Kahvipensaiden sato on kypsymässä. Kyläpäällikön perhe kerää satoa omista pensaistaan tyhjiin säkkeihin. Kohta perheen nuorin tytär tulee ja ottaa kantamuksen selkäänsä. Hän tulee pihan poikki pihamaallemme kantaen säkkiä ja suurta pesuvatia.
Alhaalla, jyrkän rinteen alapuolella, on runsasvetinen joki ja koski. Kymmenkunta hiidenkirnua on muovautunut ajan saatossa sen rantatöyräille. Joen vettä käytetään ruoan valmistamiseen, tiskaukseen, pyykin pesuun ja peseytymiseen. Meidän talossamme on peltikatto, josta sadevesi kerätään vesikouruja pitkin vesitankkeihin ja niistä putkea pitkin taloon. Helppoa verrattuna jokiveden käyttöön. Kylä on yhtä suurta perhettä ja talomme vesi on naapureiden käytettävissä juomavedeksi.
Seuraan pienen tytön puuhia. Miten hän ottaa vettä säiliöstä suureen vatiinsa ja kaataa sitten kahvipavut siihen. Hän pesee niitä hyvän aikaa ja kaataa veden sitten pois. Pestyt pavut hän vie takaisin pihamaalleen, jossa ne levitetään alustalle auringon kuivattamaksi. Perheen vanha isoäiti istuu iltapäivän papujen vieressä ja levittelee niitä käsillään alustalla samalla lauleskellen omalla kielellään. Papujen kuivuminen kestää useita päiviä. Osa sadosta käytetään itse, osa myydään. Nuori tyttö liittyy isoäidin seuraan. Hän nostaa katseensa ja huomatessaan minut kuistilla, nostaa kätensä, vilkuttaa ja huudahtaa iloisesti: ”Apinun tru!”
Sanakirja: Apinun tru = Hyvää päivää