Autoratapeitto

Nuorimmainen lapsi sai juuri isojen lasten sängyn ja siihen tarvittiin päiväpeitto. Olen myös pidemmän aikaa yrittänyt löytää lastenhuoneeseen kivaa liikennemattoa, mutta vastaan ei ole tullut yhtäkään omaa silmää miellyttävää vaihtoehtoa. Mielessä oli pyörinyt liikennematon ompelu itse ja nyt nämä kaksi ideaa yhdistyivät päässäni. Miksen ompelisi autorataa peittoon? Varsinkin, kun kuopuksen autot ja junat ovat sängynaluslaatikossa ja leikit useimmiten siinä sängyn päällä. Tarvittaessa peitto olisi helppo napata myös lattialle leikkeihin.

Pari viikkoa tuumailin peiton kankaita ja päätin tehdä kaupungin talot isän puhkikuluneista Jokapoika-paidoista. Marketin poistokorista löysin harmaan ja petroolinsinisen aluslakanan kaupungin perustaksi ja kirpputorilta kivan pilkkulakanan taustaksi. Kerrosten välissä on ohuehko vanu.

En käyttänyt applikointiin liimaharsoa, sillä joustamattomien puuvillakankaiden ompelussa se ei ole välttämätön apuväline. Kiinnitin palat pohjakankaaseen nuppineuloilla ja ompelin ensin ympäri suoralla ompeleella ja vasta sitten tiheällä siksakilla. Näin palat eivät venyneet. 

Lopuksi kirjailin muliinilangoilla pieniä yksiyiskohtia peittoon. Sadepilviä, kaistaviivoja, auringon, sydämiä jne.

Poikasen kevätvaatteet

Joululoman aikana sain aikaiseksi tehdä kuopukselle kierrätyskankaisen kevättakin. Kangas on odotellut inspiraatiota pitkään: alunperin siitä piti tulla vaunutteluhaalari vastasyntyneelle. Mutta nyt kangas on muuttunut takiksi ja ihana se on näinkin. Tänään testasin Teelikamenttenille uutta lippapipokaavaa ja valitsin testipipon värit sopimaan yhteen takin kanssa.

Takin kaavan pohjana on Ottobren Against the wind. Muutin takin hupun hiippamalliseksi (tietenkin!) ja lisäsin hihoihin piiloresorit. Myös läppätaskut vaihdoin yhteen paikkataskuun, joka ei syö kankaan kuviota liikaa.

Huppuun kiinnitin ankkakoristeen, jonka toisella puolella on heijastinsydän. Heijastinkangasta on lisäksi hihoissa ja takana, sillä toiveena on takin mahtuminen vielä syksylläkin.

 Innoistuin taas väkertelemään yksityiskohtien kanssa :) Takin vuori on veden- ja tuulenpitävää ulkoilukangasta. Ei tämä mikään tekninen takki ole puuvillakuosinsa vuoksi, mutta ainakin pienet tihkusateet ja tuulenpuuskat pysyvät takin ulkopuolella.

Piiloresorissakin on sydämellinen yksityiskohta, joka tuskin käytössä näkyy.

Räsymatto

Rakastan räsymattoja.

Meille ei mahdu kotiin kangaspuita eikä lapsiperhearjessa löydy tarpeeksi vapaa-aikaa, jotta voisin mennä kansanopiston puilla kutomaan mattoja. Siksi innostuinkin kovasti viime syksynä käsityöblogeissa esitellyistä lettimatoista. Idea jäi muhimaan ja aloin laittaa jemmaan puhkikuluneita trikoovaatteita.

Inspiraation lähteenä olleet matot olivat aika pieniä ja ne oli koottu ompelemalla koneella siksakia kahden letin päältä. Halusin kuitenkin meille vähän isomman maton ja siksak-ompeleen ulkonäöstä en matoissa tykkää. Päätinkin ommella letit kiinni toisiinsa käsin. Tämä oli taas kerran tällainen kuningasidea, kuten aiemmin valmistuneessa parisängyn tilkkupeitossakin. Käsin ommellen matto ei todellakaan ollut mikään yhden illan projekti vaan se lojui keskeneräisenä läpi koko kevään. Pistelin lettinauhaa kasaan aina hetken silloin tällöin sormenpäät hellinä, kunnes matto kasvoi hyväksyttävän suureksi. Valmiin maton halkaisija on noin metri ja se painaa reilut puolitoista kiloa. Aika suuren kasan trikoovaatetta se siis nieli.

Leikkasin trikoovaatteista n. 3 cm:n levyisiä soiroja ja viistotin soirojen päät. Näin en tarvinnut mitään solmuja tai yhdistämisompeleita soirojen väliin, vaan laitoin aina kaksi viistottua päätä n. 10 cm:n matkan päällekkäin ja jatkoin letitystä normaalisti. Letti itsessään kiinnitti soirot yhteen riittävän tiukasti ja myöhemmin maton ompelu vahvisti kiinnityksen.

Kokeilin erilaisia tapoja leikata pitkää soiroa vaatteesta. Alkuun purin vaatteet kappaleiksi, leikkasin saumat pois ja leikkasin soirot vasta sitten. Edestakaisin leikeltynä käännöskohtaan jäi omasta mielestäni vähän turhan huomattavia törröjä. Lyhyet suirot taas oli hankala letittää, kun jatkoskohtia tuli tosi taajaan. Ehkä paras tapa oli leikata pitkät soirot kokonaisista vaatteista sivusaumojen yli. Saumakohdat saa varsin helposti ommeltua piiloon kokoamisvaiheessa.

Trikoosoiroilla on taipumus mennä rullalle niin, että kankaan nurja puoli kääntyy näkyville. Se on vallan hyvä juttu, jos haluaa matosta neutraalin värisen, sillä monien kuositrikoiden nurja puoli on vaalea. Itse kuitenkin tykkään väreistä, joten yritin letittäessäni käännellä soiroja oikea puoli päälle päin.

Ompelin maton kasaan pienillä pistoilla nurjalta puolen. Samalla sain siistittyä suurimman osan omasta mielestäni rumista trikoohapsuista ja muista törröistä maton nurjalle. 

Nallen tarina

Eräs pian yksivuotias neitokainen sai synttärimekon tilaustyönä pieneksi jääneen Tarina-mekon tilalle. Tyttö kävi äitinsä kanssa puodilla suunnittelemassa mekkoa ja lopputuloksesta tuli ihanan retro.

Tarina-mekot ovat Teelikamenttenin kesäisiä kestosuosikkeja, Niissä on yhdistettynä joustofroteinen tai trikoinen liiviosa ja kierrätyspuuvillainen helma. Olen ollut tosi tyytyväinen tähän ideaan, sillä mekossa yhdistyy retrokankaiden huikeat kuosit ja hyvä pesunkestävyys trikoomekon käyttömukavuuteen. Ilman nappeja, neppareita, vetoketjuja tai nauhoja mekko on lapsen itsensäkin helppo pukea ja riisua. Mekko on myös ilmeisen mukava käyttää ja lisäksi huoltojoukot kiittelevät silittämisen tarpeen puuttumista. Itse ainakin myönnän olevani ahkera silittäjä ompeluvaiheessa ja erittäin laiska silittäjä arjessa.

Tarina-mekot löytyvät verkkokaupasta (klik)

Joulun toivelahja

Tänä vuonna en tehnyt kuin pari lahjaa omille läheisilleni jouluksi. Tilaustöitä ompelin tietenkin senkin edestä. 

Nuoremman tyttöni hartain toive oli Elsa-mekko. Sellaista oli moneen kertaan hypistelty paikallisessa marketissa, mutta ei tämän ompelijaäidin luonnolle sovi hankkia noita kertakäyttöroolivaatteita kaupasta. Toinen toistaan upeampia Elsa-mekkoja on näkynyt ompelublogeissa pitkin syksyä. Itse päätin toteuttaa mekon kierrätyskankaista, joten painelin Ekocenteriin jouluostoksille. Ostin kolme verhoa ja naisten juhlatopin. Kierrätyskeskuksessa sattui olemaan kaikki - 50 %, joten mekolle ei montaa euroa hintaa tullut. 

Tavoitteeni oli tehdä mekko niin, että siihen ei tarvita vetoketjuja tai nappeja. Se saisi myös olla mukava päällä, kun tyttäreni tuntien tiesin mekon päätyvän kokopäiväkäyttöön. Leikkasin mekon peruspaitakaavan pohjalta. Valkoisesta ohuesta polyestervelourista tuli pitkähihainen alusmekko, jossa on vyötäröllä poikkisauma. Rypytin saumaan sinisestä valoverhosta leikatun hameosan. Olin ajatellut huolitella hameosan alareunan saumurin rullapäärmeellä, mutta kangas repesi ompeleen kohdalta välittömästi. Päädyin sitten brodyyripitsiin, josta tuli kyllä ihan kaunis helma. Miehustan päälle kokosin naisten topista liiviosan. Siitä oli tehtävä hieman löysä, jotta pukeminen onnistuu. Yksi verho tarvittiin vielä viitaksi ja siitä mekko sitten valmistui. Ompelin viitan ja liivin kiinni mekkoon olkasaumoistaan mekon kokoamisvaiheessa.

Toivotan blogini lukijoille onnellista uutta vuotta 2016!

Olkaa linnut hiljaa :)

"Shh! Täällä nukutaan..."

Blogihiljaisuus on taas venynyt hurjan pitkäksi. Syynä on ollut kiireinen alkukesä, jolloin ompelurintamalla on valmistunut ainoastaan muutama tilaustunika. Alkaneet helteet toivat kuitenkin akuutin tarpeen, joten jotain tuli ommeltua omaankin käyttöön. Syntyi aurinkosuoja vaunuihin, jotta poikanen voi pötkötellä vaunukopassa vaippasiltaan suojassa suoralta porotukselta.

Tein jo ennen vauvan syntymää lainavaunuihin vaunuverhon, mutta olen käyttänyt sitä pelkästään aisaan sidottuna ns. häikäisysuojana. Nyt lämpöisillä keleillä vauvan varpaat ovat kuitenkin usein paljaana vaunuissa, jolloin tuo vaunuverho ei takaa varpaille varjoa. Piti tehdä siis pidempi ja tällä kertaa omiin kukkavaunuihin sopivana. Ja koska aurinko hyvin harvoin porottaa suoraan ylhäältä koko vaunulenkin ajan, tein katokseen sivuverhot aavistuksen henkäyksen ohueksi kuluneesta vanhasta tyynyliinasta. Katoksen kaikki kankaat ovat kierrätettyjä.

Sivuverhot voi kiinnittää ylös tarranauhalla, jolloin ilma pääsee vielä paremmin kiertämään vaunuissa. Tätä katosta ei ole tarkoitus pitää tiiviisti tuossa vaunun kuomun edessä. Näissä vanhoissa vaunuissa kun ei ole takaikkunoita tms. luukkuja takaamassa ilman kiertämisen. Muutenkaan en nyt käytännön myötä koe perinteistä vaunuverhoa kovin tarpeelliseksi kapistukseksi

Katoksen sisäpuolen kankaaksi valitsin veikeät apinat, joissa vauvalla on kivaa katseltavaa. Ennen kankaan valintaa tein ihan testin näyttämällä vauvalle eri kuoseja. Tämä vaikutti kiinnostavimmalta ;)

Kesätuulia!

Aurinkoista kesää toivottaa meidän pieni kesämehiläinen! Mehiläisen vaatetus on koottu kirpputorilta löytyneestä Tintun velourhaalarista sekä neulomani nallehaalarin myssystä nurinpäin käännettynä. Tuntosarvet kieputtelin piipunrassista. Hauska kuva tosi pienellä vaivalla.

Toukokuu sujahti ohi kevätjuhlien, töiden ja vauva-arjen yhteensovittamisessa. Blogiin asti eivät ompelukset ehtineet. Kokosin tähän kuvapläjäyksen toukokuun aikana valmistuneista ompeluksista. Osa varmasti unohtui matkasta, mutta aika monenlaista vaatetta tästäkin joukosta löytyy.

Poikasen runsaan pulauttelun innoittamana ompelin pinon vauvahuiveja. Näiden nurjalla puolella on PUL. Huiveja löytyy nyt myös verkkokaupasta (klik).

Ja tässä koosteena toukokuun tilaustöitä:

Tuunattu makuupussi

Blogeissa on vilissyt toinen toistaan ihanampia tuunauksia äitiyspakkauksen makuupussille. Enpä sitten voinut itsekään pitää näppejäni erossa moisesta projektista. Kun inspis iski, pengoin meidän varastoa yhden illan löytääkseni esikoisen vanhan makuupussin, mutta sitä ei löytynyt perästäkään. Onneksi joka kirppiksellä on aina myynnissä muutama ÄP-pussi. Paitsi tietty silloin, kun niitä lähtee hakemaan...

Lopulta löysin suht siistikuntoisen pussin, jossa kuitenkin vasta pesun jälkeen huomasin pientä tummaa pistettä vuorikankaassa. Voihan home! Seuraavana päivänä siis uusi yritys ja mukaan tarttui keltainen nallekuosinen makuupussi, joka näyttää ainakin olevan homevapaa. Kuvista sitten huomasin, että on tuossa pussin sisäkankaassa jotain kellertävää ikitahraa, mutta se lienee pelkkä esteettinen haitta.

Makuupusseja on tuunailtu monellakin tapaa ja yleensä jokin on aina tökännyt toteutuksessa omaa silmääni. Päädyin siksi tuunaamaan pussin ehkä hankalimman kautta. Aluksi purin reunakantin ja vetoketjut, sitten ratkoin tummasävyisen nallekankaan pussista irti (se näkyi pupujen naamoista läpi), leikkasin ja tikkasin kuosikankaan paikoilleen, ompelin vetoketjun sekä pienempää ketjua korvaamaan laittamani nauhat ja lopuksi kanttasin kaiken vinonauhalla alkuperäisen pussin mukaan. Eli työtä tässä oli enemmän kuin tekemällä koko jutun alusta asti itse, mutta sainpahan hyödynnettyä tuon vanun ja pitkän vetoketjun.

Makuupussiin päätyi rakkaudella marinoimani aarre: retropupuklassikko. Siitä piti alunperin tulla jommalle kummalle tytölleni takki, mutta he eivät innostuneet kuosista samalla tavalla kuin minä...

Roosa nauha -huutokauppa

Saumanvara-ompeluryhmä järjestää huomenna 10.10. Facebookissa hyväntekeväisyyshuutokaupan, jonka tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen.

Oma panokseni tempaukseen on tämä kierrätyskankaista ompelemani pieni tilkkupussukka. Saatan kyllä löytää itseni myös huutajapuolelta, sillä sen verran upeita käsitöitä huutokaupasta löytyy. Liity sinäkin huutokaupparyhmään ja tee löytöjä hyvän asian puolesta. Huutamaan pääset täällä: https://www.facebook.com/groups/1463171937305625/

Pussukan löydät Muuta mukavaa -kansiosta eli täältä: https://www.facebook.com/media/set/?set=oa.1464527273836758&type=1

Tuunataan rattaat!

Mulla on jo pitkään ollut haaveena tuunata vanhat rattaat uuteen uskoon. Varastossa on lojuneet yhdet Brio Ponyjen raadot odottelemassa inspiraatiota jo useamman kuukauden ajan. Siellä ne lojuvat edelleen, sillä innostuinkin ihan yhtäkkiä tuunaamaan hyvärunkoiset ja auttamatta vanhanaikaiset Brion yhdistelmärattaat, jotka bongasin kirpputorilta.

Kaivelin kangasvarastostani alunperin takkiprojekteiksi aikomani paksut retropuuvillat esille ja mittailin menekkiä. Totesin heti alkuun, että mitään kankaita ei riitä kaikkien vaununosien ompelemiseen, joten kova vaunukoppa ja jalkapeite jäivät suosiolla odottamaan uutta innostuksen puuskaa ja sopivasti muihin kankaisiin mätsääviä retrokankaita.

Piirtelin vanhoista tekstiileistä kaavat ja yritin olla tuhoamatta alkuperäisiä projektin tuoksinassa (huonolla menestyksellä.) Istuinpehmuste oli helppo nakki, mutta kuomua jännitin etukäteen. Syytä olikin. Yritin ymmärtää kuomun ompelujärjestystä ja muita kommervenkkejä syynäämällä kääntöaukon paikkaa ja muita vihjeitä. En tiedä, millaisilla vehkeillä rattaiden tekstiilejä ommellaan oikeasti, mutta kotikoneisiin kuomun raudat oli mahdotonta saada taipumaan. Jouduin siis ompelemaan pitkiä pätkiä käsin.

Ahersin projektin (=kuomun) kimpussa yhden sunnuntaipäivän aamusta iltaan asti ja maanantaina marssin heti aamusta istuinpehmusteen kanssa suutariin nepitystä varten. Sen jälkeen sain viimeisteltyä rattaat.

Kaavat taidan hävittää, jottei dementian myötä tuunaushimo iske uudelleen. Oli meinaan hommaa. En totisesti aio hakea Briolle ompelijaksi...

Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen!