Applikoinnin ABC

Mitä se applikointi tarkalleen ottaen tarkoittaa? Mikä siinä maksaa? Miksei pelkkää applikointikuvaa voi ostaa Teelikamenttenilta valmiina ja kiinnittää sitä sitten kotona itse valmiiseen vaatteeseen? 

Ylläolevan kaltaiset kysymykset ovat varmasti tuttuja kaikille työkseen applikoituja vaatteita valmistaville. Kuvasin tähän yhden pöllökuvan valmistumisen alusta loppuun. Toivottavasti kuvasarja vastaa kysymyksiin ja innostaa kenties kokeilemaan applikointia itsekin! 

1. Aluksi kuvasta piirretään suunnitelma pelkin ääriviivoin. Lopullinen kuva on aina piirroksen peilikuva, joten tässä vaiheessa kuvan voi kääntää esim. ikkunalasia vasten. Kaikki yksityiskohdat kopioidaan kaksipuoleiselle liimaharsolle yksittäin kuulakärkikynällä. Itse käytän liimaharsoa, jonka toisella puolella on paperi. 

2. Liimaharsopalat silitetään applikoitaville tilkuille. (Jos harsossa ei ole paperia, tässä vaiheessa palat täytyy silittää leivinpaperin läpi, jottei harso pala kiinni silitysraudan pohjaan.) Tilkut voivat olla mitä tahansa silittämisen kestävää kangasta. Itse suosin velouria sen elävän pinnan vuoksi.

3. Palat leikataan irti.

4. Liimaharson paperit nypitään irti. Tässä hommassa muulloin niin hankalat pitkät kynnet olisivat hyödyksi! :) Tämä on itselleni epämieluisin työvaihe...

5. Palat asetellaan pohjakankaalle suunnitelman mukaisesti ja silitetään kiinni.

 6. Teippiharjalla voi siistiä palojen reunat.

7. Joustavia kankaita applikoitaessa pohjakankaan taakse tarvitaan venymätön, irti revittävä tukikangas, jotteivat ompeleet ala aaltoilla. Tukikangas voi olla nuppineuloin tai silittämällä kiinnittyvää.

8. Palat ommellaan kiinni kapealla ja tiheällä siksakilla. Omassa koneessani sopiva pistonpituus on 0,4 mm ja tikin leveys 3 mm. Alalanka voi olla koko ajan joko pohjakankaan värinen tai sen voi vaihtaa aina ylälangan mukaan. Ompelen palat silitysjärjestyksessä, eli alimmainen pala ensin. Ompelun lopussa langat päätellään huolellisesti esim. vetämällä ne neulalla nurjalle ja solmimalla langanpäät.

Neulaksi joustavia kankaita applikoitaessa suosittelen Schmetzin Strech neuloja koossa 80. Paininjalaksi käy tavallinen paininjalka, mutta avopaininjalalla näkyvyys paranee.

9. Applikointi näyttää nurjalta puolen tällaiselta.

10. Lopuksi tukikangas leikataan tai revitään varovasti irti.

OMPELUILOA!

Sitterin uudet vaatteet + vaunuverho

Melkein koko odotusajan mulla oli tehtävälistalla babysitterin päällysteiden uusiminen, mutta aina jokin kiireisempi ompeluhomma meni edelle. Lopulta päätin, että alkuperäiset Babybjörnin pepitaruudulliset kammotukset saavat kelvata.

Kolme viikkoa jaksoinkin rumaa sitteriä katsella, kunnes virittelin ompelukoneet ajokuntoon. Alkuperäinen ajatus oli ollut ommella päälliset vallan uudelleen, mutta jossain blogissa törmäsin ideaan tehdä sitterille vain uusi huppu vanhojen päällisten päälle vedettäväksi. Siinä säästyy pehmusteiden ompelulta ja alkuperäiset kiinnikkeetkin pääsevät käyttöön.

Piirsin sitteristä kaavat ja ompelin päällisen kasaan. Jätin saumoihin aukot alkuperäisten kiinnikkeiden kohdalle ja pujotin kiinnikkeet aukoista läpi.

Tein etupaneelin kahdesta erilaisesta kankaasta, jotta sitterin ilmettä saa vaihdettua mielialan mukaan.

Sitterin värimaailma valikoitui pitkälti tuon lelukaaren mukaan. Ja tietty myös kodin väreihin sopivaksi. Pilkkukangasta onkin meillä olohuoneen pöytäliinana ja Marimekon pikkumelonia verhona.

Vaunuverho on asia, josta en ollut vielä edellisen vauvan aikaan kuullutkaan. Nyt niitä on blogit ja verkkokaupat väärällään, joten pitihän meidänkin vauvalle sellainen tehdä. Suunnittelin jotain kivaa applikointia verhoon, mutta kun kangashyllyllä näin tämän kettukankaan, huomasin sen sopivan vaunujen väreihin aivan täydellisesti. Ja kangas on lisäksi hurjan söpö. Pääsin siis tässäkin hommassa helpolla!

Verhoihin on saatavilla ihan siihen hommaan tarkoitettuja myrkyttömiä muovirenkaita, mutta nyt nappasin ihan perinteiset suihkuverhorenkaat kauppareissulla koriin. Myöskään purjerenkaita en saanut aikaiseksi hommata verhoa varten vaan tein reiät ihan napinläpinä. Toimiva kombo tämäkin, vaikka ehkä ulkonäössä häviääkin noille "hienosteluille".

Verhon saa kiinnitettyä kuomun suojaksi tai aisaan solmittuna aurinkokatokseksi. Etenkin aurinkosuoja on asia, jota edellisten vauvojen aikaan kaipasin kovasti. Ei jää ikävä niitä sen aikaisia virityksiä!

Trikoolätsät

Viime kesänä ompelin pinon kierrätyskankaisia lätsiä Teelikamenttenille. Ne jakoivat asiakkaiden mielipiteet juurikin kierrätysteemansa vuoksi. Retro ei iske ihan kaikkiin.

Täksi kesäksi mietin, tekisinkö kierrätyskankaisten lätsien rinnalle vastaavia myös uudesta puuvillasta. Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin kuitenkin tehdä uuden malliston teelikamenttenmaisesti trikoosta. Useita eri kuositrikoita yhdistelemällä lätsistä saisi tosi erilaisia.

Joustamattoman kankaan vaihduttua joustavaan piti myös lätsän mallia hieman hienosäätää. Päädyin tekemään lätsästä vuoritetun ja niskapuolelle lisäsin resorikaitaleen. Lopputulos on hyvinkin lippalakkimainen istuvuudeltaan.

Koekäyttäjät ihastuivat ja Helsingin Käsityökorttelissa ensi esiintymisensä saaneet lätsät myytiin joidenkin kokojen osalta loppuun. Tällä viikolla ei ole helteitä näkynyt, mutta pyöräytin lippistehtaan käyntiin. Juuri nyt valikoimasta löytyy nämä lätsät:

Tästä ostoksille!

Applikointi

Facebookissa kiertää tällä hetkellä monenlaisia arkikuvahaasteita. Myös Teelikamentten sai haasteen kuvata yrityksen arkea. Tänään on haasteen kolmas päivä ja työn alla olivat applikoidut pipot. Kun kerrankin pidin kameraa mukana työvaiheiden aikana, sain tallennettua jonkinmoisen tutoriaalin applikoinnista. Jaan sen nyt täällä bloginkin puolella. Eli applikointi - näin minä sen teen :)

1. Ensin päätetään applikoitava kuva. Jos se on yhtään monimutkaisempi, siitä kannattaa piirtää paperille malli. Valmiissa työssä kuva on peilikuvana, joten ota se piirtäessäsi huomioon. Itse piirrän joskus mallikuvan valmiiksi "väärin päin", mutta useimmiten hahmottelen sen juuri niin kuin haluan sen lopullisestikin olevan. Silloin käytän kuvan kääntämiseen köyhän miehen valopöytää, ikkunaa. Kuva jäljennetään kaksipuoleiselle liimaharsolle kuulakärkikynällä. Jokainen yksityiskohta jäljennetään erikseen. Kokemukseni mukaan helpoimmin applikointi sujuu, kun käyttää paperitaustaista liimaharsoa.

2. Liimaharsot silitetään paperipuolelta applikoitavien kankaiden nurjalle puolelle.

3. Palat leikataan irti piirrosviivojen mukaan ja taustapaperi nypätään irti. Toisinaan varsin viheliäistä hommaa, jos paperi on liimautunut oikein täpäkästi kiinni harsoon...

4. Palat asetellaan vaatteelle ja silitetään kiinni. Jos yksityiskohtia on paljon, ne kannattaa silittää paikoilleen yksitellen. Kun kuva on hyvin kiinni, sen reunat voi siistiä teippiharjalla.

5. Työn taustapuolelle kannattaa laittaa irti revittävää tukikangasta, jotta kankaat eivät ala aaltoilla ommellessa. Tukikangasta on saatavilla joko kiinni silitettävänä tai liimattomana versiona. Itse tykkään käyttää kiinni silitettävää, joskin joskus se tarttuu aika tiukasti kankaaseen.

6. Kuva ommellaan kiinni reunoista tiheällä siksakilla. Mitä tiheämpi, sen siistimpi lopputulos. Pienissä paloissa ommelleveys voi olla kapeampi ja isoissa sitten leveämpi. Itselläni perusleveys on 3 mm ja tikin pituus max 0,4 mm. Schmetzin Strech 80 -neula toimii omassa koneessani parhaiten. Pitkään applikoin ihan tavallisella paininjalalla, mutta Berninan Aurorassa tuli mukana avopaininjalka, joka on ihan näppärä. Saatavilla on myös läpinäkyviä paininjalkoja. Ompeleen lopussa päättely on tärkeää ja sen voi tehdä esim. vetämällä langanpäät nurjalle ja solmimalla.

7. Tukikangas poistetaan valmiin kuvan taustalta. Oman kankaani nimi on "irti revittävä", mutta ei se kyllä hyvin repeä molempiin suuntiin. Lisäksi kovin tiukka repiminen saa herkästi applikaation reunat kupruilemaan, joten mieluiten käytän tukikankaan poistoon saksia. Tässä vaiheessa kannattaa olla tarkkana, ettei leikkaa kankaaseen reikää!

8. Valmis applikaatio näyttää taustapuolella tältä.