Jo jonkin aikaa on ollut näin. Katson,
kuuntelen, yritän ymmärtää. Ennen niin kirkkailta tuntuneet
ajatukset ovat kadonneet jonnekin. Peittyneet hämärän hetkiin.
Sinä selviät tästä umpikujasta.
Sanoja on vain kasaantunut liikkaa, ne ovat pakkautuneet luovuuden
patoon. Odota. Vähitellen sanojen virta aukeaa ja ne muuttuvat
jälleen puroksi, joeksi, koskeksi, mereksi. Ja sinä saat heittäytyä
siihen, antaa sanojen kantaa, viedä uusiin vesiin.