Pasi Ilmari Jääskeläinen pohti
omassa bogissaan kohderyhmäänsä ja sai minutkin miettimään omaa
lukijakuntaani. Tosin sehän on ennenaikaista, mutta tavallaan
mielenkiintoista; kenelle kirjoitan?
Niin monta ja monenlaista kuin on kirjailijaa ja kirjaa, on myös
lukijaa.
Aloittaessani esikoiskirjani
kirjoittamista en ajatellut lainkaan mahdollista lukijakuntaani,
kirjoitin lähinnä kirjoittamisen ilosta ja luovuuden huumasta.
Tarinan edetessä ja varsinkin käsikirjoituksen valmistuttua
nykyiseen muotoonsa nousi esiin myös kysymys kenelle ko. kirja on
kirjoitettu, kuka siitä kiinnostuu ja miksi?
Mikä synnyttäisi kiinnostuksen
kirjaani esim. kirjakaupan esittelypöydässä keskellä kymmeniä
muita uutuusjulkaisuja? Olisiko se kansi, takakansiteksti, etusivu,
kirjailijaesittely vai perustuisiko kaikki etukäteismarkkinointiin?
Itse kirjani sisällön perin juurin
tuntevana niin juonen, henkilöiden, genren kuin tunnelmankin osalta
voisin määrittää sen esim. ”naisten kirjaksi”, en sitä
kuitenkaan tee. Vaikka päähenkilö on nainen ja tarina etenee
naisen kokemusten kautta niin yllättäen esilukijoina olleet miehet
ovat myös pitäneet siitä.
Jos ajattelen kirjoittavani aiheista,
jotka kiinnostavat itseäni, oletanko myös, että kaltaiseni naiset
tahtovat lukea kirjani? Kyllä, jos pystyn määrittämään itseni
selkeästi tiettyyn kategoriaan, mutta niin ei vain ole.
Kirjoittajana luon maailmaa, jota ei voi yksi yhteen asettaa osaksi
ympäröivää todellisuutta. Siinä piilee kirjan ainutlaatuisuus;
sadun ja toden leikkauspisteessä. Tuossa leikkauspisteessä kohtaan
lukijani, sukupuolesta tai iästä riippumatta.Heille kirjoitan.