Vielä vähän hempeilyä

Tykästyin edellisen postauksen pipoja neuloessani niin kovasti Novitan Miamin pehmeyteen, että päätin tehdä siitä vielä jotakin. Päädyin neulomaan isommalle tytölle neuletakin, kun noista lämpimämmistä sisävaatteista on hänellä ollut pulaa. Jostakin syystä halusin aivan ehdottomasti takkiin kappaleet ainaoikein neuleesta. Mieleistä neuletakin ohjetta sopivalla neuletiheydellä ei osunut silmiini, joten kehittelin oman ohjeen siinä neuloessani. Oikeastaan se oli tosi hyvä ratkaisu, koska sain siten takista juuri sopivan hoikalle tytölleni. Virkkasin lopuksi joka reunaan pitsin. En ole edelleenkään oikein perehtynyt tuohon virkkaamisen jaloon taitoon, joten en yhtään tiedä, minkä nimisiä silmukoita käytin. Virkkasin myös kukkia takin miehustaan ja hihansuihin. Tällä kertaa kukat onnistuivat mielestäni jo paremmin kuin syksyllä pikkuneidin sukkiin virkkaamani. Jes!

Langat sain kulutettua tosi hyvin loppuun. Valkoinen loppui täysin, ruskeaa jäi pieni mytty ja vaaleanpunaista jouduin jopa purkamaan mallitilkusta takin viimeistelyyn. Ainoastaan pinkkiä jäi reippaasti, joten sille täytyy keksiä jokin käyttötarkoitus. Se on kyllä aika ärtsy väri pelkästään.

Kesävillikset

Tämä Novitan Puron sävy Kukkaniitty (tai Kukkaniity, kuten vyötteessä lukee ;D) on jo pidemmän aikaa houkutellut minua aina kauppareissuilla. Nyt en enää voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin pari kerää ja kilkuttelin niistä kesäiset villahousut. Tein housut samalla mallilla kuin aiemmin nämä. Tällä kertaa kuitenkin neuloin pöksyistä kapeammat ja korkeammat, sillä villahousut tuppaavat aina käytössä muuttumaan liian mataliksi. Nyt tämä malli on meidän pikkupulluralle täydellinen. Koska lanka oli Kukkaniitty, niin pitihän housuihin saada jostakin perhonen lentelemään. Virkkaamisesta en juuri mitään ymmärrä, mutta yritys on kova. Mallia perhoseen katselin hieman netistä, mutta lopulta rävelsin ihan oman viritelmän. Kai se kuitenkin perhoselta näyttää?

Villaa syksyyn

Viilenneet päivät ovat pakottaneet tekemään inventaariota lasten vaatekaapeissa. Jälleen kerran huomasin monenlaisen tärkeän puuttuvan. Ihan ensiksi korjasin tilannetta neulomalla vauvalle polvisukat ja tumput ulkoilua varten. Langaksi valitsin 7-veljestä, joka on kyllä Nallea karheampaa, mutta myös paksumpaa ja oletettavasti lämpimämpää. Karkkiraidat saivat minut haluamaan sukkiin myös virkattuja kukkia, vaikken edes osaa virkata. Kaivelin kuitenkin sen ainokaisen virkkuukoukkuni esiin ja sain rävellettyä muutaman kakkaran. Kyllä ne kummasti söpöyttävät sukkia. Meinasin laittaa kukkia myös teräosiin, mutta ajattelin kuitenkin näille ehkä tulevan myöhemmin käyttöä myös kengän kanssa ja siinä touhussa kukat ovat vain tiellä.