ÄIDINKIELI KUNNIAAN

Asuttuamme Espanjassa nyt noin 6 kuukautta, olemme konkreettisesti saaneet kokea miltä tuntuu asua ummikkona vieraassa maassa. Kohtuullisesta englanninkielen taidostamme ei täällä ole juurikaan hyötyä, harva osaa englantia.  Kaikki palvelut ovat espanjankielisiä, joissakin tapauksissa vaihtoehtona tarjotaan ranskaa tai saksaa, jota emme ole koulussa lukeneet. Sanonta, että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa, on täältä katsottuna ilmiselvää. Täällä äidinkieli on arvossaan ja sitä kunnioitetaan.

Espanjalaiset myös arvostavat itseään ja kulttuuriaan, sen kaikesta huomaa.”Olemme espanjalaisia, puhumme siis espanjaa”! Arvostan tätä piirrettä suuresti vaikka se tuottaakin meille vieraille aika ajoin pään vaivaa. Esimerkiksi kaikki ulkomaiset televisio-ohjelmat,joita muuten ei ole kauhean paljon, ovat  päällepuhuttuja, tekstitystä ei ole. Aika huvittavaa kun esim. amerikkalaisen elokuvan päätähdellä on Tom Cruisen kasvot ja ilmeet, mutta ääni tulee studioäänityksenä espanjalaisen miehen suusta espanjaksi!

Olemme kiinnittäneet huomiota myös yritysten nimiin. Ne ovat lähes poikkeuksetta espanjankielisiä, lukuun ottamatta kansainvälisiä, tunnettuja tuotemerkkejä ja yrityksiä. Keskustelimme aiheesta erään nuoren espanjattaren kanssa, joka opiskelee englanninkielen opettajaksi. Hän kertoi, että kouluissa opetetaan espanjan lisäksi ranskaa, italiaa ja saksaa. Tosin nyt on aloitettu ala-asteilla myös englanninkielen opetus. Kun kerroimme hänelle, että  Suomessa kaikki ulkomaiset ohjelmat tekstitetään suomeksi, hän ihmetteli että miten sitten ehtii lainkaan seurata itse ohjelmaa?!

Tässä muuten piilee varmasti osasyy siihen, miksi kansainvälisessä Pisa- tutkimuksessa suomalaislasten lukutaito on maailman kärkeä. Täytyy lukea hyvin ja nopeasti ehtiäkseen seurata myös elokuvaa! Aiemmin, ollessamme vielä leirintäalueella, naapurinamme oli saksalainen pariskunta. Nähdessään FI- tunnuksen autossamme, tulivat juttelemaan: Huvaa paevaa, mita kuluu? Olivat matkustelleet Suomessa vuosikymmenten aikana useasti ja pahoittelivat kun nykyään harva enää osaa saksaa ja kaikki puhuvat vain englantia. Heistäkin Suomi on nykyisin kuin pikkuamerikka. Surullista!

KIRJOITETUN KIELEN ARVO

Palatakseni vielä Papua Uusi Guinean kuulumisiin mieleeni tuli seikka, johon vasta viimeisimmällä matkallamme kiinnitin varsinaisesti huomiota. Siitäkin huolimatta, että 15 vuotta sitten työskentelimme Papualla kielitieteellisen järjestön palveluksessa ja saimme olla todistamassa, miten useat kieliryhmät tuossa yli 800:n eri kielen maassa saivat omalla kielellään kirjoitetun Uuden Testamentin ja myöhemmin aapisen lukuopetusta varten. Suomessa, kirjallisuuden ja kirjoitetun sanan luvatussa maassa, on lähes mahdotonta käsittää tilannetta, joka Papualla edelleen vallitsee kaikesta hyvästä pyrkimyksestä huolimatta.

Olimme ottaneet matkalle mukaan suomenkielisiä romaaneja, mutta nehän tuli luettua jo hyvissä ajoin ennen matkan päättymistä. Yritimme sitten löytää Mt.Hagenista kirjakauppaa ja löysimmekin yhden kristillisen kaupan, jonka tarjonta käsitti pääsääntöisesti ulkomaisia englanninkielisiä kristillisiä kirjoja ja raamattuja. Eihän kristillisissä kirjoissa ole mitään vikaa, ostimme ja luimme niitä, mutta eräänä päivänä poikamme Johannes sanoi kaipaavansa jotain dekkarilukemista. Haravoimme koko kaupungin tuloksetta, kunnes törmäsimme kuin sattumalta erääseen vanhahkoon naiseen, joka myi hedelmiä kadun varressa maassa istuen. Kuinka ollakaan siinä hedelmien keskellä oli KIRJA: John Grishamin Rainmaker englanninkielisenä! Johannes osti sen onnesta kiljuen. Kiitos henkilölle, joka oli kirjan maahan jättänyt viitsimättä kantaa sitä takaisin kotimaahansa.

Mieti; 50 000 asukasta, ei kirjakauppaa, ei kirjailijoita, ei kustantamoja, EI KAUNOKIRJALLISUUTTA! Sama tilanne koko maassa.

Meillä Suomessa satoja kirjakauppoja, useita satoja kirjailijoita, kymmeniä kustantamoja, lukuisia kirjastoja, kaikki paikat täynnä kirjallisuutta, emmekä silti löydä mielestämme kiinnostavaa luettavaa!

ÄIDINKIELEN ARVO

Asuttuamme Espanjassa nyt noin 2 kuukautta, olemme konkreetisesti saaneet kokea miltä tuntuu asua ummikkona vieraassa maassa. Kohtuullisesta englanninkielen taidostamme ei täällä ole juurikaan hyötyä, harva osaa englantia. Kaikki palvelut ovat espanjankielisiä, joissakin tapauksissa vaihtoehtona tarjotaan ranskaa tai saksaa, jota emme ole koulussa lukeneet. Sanonta, että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa, on täältä katsottuna ilmiselvää. Täällä äidinkieli on arvossaan ja sitä kunnioitetaan. Espanjalaiset myös arvostavat itseään ja kulttuuriaan, sen kaikesta huomaa.”Olemme espanjalaisia, puhumme siis espanjaa”! Arvostan tätä piirrettä suuresti vaikka se tuottaakin meille vieraille aika ajoin pään vaivaa. Esimerkiksi kaikki ulkomaiset televisio-ohjelmat,joita muuten ei ole kauhean paljon, ovat päällepuhuttuja, tekstitystä ei ole. Aika huvittavaa kun esim. amerikkalaisen elokuvan päätähdellä on Tom Cruisen kasvot ja ilmeet, mutta ääni tulee studioäänityksenä espanjalaisen miehen suusta espanjaksi! Olemme kiinnittäneet huomiota myös yritysten nimiin. Ne ovat lähes poikkeuksetta espanjankielisiä, lukuunottamatta kansainvälisiä, tunnettuja tuotemerkkejä ja yrityksiä. Keskustelimme aiheesta erään nuoren epanjattaren kanssa, joka opiskelee englanninkielen opettajaksi. Hän kertoi, että kouluissa opetetaan espanjan lisäksi ranskaa, italiaa ja saksaa. Tosin nyt on aloitettu ala-asteilla myös englanninkielen opetus. Kun kerroimme hänelle, että Suomessa kaikki ulkomaiset ohjelmat tekstitetään suomeksi, hän ihmetteli että miten sitten ehtii lainkaan seurata itse ohjelmaa?! Tässä muuten piilee varmasti osasyy siihen, miksi kansainvälisessä Pisa- tutkimuksessa suomalaislasten lukutaito on maailman kärkeä. Täytyy lukea hyvin ja nopeasti ehtiäkseen seurata myös elokuvaa! Aiemmin, ollessamme vielä leirintäalueella, napurinamme oli saksalainen pariskunta. Nähdessään FI- tunnuksen autossamme, tulivat juttelemaan: Huvaa paevaa, mita kuluu? Olivat matkustelleet Suomessa vuosikymmenten aikana useasti ja pahoittelivat kun nykyään harva enää osaa saksaa ja kaikki puhuvat vain englantia. Heistäkin Suomi on nykyisin kuin pikkuamerikka. Surullista!