MINUSTAKO KIRJAILIJA?

En ole vielä kirjailija, mutta haaveilen siitä. Olen kuitenkin jo luova henkilö. Ollut sitä lapsesta saakka.

Muistan haaveilleeni näyttelijän ammatista ja aikamoinen koomikko taisinkin olla niin koulun näyttämöllä kuin sen ulkopuolellakin. Olin runosielu, jonka runoja ilmestyi niin paikallislehdissä kuin myöhemmin antologioissakin.

Runot alkoivat sitten paisua tarinoiksi ja nyt ollaan tässä, toivottavasti siirtymävaiheessa kirjoittelijasta kirjailijaksi. Mielestäni ero näiden kahden välillä on kuin veteen piirretty viiva.

Jotkut kirjoittavat pöytälaatikkoon huikeita tarinoita, kokonaisia maailmoja käsittämättä koskaan, että tarinoillaan olisi laaja lukijakunta ja kirjailijan ammatti kädenulottuvilla. Heille ehkä riittää pelkkä itselleen kirjoittaminen vähän samaan tapaan kuin jollekin toiselle ompelu tai neulominen, vain omaksi iloksi.

Sitten on niitä, jotka unelmoivat kirjailijan ammatista omaamatta varsinaisesti luontaisia lahjoja ammattiin. Heillä on vain tuo vaaleanpunainen unelma kuuluisuudesta.

Sitten on meitä itseni kaltaisia, jotka pakertavat kammioissaan toivoen että vielä joskus työ palkitaan. Kuvitelmani ovat jo haihtuneet, mutta toivo säilyy.

Tärkeintä itselleni on vuorovaikutus lukijan kanssa. Se, miten tekstini vaikuttaa, miten sitä tulkitaan, mitä siitä jää jäljelle kun viimeinen lause päättyy pisteeseen.

P.S. Käykääpä tutustumassa mielenkiintoiseen Opuscolon blogiin ja siellä käynnistyneeseen arvontaan:)

KIRJOITTAMINEN ON MATKA

Kirjoittaminen on tapa etsiä uutta ja tuntematonta. Löytää ja kohdata. Missä ja milloin vain. Saapua risteyksiin ja tehdä valintoja. Olennaisinta on vuorovaikutus, joko toisen ihmisen tai oman itsensä kanssa. Katsele ylhäältä, korkealta nimittäin havainnoi tarkemmin ja näkee pidemmälle: kaupungin valot, afrikkalaisen kylän nuotiotulet, vedenalaisen kaupungin…kaikella on tarinansa.
Kirjoittamisen valtateitä on kaksi: matka kohti ulkoista maailmaa ja matka kohti sisäistä maailmaa. Kuten Paul Auster sanoi: "If these characters are not travelling outwards, then there is always the journey within." ("Jos nämä henkilöt eivät ole matkalla jonnekin, he kuitenkin tekevät sisäistä matkaa.")
Hyvää matkaa!

KIRJAN DIALOGI

Jälleen viittaus omiin teksteihini keskustelun pohjaksi. Ensimmäisessä kirjassani pääosassa oli nainen, Miia. Koko tarina peilautuu hänen kauttaan, muistojen, unien ja oman sisäisen dialogin avulla. Varsinaisia keskusteluja tarinassa on suhteellisen vähän ja niiden tehtävä on vahvistaa tarinan teemoja. Toisessa teoksessani päähenkilöitä on useita ja tapahtumat etenevät ajassa. Henkilöiden vuorovaikutuksessa dialogilla on merkittävä osa ja siinä joudun toden teolla pohtimaan uskottavan dialogin ja henkilöhahmon yhteensovittamista toimivalla, uskottavalla tavalla. Kyseessä on myös eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien henkilöiden keskinäiset suhteet. Haastava aihealue käsiteltäväksi.

MITEN DIALOGIT AUTTAVAT HENKILÖHAHMOJEN LUONNISSA?

MISSÄ MÄÄRIN DIALOGI ON TARPEELLISTA?

Samalla voimme pohtia aiemmin esiin tullutta osa-aluetta, murteen ja puhekielen käyttöä dialogeissa. Onko se tarpeen uskottavan tarinan luonnissa?

Tärkeää kirjoittamisessa on hyvä korva. Kirjoittajan on kuunneltava oman proosansa ääntä.
Barbara Tuchman