Tilkkulaatikon tyhjennys eli Operaatio Satuhupparit vol 4-6

Joustofroteisista jämätilkuista ommellut hupparitakit alkavat olla meidän perheessä jo perinne. Ihan ensimmäisen ompelin esikoisen ollessa kolmevuotias, seuraavan pari vuotta myöhemmin ja kolmannen itselleni. Kaikki ovat olleet kovassa käytössä, ensimmäinen takki jo kolmannella lapsella.

Nyt alkoi tilkkukassi vyöryä yli reunojen ennätystyyliin, joten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin taas aikaavievän mutta antoisan takkiprojektin. Leikkasin tilkkuja ison pinon esikoisen takkia varten. Kun hän oli valinnut tilkuista mieluisimmat, sommittelin ne kaavojen (Ottobre 04/2006) avulla sopiviksi paloiksi takkiin ja ompelin kankaaksi. Kankaasta leikkasin kaavakappaleet ja kokosin takiksi. Napit ja resorin värin sai tyttö itse valita.

Lopputilkuista ajattelin tehdä toisen takin, mutta ne riittivätkin kahteen. Näiden kaavana käytin omaa Teelikamenttenin hupparia. Se on vähän kapea vuoritettuun takkiin. mutta toimi silti odotettua paremmin.

Froteinen tilkkupeitto (ja muutama muu)

Tein tilaustyönä joustofroteisen tilkkupeiton juniorikoossa. Toiveena oli keltaisen ja oranssin sävyjä hitusen höystettynä ruskealla ja punaisella. Sommiteltuani peiton valmiiksi, päätimme vielä asiakkaan kanssa vaihtaa osan tummimmista tilkuista ihan valkoisiin, jotta lopputulos on hieman raikkaampi. Samasta syystä valitsin peiton taustaksi valkoisen fleecen värillisten sijaan.

En ollut aiemmin käyttänyt froteeta tilkkupeitoissa, mutta lopputulos vei sydämeni! Peitossa on juuri sopivasti painoa myös aikuisen torkkupeitoksi ja frotee on muutenkin aina ollut suosikkimateriaalini. Edelleen tykkään myös trikoisista tilkkuopeitoista, etenkin vauvoilla, mutta aion tehdä froteesta näitä junnukokoisia peittoja enemmänkin.

Peittoprojektin innoittamana sain viimeisteltyä pari jo pitkään keskeneräisenä lojunutta vauvojen tilkkupeittoa loppuun ja tein myös muutaman uuden ihan alusta asti. Vasemmalla alhaalla on froteinen peitto junnukokoa. Nämä kaikki löytyvät verkkokaupasta:
http://www.teelikamentten.suomalainenverkkokauppa.fi/kategoria/42/tilkkupeitot

Joulutyynyt

Tilaustyönä ompelin kaksi vaaleaa, jouluista tyynynpäällistä. Materiaalina oli asiakkaan omia Marimekon näytepaloja + yksi isompi pala vanhaa Marimekon verhoa. Kankaista ei jäänyt yli kuin hulpioreunat ja näytepaloista numeroleimatut kulmat, joten tämä oli varsinainen zero waste -ompelus.

Samalle asiakkaalle olen aiemminkin ommellut Marimekon tilkuista tyynyjä ja peittoja, mm. nämä.

Roosa nauha -huutokauppa

Saumanvara-ompeluryhmä järjestää huomenna 10.10. Facebookissa hyväntekeväisyyshuutokaupan, jonka tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen.

Oma panokseni tempaukseen on tämä kierrätyskankaista ompelemani pieni tilkkupussukka. Saatan kyllä löytää itseni myös huutajapuolelta, sillä sen verran upeita käsitöitä huutokaupasta löytyy. Liity sinäkin huutokaupparyhmään ja tee löytöjä hyvän asian puolesta. Huutamaan pääset täällä: https://www.facebook.com/groups/1463171937305625/

Pussukan löydät Muuta mukavaa -kansiosta eli täältä: https://www.facebook.com/media/set/?set=oa.1464527273836758&type=1

Pikku Bo Boo

Oi ja voi, miten ihania kankaita!

Tilaustyönä ompelin asiakkaan tuomista Marimekon näytepaloista 

ja muutamasta isommasta kangaspalasta vauvalle köllöttelypeiton.

Taustapuoli on sinistä Pikku Bo Boo -kangasta, joka sopi hyvin myös peiton reunustamiseen.
Sommittelin peiton tällä kertaa eri mittaisista suikaleista, jolloin sain näytepalat hyödynnettyä parhaiten.
Vuoriksi laitoin paksuhkon vanun ja tikkasin peiton pitkien tilkkusaumojen vierestä.

Satuhuppari 3.0

Muistatteko vielä tämän froteehupparin? Entä tämän? Toisen hupparin valmistumisesta asti mielessäni on pyörinyt samanlaisen hupparin tekeminen myös itselleni. Tarvittiin reilun vuoden verran jahkailua, passiivista suunnittelua, froteetilkkujen säästelyä sekä lempivärien ja -kuosien pohdintaa.

Seuraava vaihe oli jo totista työtä: joustofroteetilkkujen leikkelyä reunoista rullaantuvista jemmatilkuista, imurointia, kaavanpiirtelyä, tilkkujen asettelua, imurointia, tilkkujen saumurointia, imurointia ja lopuksi hurautuksena huppari valmiiksi. Mainitsinko jo imuroinnin?

Halusin tehdä huppariin samanlaisen vinon kietaisuyläosan kuin lasten huppareissa.

Kaavan piirtelin lakanalle tunikakaavani pohjalta. Leikkasin kaikki kaavakappaleet lakanasta, sovitin lakanaversiota itselleni ja sitten käytin kaavakappaleita mallina tilkkupinnoille. En siis ommellut tilkuista isoa kangasta vaan kaavakappaleiden kokoiset palat. Näin hukkatilkkujen määrää pystyi hieman säästelemään ja myös tilkkuja sommittelemaan niin, ettei samoja kuoseja tulisi vierekkäin valmiissa takissa.

Huppari on kokonaan vuoritettu trikoolla, joten saumat eivät paina. Huppari on myös tosi lämmin. Juuri sopiva näin kevättakin korvikkeena ja toivottavasti mukava myös viileinä kesäiltoina.

Jos olisin tehnyt hupparin vielä viime syksynä, olisin valinnut samankaltaiset värit kuin lasten huppareissa. Nyt olen kuitenkin ihastunut violettiin ja muutenkin astetta kirkkaampiin väreihin, joten jätin ruskeasävyiset tilkut säkkiin. Yllätin myös itseni valitsemalla mukaan ripauksen mustaa ja harmaata tasapainottamaan väri-iloa. Niitä värejä ei olisi aiemmin väripaletistani löytynyt lainkaan.

Hiippahuppu!

Trikoisia tilkkupeittoja

Trikookangaspaloja oli taas kertynyt niin hurja määrä, että aloin iltapuhteikseni leikellä niitä tilkuiksi. Päätin leikata kerralla kaikki jemmaamani palat, joten iltoja hurahti hommassa useampia. Ja tilkkuja tuli valtava pino. Sommittelin niistä näin aluksi seitsemän peittoa, joista viisi ensimmäistä ovat nyt valmiina. Kahteen täytyy vielä löytää sopivan värinen fleece taustalle. Tilkkuja on edelleen jäljellä monen peiton verran, mutta jätän ne odottelemaan uusia, piristäviä kuosikankaita.

Tällä kertaa inspiroiduin tällaisista yhdistelmistä:

Omaa silmääni miellyttävät eniten peitot, joissa on pääroolissa vain pari väriä. Voimakkaasti kuvioitujen kankaiden kaveriksi kaipaan yksivärisiä ja neutraalisti kuvioituja kuoseja, kuten pilkkua tai raitaa. Näin ihanat kuviokuosit pääsevät oikeuksiinsa.

Näiden peittojen koko on n. 75 x 100 cm, eli sopiva vauvalle pinnasänkyyn ja köllöttelyalustaksi tai mikä ettei isommillekin ihmisille pieneksi torkkupeitoksi. Lisäsin tilkkutäkit puotiin (klik).

*

PS: Nimikilpailuun on tullut hurjan hyviä nimiehdotuksia. Vielä on tämä päivä aikaa osallistua kisaan omalla ehdotuksella. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan pipo. Kisaan tästä (klik)

Torkkupeitto jokapojalle

Puolisoni ei pukeudu Teelikamentteniin vaan Marimekon Jokapoikaan. Ehkä hitusen siksi, että Teelikamenttenilla ei ole miesten mallistoa... Ostin ensimmäisen, kelta-oranssin Jokapojan miehelle seurusteluaikanamme ja hän tykästyi siihen kovasti. Jopa niin paljon, että juuri muita kuin Jokapoikia hän ei enää käytäkään. Ihanan suomalainen unkarilainen.

Paidat ovat omastakin mielestäni kivoja, sillä ne käyvät niin arkeen kuin pieneen juhlaankin eikä Jokapojassa näytä koskaan yli- tai alipukeutuneelta. Kätsyä. Huonompi juttu on sitten se hinta ja laadun jatkuva huononeminen. Uutena hankituista paidoista tuppaa menemään kyynärpäät puhki nopeasti. Vanhat kirppispaidat kestävät paremmin ja niissä periksi antavat ensiksi kaulukset. Kyynärpotilaspaidoista olen leikannut hihat poikki ja tehnyt niistä kesäpaitoja. Kauluspotilaille en ole keksinyt uutta muotoa miehen vaatteena.

Olen nyt muutaman vuoden ajan jemmannut rikkinäisiä paitoja ajatusena antaa niille uusi elämä jossakin tilkkutyössä. Tietokonelaukun ompelin miehelle joululahjaksi sinisävyisistä raitapaidoista viitisen vuotta sitten ja joihinkin muihinkin pieniin tilkkutöihin olen näitä aarteita välillä käyttänyt. Nyt päätin tehdä paidoista miehelle joululahjaksi torkkupeiton. Olisi niistä riittänyt parisängyn peitoksikin, mutta sellaiselle ei ole tarvetta, kun sitä virkaa hoitaa toissakesäinen tuotokseni (klik). Ja torkkupeittoa mies on vailla.

Leikkelin paidat reilun kokoisiksi neliöiksi ja huristelin yhteen peitoksi. Pähkäilin pitkään taustakangasta ja vuorivanun paksuutta istuskelemalla huushollimme kaikkien tilkkupeittojen alla vuoron perään. Lopulta pelkkä fleecetausta tuntui parhaalta vaihtoehdolta torkkupeittokäyttöön. Reunan huolittelin neutraalilla vinonauhalla, joka ei syö tilkkujen tehoa.

Tikkaamisen päätin toteuttaa paidoista ratkotuilla napeilla. Ensimmäistä nappia kokeilin kiinnittää ompelukoneella, mutta neula räsähti poikki heti, joten oli siirryttävä järempiin keinoihin: naisvoimaan.

Ei ole muuten mikään pikkujuttu ommella nappeja käsin tilkkutöiden saumakohtiin. Auts! Onnistuin saamaan kerran jopa pistoksen parsinneulan tylpästä päästä. Siinäpä sitten jatkoin ompelua laastaritollo peukalonpäässä. Muutama jakso Frendejä kului rattoisasti, kun ompelin peittoon napit. Mutta lopputuloksesta tuli kiva ja toivottavasti saajalleen (yhtä) mieluinen.

Turkoosia ja harmaata tilkkupeittoon

Syksyn keskellä kokosin turkoosin ja harmaan sävyisistä trikootilkuista reilunkokoisen tilkkupeiton pinnasänkyyn. Tämä peitto on rakennettu samalla tavalla kuin turkoosi-lime ja turkoosi-pinkki-lime tilkkupeite aiemmin tänä vuonna. Peitto valmistui tilaustyönä.

Karamellipeitto

Alkukesästä ompelin turkoosin ja limen värisistä trikootilkuista peiton tilaustyönä. Peitto oli saajalleen tosi mieleinen ja kesällä sainkin sitten uuden tehtävän ommella peitto myös perheen tyttärelle. Lapset nukkuvat samassa huoneessa, joten tähänkin peittoon toivottiin limeä ja turkoosia ja niiden lisäksi oikein tyttömäistä pinkkiä. Muutama viikko piti kerryttää tilkkuvarastoja tätä peittoa varten, kun tilkkukoppa ammotti turkoosin ja limen osalta tyhjyyttään. Pääosin pyrin tekemään nämä peitot ompeluista yli jääneistä pikkupaloista, vaikka niiden epämääräisten ja reunoistaan rullaavien soirojen työstäminen tarkkaan 13 x 13 cm kokoon onkin hidasta puuhaa. Mutta eikös tilkkupeittojen perimmäinen idea ole tilkkujen hyötykäyttö? :)

Kuten edellisessäkin peitossa, tämänkin taustapuoli ja reunukset ovat fleeceä. Tikkasin peiton keskiosastaan ompelemalla 4 x 5 kokoisen suorakulmion tilkkujen saumakohtaan. Sinnehän se uppoaa niin, ettei tuosta alimmaisesta kuvasta tikkausta näe ollenkaan. 

Turkoosit + limet tilkut = pehmoinen peitto

Moni ihastui aiemmin tekemiini vauvojen trikoisiin tilkkupeittoihin. Eräs asiakas kysyi, onko peittoa mahdollista saada isommassa, ns. torkkupeittokoossa (125 x 155 cm). No onhan toki!

Väreiksi toivottiin turkoosia ja limeä. Väliin ujuttelin muutamia virhetilkkuja keltaisen ja vihreän sävyissä. Peiton taustapuoli on pehmeää fleeceä, josta ompelin myös peittoon reunukset. Pieniä trikoopeittoja en ole tikannut ollenkaan, mutta pitkän pähkäilyn jälkeen tikkasin tähän keskelle 4 x 5 tilkun kokoisen suorakulmion tilkkujen saumakohtaan. Päällepäin tikkausta ei huomaa, ellei aivan etsimällä etsi, joten tuo tikkaustyyli sopii mielestäni hyvin juuri trikoopeittoihin.

Aivan ihanan pehmeä ja värikäs peitto tästä kyllä tuli!

Kirsikka ja valas

Ihanat kankaat pinoon, nips naps silputaan ne pieniksi, sommitellaan sopivasti, ommellaan yhteen, aplikoidaan muutama piristyskuva, tikataan käsin vanu kiinni muliinilangoilla ja kootaan näin syntyneestä kankaasta laukku.

Tällaista olen puuhaillut ja tästä hommasta tykkään! 

Asiakas oli ihastunut puotini valmiisiin tilkkulaukkuihin ja valinnutkin sieltä jo mieleisensä, kun hänelle kuitenkin iskostui toive valaasta ja kirsikasta omassa laukussaan. Ja tokihan minä sellaisen toiveen voin toteuttaa! Kuva-aiheet innostivat sommittelemaan laukun turkoosin, harmaan ja punaisen sävyissä. Osaan tilkkuja hyväksyin vihertävän ruskeita sävyjä rikkomaan ehjää rintamaa. Virhetilkkujen tärkeyden olen oppinut Kaffe Fassettilta. (Kirjoista vain, valitettavasti.)

Talokassit

Eilen minulla oli suunnitelmissa tehdä jotain aivan muuta, mutta idea talokasseista vei kyllä täysillä mukanaan. Piti oikein juosta kangaskauppaankin ostamaan paksua tukikangasta ihan-heti-äkkiä-nyt, jotta sain ideani toteutettua.

Kierrätyspuuvillakasat vain pyörivät olohuoneen pöydällä, kun etsin sopivan värisiä ja riittävän vahvoja retrokankaita kasseihin.

Ja voi vitsit, kun näistä tuli ihania! Mun on ihan pakko saada yksi omaankin käyttöön kesäkassiksi. Ja lapsille tietty omansa automatkoja varten. Mutta tämä trio meni puotiin.