Menneet päivät olen elänyt
tulielementin äärellä, kirjaimellisesti. Omaa elämää on
siivittänyt osaltaan myös tulipaloihin liittynyt romaani ”Etten
palaisi tuhkaksi”, jota aiemmassa postauksessani käsittelin.
Takkatulen rauhoittavassa hehkussa olen
ajatellut omaa esikoiskäsikirjoitustani. Sen teemoja ja tapahtumia.
Yllättäen huomaan sen sisältävän keskeisesti myös tuon
tulielementin vaikka sitä kirjoittaessani ja nyt editoidessani en
ollut aiemmin ajatellutkaan. Siis syvällisesti. Tuli on mukana niin
alussa kuin lopussakin. Hyvin erilaisista syistä ja merkityksistä,
mutta kuitenkin hyvin vahvasti päähenkilöön vertautuen.
Tulielementti eri tilanteissa viestii
erilaista tunnelmaa, joko hyvää; rauhoittavaa, kaunista,
lohduttavaa, iloa, yhdessäoloa tai pahaa; tuhoa, kidutusta,
poltetta, menetystä, kipua, surua, yksinäisyyttä, sairautta.
Lähestyvä joulu sisältää vahvasti
tulielementin. Minulle se merkitsee valoa pimeyden keskelle.
Onnellista, mutta myös harrasta tunnelmaa. Lämpöä ja läheisyyttä.
Iloa. Elämää.
Jollekin toiselle se on jotakin muuta.
Kirjani päähenkilölle se oli jotakin
muuta.