin punapohjaisesta pallokankaasta. Tästä tuli tosi ihana eikä se luonnossa pomppaa noin hurjana sekasotkuna silmille kuin kuvassa.

Leijonat äitiyspakkauslaatikossa

Sain ihanan tehtävän ommella äitiyspakkauslaatikkoon verhoilun. Tulevan äidin kanssa valitsimme yhdessä kankaiksi Robert Kaufmanin leijonia sekä laatikon ulkopuolelle Hilcon pallopuuvillaa. Nuo leijonanpäät ovat mielestäni hirmuisen söpöjä! Ja mikä tärkeintä: ne sopivat todella hyvin vastasyntyneen katselukuviksi selkeiden muotojensa ja kirkkaiden kontrastiensa vuoksi. Saman sarjan ruskeapohjaisesta leijonakankaasta tuli vielä pikkuruinen pussilakana ensisänkyyn.

Leijonat Huvikankaasta ja pallopuuvilla paikallisesta kangaskaupasta (Suotex)

Hatutusta!

Aurinko on hellinyt viime päivinä niin mukavasti, että hellehatut piti kaivella esille. Laatikoista löytyi kivoja huiveja ja monenmoisia hattuja, mutta mikään ei oikein vastaa täysin tarpeitamme. Siispä sen söpöimmän ja toimivimman kesähatun kaava piti kehitellä itse. Hatun vaatimukset: pysyy päässä tuulessakin, ei nauhoja leuan alle, ehdottomasti silmiä varjostavat rimpsulierit sekä loppusilauksena suloisen pikkutyttömäinen malli.

Tällaiset hatuista tuli ja tänään leikkipuistossa ne todettiin oikein käteviksi. Molemmilla tytöillä on samankokoiset hatut. Tein yhteensä viisi hattua, kun hain siisteintä tapaa viimeistellä hattu sisäpuolelta. Kaikki kankaat ruskeaa lukuunottamatta ovat ohueksi kulunutta lakanaa.

Meillä on ollut pitkään etsinnässä eteiseen kiva lipasto, jonka syvyys olisi alle 30cm. Aika harvassa ovat moiset. Olimme ohikulkumatkalla IKEAssa (ostamassa ainoastaan lapsille henkareita), kun teimme todellisen heräteostoksen: vihreä Billy-kirjahylly lasiovilla. Se oli niin ihanan värikäs, syvyydeltään passeli ja hintaa alle 60€, joten emme miehen kanssa voineet jättää sitä ostamatta, vaikka se lastulevyä onkin. Siitä tuli yhdistetty kenkä- ja kangaskaappi, sillä ompelunurkkauksenikin sijaitsee eteisessä. Mutta onhan se aika... hmm... vihreä.

Eteisestämme on puolisalaa tullut kotimme värikkäin huone; iloinen kuin lastenhuone konsanaan. Siellä on kyllä ihanan inspiroivaa ommella. Ja tykkään siitä, että kotiin tullessa saa ensimmäiseksi iloisen väriterapian. Vieraat tosin saattavat erehtyä tulleensa vahingossa Sirkus Finlandian näytökseen... :D

Viirinauha ja kirppislöytöjä

Eteisemme seinä on ollut nyt kesäisen remontin jäljiltä tyhjä ja varsin ankea. Alunperin seinälle piti tulla muutama vanha ikkunanpoka peileiksi muutettuna, mutta ne ikkunat olivat hävinneet johonkin... Siitä lähtien olen suunnitellut maalaavani seinälle jonkin hauskan taulun tai maalaavani itse seinään jotakin. Esimerkiksi raollaan olevan oven johonkin toiseen huoneeseen. Se ainakin olisi helppo tapa saada lisäneliöitä kotiin :D

Suurta inspiraatiota odotellessani päätin piristää seinää helpolla väripläjäyksellä: viirinauhalla. Hieman tilkkulaatikon tongintaa, muutama nopea sauma ja viiri oli valmis ripustettavaksi. Vähän sirkusmainen ilmestys, mutta ihan hauska kuitenkin. Nauhan päässä kotiamme arvostelee Paljon Haltija.

Ja sitten niihin kirppislöytöihin!

Isompi tyttönen sai ihastuttavat punaiset luistimet. (4,50€)

Eilen kirpputorilla tuli vastaan todella mieleinen löytö: lasten silityslauta ja kuivausteline (yht. 8€.) IKEAn tekosia molemmat ja mielestäni tosi nätit. Tytöt olivat riemuissaan uudesta lisästä kotileikkeihin.

Tämä keinutuoli joutui antamaan paikkansa uusille leluille, 

joten se joutaisi uuteen kotiin.
Muoks: uusi koti löytyi :)