Villaa ylle

Ennen vauvan syntymää neulomani nallehaalari jäi harmillisesti pieneksi kesän aikana, joten päätin tarttua taas puikkoihin. Vauva mönkii ahkerasti meidän kylmillä lattioilla, mistä syystä halusin tehdä tällä kertaa lämpöisen ryömimishaalarin erityisesti sisäkäyttöön. Ohjeen neulottuihin potkuhousuihin löysin Suuri Käsityön numerosta 1/2014. Langantiheys ohjeessa oli sama kuin Novitan Nallessa, joten marssin markettiin ostoksille.

Pettymys oli suuri, kun Nallesta oli tarjolla suunnilleen samat värisävyt kuin tammikuussa. Olin haaveillut ruohonvihreästä, oranssista tai pirteän keltaisesta, mutta saavuin kotiin jälleen sinapin ja mintunvihreän kanssa. Vähän mielikuvituksetonta, mutta minkäs teet...

Tämä malli oli varsin helppo neulottava, joten kiireisen äidin tyyliin opettelin uuden taidon neulomisen oheen: lukemisen neuloessani. Olin näet lainannut juuri kirjastosta yli tuhatsivuisen kauan odottamani romaanin, johon on jo muitakin varausjonossa, joten kotiäidin vähä vapaa-aika piti käyttää tarkkaan hyödyksi. Neulehaalari valmistui nopsaan ja kirjakin on kohta luettu. Pikkuisen tuo oheistoiminta näkyy käsialassani, mutta en aio välittää.

Muutin alkuperäistä neuleohjetta tällä kertaa vain vähän. Yläosaa korotin ohjeesta hieman ja tietysti nuo peikkomaiset yksityiskohdat olivat oma päähänpistoni. Tämä haalari on tehty 80 cm ohjeella.

Toinenkin neuleprojekti valmistui syysviileille. Tämä villasukkaprojekti kyllä venyi ihan kiitettävästi kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta. Aloitin nämä sukat jo ennen vauvan syntymää ja ne pyörivät monta kuukautta lankakorissa loppuun saattamista odottelemassa. Nämäkin ovat Nalle-lankaa. Vuorottelin sinappia ja värikästä Taikaa, joten pääteltävää ei jäänyt liikaa. Tykkään raitasukista (mieluiten muista kuin valmiiksi raidoitetusta langasta neulotuista), mutta päättelyä vihaan.

Villaa vauvalle

En ole mikään himoneuloja, mutta kauniit langat pysäyttävät kauppareissun kuitenkin varsin usein lankahyllylle. Yleensä ihastelu riittää, mutta tällä kertaa mintunvihreä Novitan Nalle ei päästänyt minua irti vaan aivan vaatimalla vaati päästä vauvan villahaalariksi. Ja kun samalla hyllyllä oli myynnissä vanha Novitan neulelehti (syksy/2012), jossa oli ohje 60 cm haalariin, ei siihen enää muuta yllykettä tarvittu. Valitsin mintulle kaveriksi sinapin ja ruskean ja vielä Novitan Woolista puhtaanvalkoisen pehmoisiksi resoreiksi.

Olin mielissäni, että silmien edessä oli kerrankin neuleohje, jolloin ei tarvitse niin kovin tarkkaan pähkäillä silmukkamääriä etukäteen. Paitsi ettei tuo ohje aina toiminutkaan mutkattomasti. Nallekuvion kohdalla ohjeen noudattaminen sai aikaan epäsymmetrisen kuvion etukappaleelle, joten purkamishommiksi meni. Lopulta jouduin laittamaan ensimmäset nallenpäät vähän turhan lähelle etureunaa, mutta ihan ok se on noin.

Ohjeen haalari oli tehty kirjoneulelangasta, mutta en tykkää siitä, miten langan raidoitus tökkii etukappaleella. Tein siis raidat ihan perinteisesti lankoja vaihdellen. Muutenkin muokkasin ohjetta muutamassa kohdassa mieluisammaksi. Lopputuloksesta tuli aika söpö!

Langanjämistä neuloin vielä asusteet haalarin kanssa käytettäviksi. Ohjeet pääosin omasta päästä, mutta hatun silmukkamäärät laskin jostain isommille lapsille aikoinaan tekemästäni myssystä.

Eiköhän näillä kevätvauva tarkene! :)

Nalle marjaretkellä

Sain joululahjaksi äidin neulomat polvipituiset villasukat. Eipäs ollut jostain syystä aiemmin tullut kokeiltua pitkävartisia villasukkia, ja ihastuin niihin kyllä oikopäätä. Tällaisena leutona talvena on ollut kiva kuljeskella mekoissa ja lämmittää sääriä pitkillä villasukilla. 

Sitten alkoivat olumppialaiset ja etevänä penkkiurheilijana tuli seurattua muutama kisa. Toimettomaksi ei kuitenkaan parane ryhtyä, joten kaivelin lankavarastojani ja päätin tehdä vaihtoparin noille polvisukille. Suunnittelin tekeväni eriparisukat, mutta en sitten osannutkaan sillä tavalla revitellä. Valkkasin vajaan kerän Nallen Lakkaa (vai oliko se nimeltään Hilla?) ja kokonaisen kerän Puolukkaa. Lisäksi pienet nyytit oranssia ja punaista Nallea. Molemmissa Marjaretkissä oli samaa vihreä-valkoista raitaa, joten vuorottelemalla 4 raitaa Lakkaa ja 4 Puolukkaa tuli aika kiva sukanvarsihillo. Kantapään jälkeen Lakkamaat alkoivat vähetä uhkaavasti, joten jatkoin jalkaterän pelkällä Puolukalla. Näistä tuli kivat! Haluan toisetkin! 

Ylemmässä kuvassa näkyy myös uusi kirppislöytöni, hurmaava lampunvarjostimen raato. Se päätyi olohuoneen paraatipaikalle ihan sellaisenaan. Samantyylisen varjostimen tuunasin aikanaan eteiseemme (klik).

Villamyssyt

Tein tytöille uudet neulemyssyt sillä samalla mallilla kuin kaikki edellisetkin myssymme, eli tämän ja nämä ja muitakin oli, mutten enää edes muista mitä. Tykkään vain niin kovasti tuosta tonttumaisesta mallista! Pipot on neulottu tällä kertaa Novita Woolista ja koristeena on samettinauhaa.

Pääsimme myös vähän testaamaan noita jo kesäkuussa (nolo nolo) valmistuneita talvitakkeja ulkoilmaan. Ihana tämä ylläritalvi!

Kiitos kaikille edelliseen oravakirjoitukseeni kommentoineille! Molemmille väriyhdistelmille löytyi tykkääjiä, mutta harmaapohjainen oravapaita taisi viedä tällä kertaa voiton. Se onkin vielä puodissa vapaana: turkoosi meni jo :)

Äitillä ov vilu!

Tämä talvi on ollut kova meikäläisen sormille. Kaikki rukkaseni ovat kuluneet liian ohuiksi tai ovat muuten vaan leudon talven malleja, joten sormeni ovat aina ulkoillessa jäässä. Viikonloppuna viimein päätin, että moinen saa nyt riittää! Päätin tehdä itselleni sellaiset lapaset, että kädet varmasti pysyvät niissä lämpiminä. Lankakorissani oli riittävä määrä ainoastaan Nalle-lankaa, josta neuloin tumppujen korean kuoren. Sisäpuolelle ompelin lasten talvitakeista yli jääneistä vatiinitilkuista ja pehmoisesta fleecestä vuorin. Aika mötiköiltähän nämä näyttävät kädessä, mutta ovat kyllä sitten lämpimätkin. Testattu tänä aamuna 25 asteen pakkasessa :)

Tumppujen mallia vilkuilin vanhoista Gudrun Sjöden -lapasistani. Koristeiksi huovutin ihan perinteisesti saippualla ja vedellä lehtiä ja ompelin ne kiinni kirjontapistoin villalangalla.

 Ja tässä vielä kurkistus muhkeaan vuoriin.

♥

Kiitos kaikille viime postaukseeni kommentoineille!

Joululahjat, osa 1

Tänäkin vuonna halusin tehdä jotakin omatekoista lähes jokaisen pakettiin. Omille lapsille ompelemani keppihepan ja muumin esittelinkin täällä jo niiden valmistuttua. 

Retrotilkuista kokosin ystävälle pussukan. Osan kankaista olen aiemmin saanut tältä samaiselta ystävältä, joten lahja palautui muokattuna :)

Siskontytölle ompelin kettutunikan. Arvoin pitkään pinkin ja harmaan resorin välillä ja valinta osui lopulta harmaaseen. Tunikan pohjana taisi olla Ottobren Tilda, jota kyllä muokkailin reippaasti siskontytön tyyliseksi. Sovituskuva on napattu oman tytön päällä, vaikka tunika onkin hänelle vielä liian iso.

Tällaisen pienen säilytyspussin ompelin jollekulle Iris-nimiselle tytölle. Kyseessä on kestovaippainfolla sovittu vaihtokauppa, jossa meille kotiutui tilaajan tyttären vanha pyjama ja sinne jonnekin lähti pussi. Ja kaikki ovat tyytyväisiä :)

Ja tässä vielä joitakin pikkulahjoja.

Tonttumyssy

Neuloin tonttumyssyn kummipojalle tuliaiseksi. Lanka on Nallea ja sydän fleeceä. Hetken epäröin sydämen kanssa, kun pelkäsin sen myötä myssyn tulevan liian tyttömäiseksi. Kyseessä on kuitenkin vasta nelikuinen ihana murupoika, joka on kyllä ehdottomasti sydämen arvoinen. Ja murun vanhemmatkin hyväksyivät sydämen, joten turha sitä on enää pohtia! Myssyn malli on sama kuin näissä.

Pieniä tarpeellisia juttuja

Sain vihdoin saumurin huollosta ja heti sillä piti surauttaa pari pikkuompelusta pois ompelupöydältä pyörimästä. Pikkulikalle ompelin velourisen hiippamyssyn kirppikseltä löytämäni pihahaalarin kaveriksi. Vuorina kierrätystrikoo ja välissä lämmikkeenä kerros vanhaa fleecevilttiä. Korvaläppiin applikoin heijastinkankaasta sydämet. Kaava hauskaan pipoon löytyy vuosikymmenen takaisesta Ottobresta (4/2001) .

***

Ompelutauon aikana oli hyvää aikaa tarttua puikkoihin.

Nitkuttelin isommalle tytölle perussukat Nallen jämälangoista.

Violetit velourhousut ovat tylsät mutta tarpeelliset kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kaavana tuttu Ottobren Vilkas käännettävillä resoreilla. Koko 98/104cm.

Omakin pääni tarvitsi syyspipoa. Kallonmuotoni ei ole mikään kovin ylevä, joten tykkään käyttää kaikenlaisia hassusti töröttäviä pipoja. Korvat, sarvet, hiipat, tupsut ja töpsyt ovat tarpeeksi lapsellisia makuuni. Hiippapipon kangas on joustofroteeta ja se on kierrätetty kirppistopista. Vuori on ruskeaa trikoota ja kaava oma kokeilu.

***

Trikoo- ja PUL-tilkuista tein muutaman kestotuotteen itselleni. Kokeilin laiskuuttani tällä kertaa kiinni ommeltavien neppareiden sijaan noita Prymin metallineppareita. Käytössä sitten selviää, ovatko nuo aivan liian massiiviset möllykät.

Ja loppuun vielä kiitos tunnustuksesta Pompannapin Hannalle! Tunnustukset lämmittävät aina suuresti mieltäni! Lähiaikoina on kuitenkin tullut tunnustettua niin monenlaista, että jätän tällä kertaa vastailematta kysymyksiin ja jatkamatta tunnustusta eteenpäin.

Villahousuja ja tunnustuksia

Kiedo ry järjestää parhaillaan villisprojektia, jonka tarkoituksena on lahjoittaa villahousut kaikille Keski-Suomen Keskussairaalassa kestovaippaviikon (10.-16.10.) aikana syntyville lapsille. Pakkohan siihen haasteeseen oli tarttua, kun sen varjolla pääsi puikottelemaan pikkuruisia pöksyjä. Haaste päättyy 5.10., joten vielä ehtii mukaan! Lisätietoja saat vaikkapa täältä. Sain haastetta varten kerän liukuvärjättyä hahtuvaa, josta syntyi kahdet pöksyt (NB ja S). Värit vaihtuivat niin hitaaseen tahtiin, että pienissä housuissa raitoja ei ehtinyt syntyä. Hitaan värinvaidon vuoksi villiksistä tulikin varsin erilaiset keskenään. Ruskeisiin neulahuovutin pepun päälle sydämen ja vihreisiin kieputtelin hahtuvasta sanan "kulta" ja huovutin sen kiinni.

Mieltäni on ilahdutettu lähiaikoina tunnustuksilla. Suuri kiitos tästä pystistä kolmikolle Mieli, Mia ja Mun Tekemä!

Suloisen ruusukimpun sain Anniinilta ja Nuksulta. Kiitos! Tämän tunnustuksen mukana tuli viisi kysymystä, joihin pitäisi miettiä vastausta.

1. Lempiruoka: Unkarilaiset kaalikääryleet ovat syntisen hyviä.
2. Lempimakeinen: Mudcake vaniljajäätelön kera.
3. Lempiluettava: Viihdyttävä kirjallisuus. Tykkään Roald Dahlin aikuisten(kin) novelleista, John Irvingistä, Remeksestä, Soininvaarasta jne. Eli tyyliin omat aivot narikkaan ja nautiskelemaan hyvistä tarinoista. Tänä kesänä olen viihtynyt Naisten etsivätoimisto nro 1:n seurassa botswanalaisissa tunnelmissa (kirjoittanut Alexander McCall Smith) .
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Rauhassa. Siksi teen käsitöitä yleensä öisin.
5. Lempielokuva: Tämä onkin vaikea... Darcer in the Dark oli vaikuttava.

Nämä tunnustukset näyttivät kiertäneen jo lähes kaikissa seuraamissani blogeissa, joten saattaa tulla toisintoja. Mutta laitetaan molemmat kiertopalkinnot pakettina eteenpäin vaikkapa seuraaville ihanille blogeille:

Unikuun terapiahuone

Ihana maatuska

NopsuPopsu

Aeno

Pikkupikkuriikki retroilee

Vielä vähän hempeilyä

Tykästyin edellisen postauksen pipoja neuloessani niin kovasti Novitan Miamin pehmeyteen, että päätin tehdä siitä vielä jotakin. Päädyin neulomaan isommalle tytölle neuletakin, kun noista lämpimämmistä sisävaatteista on hänellä ollut pulaa. Jostakin syystä halusin aivan ehdottomasti takkiin kappaleet ainaoikein neuleesta. Mieleistä neuletakin ohjetta sopivalla neuletiheydellä ei osunut silmiini, joten kehittelin oman ohjeen siinä neuloessani. Oikeastaan se oli tosi hyvä ratkaisu, koska sain siten takista juuri sopivan hoikalle tytölleni. Virkkasin lopuksi joka reunaan pitsin. En ole edelleenkään oikein perehtynyt tuohon virkkaamisen jaloon taitoon, joten en yhtään tiedä, minkä nimisiä silmukoita käytin. Virkkasin myös kukkia takin miehustaan ja hihansuihin. Tällä kertaa kukat onnistuivat mielestäni jo paremmin kuin syksyllä pikkuneidin sukkiin virkkaamani. Jes!

Langat sain kulutettua tosi hyvin loppuun. Valkoinen loppui täysin, ruskeaa jäi pieni mytty ja vaaleanpunaista jouduin jopa purkamaan mallitilkusta takin viimeistelyyn. Ainoastaan pinkkiä jäi reippaasti, joten sille täytyy keksiä jokin käyttötarkoitus. Se on kyllä aika ärtsy väri pelkästään.

Kevättä ilmassa

Hurahdimme miehen kanssa valitsemaan tytöille kevääksi oikein

yltiötyttömäiset haalarit.

Aikaisemmat haalarimme ovat olleet melko unisex-värisiä: ruskeaa, vihreää ja oranssia. Mutta nyt vieraammatkin kanssakulkijat tunnistanevat lapsemme tytöiksi! :) Haalareihin täytyi saada tietenkin myös asusteet. Tassunjälkiä-blogin innoittamana ostin pari kerää Novitan Miamia, jonka tämän kevään vaaleanpunainen sopii lähes täydellisesti haalarin pohjaväriin. Myös saman langan pinkki olisi ollut sopiva sävy, mutta en halunnut korostaa pinkkiä enää asusteissa. Neuloin molemmille tytöille hiippalakit. Malli on sama, jolla tein syksyllä Nallesta myssyjä. Tein ensin myssyn isommalle tytölle eikä mikään käsityö ole ollut pitkään aikaan niin vaikea aloittaa. Loin silmukat ja neuloin pari ensimmäistä riviä varmaan lähemmäs kymmenen kertaa. Ensin myssy vaikutti liian suurelta. Sitten vasta tein testineuleen, jotta voisin tarkistaa oikean langantiheyden. Loin silmukat uudestaan. Näytti edelleen valtavalta. Purin ja loin uudelleen. Lapset alkoivat riidellä ja palattuani neuleen pariin, silmukat olivat tippuneet puikoilta jne. Kun tuosta tahkoamisesta oli päästy, neulominen oli varsin joutuisaa. Miami oli minulle uusi tuttavuus ja se yllätti todella positiivisesti. Lanka on ihanan pehmoista ja sitä on kiva neuloa.

Pienempään pipoon neuloin helmineuleesta korvaläpät, jotka jatkuvat solmiamisnauhoiksi. Kokemuksesta tiedän, että tuolla taapertajalla ei muuten pipot päässä pysy.

Resorin yläpuolelle tein reikäkerroksen, johon sai helposti pujoteltua koristenauhan. Lopputuloksesta tuli mielestäni hauska yhdistelmä söpöilyä ja tonttumaisuutta.

Hahtuvan jämiä ja tunnustus

Talvilomamme aikana kaikki käsityöni olivat tauolla, mutta ompelemisen tilalle löysin kauan kadoksissa olleen rakkaan harrastukseni: lukemisen. Esikoisen syntymän jälkeen lukeminen on vain jäänyt - tai lähinnä romaanit ovat vaihtuneet satukirjoihin :) Olinkin aivan haltioissani kirjastossa, kun kaikilta lempikirjailijoiltani oli ilmestynyt uusia teoksia! Nyt alkulämmittelyksi lainasin vain viihdyttävää lukemista: John Irvingiä, Taavi Soininvaaraa, Ken Follettia ja Roald Dahlia. No, viimeksi mainitulta ei sattuneesta syystä ollut ilmestynyt mitään uutta, mutta hänen mainiot novellikokoelmansa kestävät hyvin uusintakierroksenkin. Kokoelmat Nahka ja Alahuuli hykerryttivät tälläkin kerralla. Suosittelen lämpimästi kaikille yllättävien käänteiden ystäville!

***

Saatuani nenäni muutaman sentin irti kirjoista silmiini osui pussillinen hahtuvalankojen jämiä. Arvelin niistä riittävän juuri ja juuri yksiin pöksyihin, joten tartuin toimeen. Tein 60cm kokoiset villahousut samalla atziinan ohjeella kuin aiemmin nämä ja nämä. Melko hyvin arvioin lankojen riittävyyden, kun jäljelle jäi vain muutama hassu haituva. Pöksyt saavat lanoliinikylvyn joskus, kun muutakin villapyykkiä syntyy, joten kuvassa ne ovat vielä melkoisen epätasaiset.

***

Ja reissun aikana olin vielä saanut tunnustuksenkin Minnariitalta. Kaunis kiitos! Tämä lämmitti todella mieltäni!!! Tunnustukseen liittyisi taas itsestä höpiseminen, mutta taidan jättää sen puolen tällä kerralla väliin. Jos jotakuta kiinnostaa, niin niitä omia "paljastuksia" löytyy varmaankin riittävästi edellisen tunnustuksen kohdalta muutama postaus takaperin ;)


Tunnustuksen haluan laittaa eteenpäin kahdelle itseäni suuresti inspiroivalle blogille:
- Pikkukiisken kotona (ahmin aina innolla kaikki kirppislöytöjen esittelyt ja ihastelen mahtavia kuosisuunnitteluja)
- Tilli Mössönpoika ja muita ihania (ihastuttavia ja todella omaperäisiä käsitöitä! Olen erityisen ihastunut kirjailuihin, joita olen tämän blogin innostamana itsekin yrittänyt opetella.)

Nuppupeittoja

Sain aikaiseksi pari uutta nuppupeittoa TAYSin keräykseen. Tämä ylempi on perinteinen puuvillatilkuista koottu peitto (koko 40x50cm). Tilkut ovat itselleni muistoja herättäviä, sillä jokin on jäänyt yli oman vauvan peitosta, toisesta ompelin ensimmäisen haalarin esikoiselle jne. Vaaleanvihreisiin tilkkuihin ompelin piristykseksi punikkitatteja veloureista. Taustakankaana on kukkapuuvilla ja täytteenä lämpöinen polarfleece. Tämän peiton tikkasin vain keskimmäisten neliöiden ympäri ja jätin jopa reunat tikkaamatta. Ajattelin useampien tikkausten vain kovettavan peittoa liikaa.

TAYSiin oli toivottu ommeltujen peittojen lisäksi myös neulottuja/virkattuja peittoja, joten innostuin viimeistelemään tällaisen neulomukseni nuppupeitoksi. Jossakin takavuosien Suuri Käsityö -lehdessä oli ohje jännästä dominoneuletekniikasta. Dominotilkut syntyvät kulmasta kulmaan kaksi sivua kerrallaan ja aina keskimmäisten silmukoiden kohdalla kavennetaan. (Ihan tarkkaan en enää itsekään muista...) Aloitin silloin lehden ilmestyttyä suurella innolla neulomaan torkkupeittoa tuolla tekniikalla, mutta into lopahti jo parin illan jälkeen ja peitosta tuli ikuisuusprojekti kaapin perälle... Mutta nopealla aina-oikein-neuleella tuo toinen puolisko valmistui vikkelään ja lopputuloksesta tuli aika hauska! Lankana peitossa on 7-veljestä, joten päätin lisätä peittoon fleecevuorin. Ei ole sitten niin karhea pientä ihoa vasten. Fleece on mielestäni aivan ihana maatuska-aiheinen Eurokangaslöytö, josta tein syksyllä rataspeiton. Olin säästellyt loppua fleeceä hupparia tms. varten, mutta se sopi niin kivasti tähän peitteeseen, etten voinut olla käyttämättä sitä jo nyt. Peiton koko on n.65x65cm.

Ensi viikko meneekin sitten talvilomareissussa, joten käsitöihin tulee pakkotauko. Itseni tuntien palaan luultavasti kotiin uusien kangashamstrausten kera :)

Sinistä

Harvemmin tulee tehtyä mitään sinistä, sillä se ei kuulu lempiväreihini. Tämä viikko on kuitenkin ollut itselleni piristävä poikkeus, kun sinisiä juttuja on valmistunut useampikin. Ensimmäisenä lahjaksi ompelemani maatuskapussukka, jonka suloinen kangas on odotellut kaapissa sitä kunnon inspiraatiota jo vuoden verran. Jotakin vaatetta siitä haluaisin tytöille tehdä, mutta sitä odotellessa maltoin leikata kankaasta palan pussukkaan. Ja tosi kiva pussukka siitä syntyikin! Sisällä vihreä pallopuuvilla, koristeena Tilda-nauhaa ja sivusaumaan kiinnitin vielä pätkä maatuskanauhaa. Kaava syntyi leikellessä.



TAYSin nuppupeittokeräykseen halusin ehdottomasti myös osallistua. Viime syksyn peittokeräys menikin minun osaltani ohi, joten tähän uuteen mahdollisuuteen oli tartuttava!

Siskontyttöni on viettänyt elämänsä alun TAYSin keskolassa, joten siinäkin mielessä juuri tämä keräys tuntui tärkeältä.

Olin ommellut esikoiseni odotusaikana mustikkamaidon mieleen tuovan tilkkupeiton vauvalle. Peitosta oli jäänyt yli pikkuisia kangastilkkuja, joita en ollut hennonnut käyttää mihinkään joutavaan saati heittää menemään. Nyt halusin käyttää tilkut tällaiseen tärkeään kohteeseen. Peiton suhteen minulla olikin suuret odotukset, mutta lopputuloksesta tuli jotenkin turhan sekava ja... hmmm... pliisu. Harmi! Toivottavasti tämä kuitenkin tuottaa jollekin vauvaperheelle iloa!

Peiton keskiosa koostuu 5x5cm tilkuista, jotka on tikattu täytevanuun aina kulmasta kulmaan (siis joka tilkussa X). Taustapuolella keräysohjeissa suositeltu fleece. Mitat 40x50cm. Pesin tämän peiton vielä valmiina, jotta kankaista irtoaisivat kaikki lika ja myrkyt. Samalla tuli testattua peiton pesunkestävyys :)

Nappasin vielä kuvan siitä alkuperäisestä vauvanpeitosta, joka on meillä yhä jatkuvassa käytössä. Siihen olen edelleen tyytyväinen.

ana Nallen Marjaretki (mustikka) ja sinin

Ja sinisen teeman jatkoksi neuloin perussukat Novitan Nallesta. Nämä menevät lahjaksi. Väreinä Marjaretki (mustikka) sekä sininen aloe vera.

aloe.