VALASKALAMALLI

Valaskalamalli

Teille, jotka olette ottaneet osaa kirjoituskoulutukseen tavalla tai toisella, oheinen kirjan käsikirjoituksen valaskalamalli on melko varmasti jo tuttu.

Omaa käsikirjoitusta työstäessäni siitä on ollut paljon apua. Sitä kautta olen pystynyt tutkimaan kirjan rakennetta ja toimivuutta konkreettisesti. Mallia ei tarvitse toteuttaa pakonomaisesti, mutta se antaa kuitenkin hyvän rakennekaavion ja suuntaviivat kirjan rakenteen toimivuuteen ja siten pystyy ehkä pahimmat karikot välttämään.

1. Alkusysäys

          Tapahtuma, joka käynnistää kirjan tarinan.

2. Esittely
   Esittelee päähenkilön/päähenkilöt sekä tarinan puitteet. Tähän jaksoon liittyy myös ensimmäinen suuri, ”peruuttamaton” käännekohta, joka luo kirjan jännitteen. Tämä osio kaiken kaikkiaan noin 25% kirjasta eli noin neljännes.
3. Tarinan kehittely ja syventäminen. Tähän jaksoon ajoittuu myös kirjan keskikohta (middle point) joka sisältää jonkin suuren tapahtuman muuttamatta kuitenkaan kirjan suuntaa.
4. Kliimaksi l. Huipennus. Tämä osio sisältää alussa toisen peruuttamattoman tapahtuman PP 2, jota seuraa koko kirjan huipennus. Tämä toinen tapahtuma ajoittuu toiseksi viimeiseen neljännekseen.
5. Häivytys, jossa kirja etenee päätökseen.

LÖYTYYKÖ RYTMI, KULKEEKO HENKI?

Esikoiskäsikirjoitukseni tunnelmaa on kuvailtu seesteiseksi ja salaperäisen rauhalliseksi, mutta kaiken yllä leijuu kuitenkin kutkuttava uhka. Näennäisen rauhallinen kerronta rikkoutuu sopivassa tempossa tapahtumilla, jotka kasvattavat jännitettä loppua kohden. Käsikirjoitus hengittää rauhalliseen tahtiin, mutta sydämen tykytystäkin on sopivassa suhteessa, onhan tulevaa kirjaa luonnehdittu psykologiseksi jännitysromaaniksi.

KIRJOITUKSEN RYTMI

Kirjoituksen rytmi ei synny pelkästään muodosta. Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskilla on hauska rytmin määritelmä: rytmi on teemojen hellittämättömyyttä.
Jännitteen ja intensiteetin vaihtelut luovat tilanteisiin jäntevyyttä ja määrittävät teoksen tunneilmaston muutoksia. Jos mennään koko ajan sata lasissa, kaikki puuroutuu ja lopulta mikään ei tunnu enää miltään.
Tekstin ominaistempo ja sen vaihtelut luovat osaltaan teoksen perusrytmiä.
Tekstissä on yleensä hyvä olla selkeitä käänteitä, jotka rytmittävät juonen etenemistä ja purkavat tai lataavat nopeasti jännitettä.
Tapahtumien ajoittaminen oikeaan rytmiin on tärkeää. Jotta lukijan emootio pysyy vauhdissa, täytyy esimerkiksi isojen tapahtumien jälkeen usein siirtyä tekstissä väljempään rytmiin. Sisällön ja kerrontarakenteen suhdetta kutsutaan tekstin hengitykseksi. Kirjoittaja, joka kykenee muovaamaan kohtauksiinsa toimivan hengityksen, saavuttaa lukijansa tehokkaasti.
Tekstissä voi olla useita rytmejä samanaikaisesti. Laaja kerronnallinen kaari kulkee erilaisella rytmiikalla kuin yksittäinen tilanne tai tapahtuma. Roolihenkilöillä on yleensä keskenään erilainen rytmi, joka ilmentää kunkin luonnetta ja sijoittautumista maailmaan. Tämä ilmenee myös dialogissa ja kielessä.
Harvat osaavat vaistonvaraisesti luoda monipuolisia rytmisiä tekstikudoksia. Rytmin rakentamista voi harjoitella. Se on taitolaji. Harjoittelu tapahtuu, niin kuin kaikessa kirjoittamisessa, kirjoittamalla ja lukemalla ääneen sekä kuuntelemalla omaa tekstiä tois(t)en lukemana.

DIALOGIN KIRJOITTAMINEN

Kirjassa dialogin osuus saattaa olla vähäistä, mutta silloin sen merkitys entisestään korostuu. Dialogia, joka ei vie kirjan tarinaa eteenpäin tai on merkityksetöntä itse jännitteen kannalta on parempi välttää.
Käyttäessäsi dialogia osana kirjan tapahtumia, on syytä paneutua seuraaviin seikkoihin:
Dialogi:

• kertoo henkilön luonteesta
• välittää informaatiota
• kuljettaa tarinaa
• paljastaa henkilöstä uusia puolia
• paljastaa konflikteja henkilöiden välillä
• paljastaa tunnetiloja
  

Hyvä dialogi on yleensä nopeaa ja iskevää. Kuvailua ja maalailua kannattaa välttää. Dialogia voi ajatella valtapelinä. Useimmissa kohtauksissa joku pitää valtaa ja joku toinen taas pyrkii saamaan sen itselleen. Kirjoittajaohjaajani käytti aikoinaan osuvaa sanontaa toimivasta dialogista kuvatessaan sitä miekaniskuiksi.
Dialogi on siis mitä suurimmassa määrin toimintaa.
Pohdi oman käsikirjoituksesi dialogin käyttöä. Antaako se riittäviä/ oikeanlaisia vastauksia ja kuljettaako se tarinaa eteenpäin? Onko siinä miekaniskuja?

KIRJAN AVAINTAPAHTUMA

Avaintapahtumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa tapahtuu päähenkilön kannalta merkittävä, sisäinen tai ulkoinen käänne.
Useimmiten tällainen tapahtuma käsittää yhden merkittävän asian. Olipa asia millainen tahansa, ensisijaisen tärkeää on, että tapahtuma herättää lukijan uteliaisuuden: Mitä tapahtuu seuraavaksi tai miten se tapahtuu?
Rakenteellisesti tapahtuman rakenne muistuttaa koko tarinan rakennetta, sillä on alku, keskikohta ja loppu / koukutus.
Konflikti on tapahtuman keskeinen elementti. Erimielisyys tai jokin ristiriita on lähes aina mielenkiintoisempaa kuin yksimielisyys.
Kirjoittaessasi tapahtumaa, kysy itseltäsi:

• mitä asiaa kirjan tapahtumassa käsitellään?
• miten tapahtuma päättyy?
• mikä jokaisen tapahtumassa mukana olevan henkilön merkitys kokonaistarinalle on?
• Mitä on tapahtunut ennen ja mitä avaintapahtuman jälkeen seuraa – jännite
• mikä on jokaisen henkilön asenne ja tahdonsuunta?
  

Jännitteen syntymiseen vaikuttaa myös:

• tapahtumaan sisältyvän dialogin tunnelma
• jääkö/jätetäänkö jotakin oleellista sanomatta
• valehtelun mahdollisuus
• epäloogisuudet ja yllätysmomentit (henkilö toimii odotusten vastaisesti)
  

Lukijan mielenkiintoa ei herätä ensisijaisesti se, mitä henkilöt puhuvat keskenään. Sen sijaan kiinnostusta pitää yllä tunnekuljetus, joka syntyy siitä, mitä henkilöt tahtovat ja tavoittelevat, mitä tuntevat, mitä salaavat, millaista strategiaa käyttävät saavuttaakseen haluamansa, valehtelevatko kenties.
Mieti oman käsikirjoituksesi valossa edellä mainittua avaintapahtumaa. Tunnistatko sen? Tutki kirjoitustasi ja vastaa joko kirjallisesti tai mielessäsi edellä esitettyihin kysymyksiin.