Näytetään tekstit, joissa on tunniste salakäytävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste salakäytävät. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. joulukuuta 2011

TERVEISIÄ SALAKÄYTÄVISTÄ

 

Koska en ole varsinainen kirjabloggaaja enkä himolukijakaan, jätän kirjojen seikkaperäisen ja lukemiseen kannusavan arvioinnin lukuisille tälle alueelle omistautuneille bloggaajille, joista monien sivusto on linkitettynä hyvässä seurassani.
Harjukaupungin salakäytävät -kirjasta on blogissaan tehnyt pakahduttavan arvion mm. Leena Lumi, jonka tarkemman arvion löydät täältä.
Paljolti oheisen arvion vuoksi halusin tutustua tähän teokseen. Kuten aiemmin kirjoitin, sain kirjan joululahjaksi ja luin sen suurella mielenkiinnolla. Kirja osoittautui juuri niin oudolla tavalla kiehtovaksi sekoitukseksi unta, satua ja todellisuutta, että en enää ihmettele sen saamaa suitsutusta. Viehätyin tarinan monikerroksellisuuteen ja elokuvallinen elämänopas M-hiukkasineen vei minut vuoroin syvälle maan uumeniin ja vuoroin korkealle unien ja sadepisaroiden maailmaan. Olin myös ilahtunut oman kirjani lopusta verrattuani sitä netissä olevaan vaihtoehtoiseen loppuun. Tämäkin erikoinen tapa julkaista vaihtoehtoinen loppu kustantajan sivuilla oli minusta onnistunut veto ja palveli hienosti kirjan teemaa. Ei todellakaan voinut tietää mihin päätyy. Huikea lukukokemus.

Kustantajan sivut

tiistai 27. joulukuuta 2011

PIMEÄSTÄ VALOON



Myrskytuulet ovat riepotelleet niin Pohjan perukoilla kuin täällä Espanjan aurinkorannikollakin.
Tummat pilvenriekaleet ovat valuneet alas vuorenrinteitä ja peittäneet sekä vuoret että auringon tummaan verhoonsa. Pimeys on käsin kosketeltavaa.
Täytyy löytää jotakin positiivista ajateltavaa. Tällä säällähän on hyvä hautautua huovan kätköihin ja nauttia niin kirjoittamisesta kuin lukemisestakin. Joulupukki toi jälleen toivelahjan, kirjan, jossa tällä kertaa plussana on kirjailijan omakätinen allekirjoitus.
Olen tuhissut huovan alla, mutta mielikuvituksessani seikkaillut Harjukaupungin salakäytävissä haistaen kostean mullan tuoksun ja aistinut pimeyden. En ole päässyt vielä maan pinnalle yksinkertaisesti siitä syystä, että yli aistien käyvä lukuelämys on vielä kesken, enkä tiedä mille matkalle olen lähtenyt ja miten kaikki päättyy.
Vastapainona maan alla vaeltamiselleni olen saanut myös kokea miten taivas kantaa ja avaa uusia, kirkkaita näkymiä. Uskoa huomiseen, toivoa tulevaan ja rakkautta tähän hetkeen. Valo voittaa pimeyden niin luonnossa kuin mielessäkin.