PALAUTEKOOSTE

Olen jälleen ihan häkeltynyt ja kutkuttavalla tavalla ihmeissäni.

Annoin kakkoskässärini tekstinäytteen kirjoittajaryhmäni arvioitavaksi kolme viikkoa sitten ja sain tänään monipuolisen palautekoosteen.

• Sujuva kirjoitusasu, uskottavat henkilöhahmot, toimivat dialogit, koukuttava
• Rakenne vaativa

Rakenne on itsellenikin se haasteellisin osa-alue:

Käsikirjoituksessa on 5 keskeistä henkilöhahmoa, lähemmin käsittelen heistä kolmea; heidän yksityiselämäänsä sekä suhdetta keskenään. Keskeisin teema jokaisen kohdalla on valinnan vapaus; onko sitä ja miten se ilmenee, mihin se johtaa?

Olen käyttänyt tyyliä, jossa henkilökuvat ja tilanteet vaihtuvat luvuittain, ts. olen "pätkinyt" tarinat pienempiin osiin ja ripotellut ne pitkin matkaa siten että lopussa kaikkien osalta tarina tulee omanlaiseensa päätökseen. Käsiksessä siis kulkee useampi tarina rinnakkain ja lomittain.

Summa summarum: Palautteista päätellen olen kirjoittamassa kirjaa, joka koukuttaa ja joka halutaan ehdottomasti lukea!!

Mitä muuta voi kirjoittaja toivoa?

P.S. Käykääpä osallistumassa Pihin naisen  jouluiseen arvontaan. Tuette samalla hyvää asiaa:)

TEORIASTA ELÄMÄÄN

Ensimmäisen kerran blogini historiassa päätin käydä läpi suosituimpia avainsanoja, joiden kautta blogiini on tultu ja mitkä kirjoittamisen aihealueet ovat lukijoita kiinnostaneet.

Kirjan rakenne

Voiko rakenne itsessään olla tehokeino? Mikä on oma tapasi kirjoittaa? Millainen kirjan aloitus on mielestäsi hyvä/koukuttava?

Kirjan teema

Millaisen tarinan valitset kirjasi pohjaksi?

Tunnistatko oman kirjasi lajityypin?

Dialogin kirjoittaminen
Pohdi oman käsikirjoituksesi dialogin käyttöä. Antaako se riittäviä/ oikeanlaisia vastauksia ja kuljettaako se tarinaa eteenpäin? Onko siinä miekaniskuja? 
Kirjan dialogi 

Miten dialogit auttavat henkilöhahmojen luonnissa?

Missä määrin dialogi on tarpeellista?

Murteen ja puhekielen käyttö dialogeissa. Onko se tarpeen uskottavan tarinan luonnissa?

Kerrontatapa

Tunnistatko oman kerrontatapasi? Mikä on oma tärkeysjärjestyksesi, mistä käsin alat kirjaasi rakentamaan?

Tärkeintä on kuitenkin löytää oma tapa soveltaa teoriaa käytäntöön. Löytää se oma kirjoittajaääni. Kehittää sitä ja luoda omannäköistä tekstiä ja sisältöä, joka toivon mukaan tavoittaa laajan lukijakunnan.

PÄÄHENKILÖ KESKIÖSSÄ

Omassa käsikirjoituksessani päähenkilö on keskeisessä asemassa. Hänessä ja hänen kauttaan kirjan teemat ja aihe ilmenevät. Aloittaessani kirjan kirjoittamisen koin, että päähenkilö kertoo minulle tarinansa ja tuon kerronnan ohessa kehittyi sekä juoni että kirjan rakenne. Päähenkilön persoonan kautta löytyi myös tyylilaji ja tekstin rytmi. Opin hengittämään päähenkilöni hengityksen tahtiin ja sydämeni löi samaan tahtiin hänen kanssaan. Olimme yhtä kirjoitusprosessin ajan. Mutta hänen tekonsa ja ratkaisunsa ovat hänen omiaan, eivät minun.

KERRONTATAPA JA TÄRKEYSJÄRJESTYS

Kirjoittaessasi kirjaa kerrot samalla myös tarinaa.
Miten aiot kertoa tarinasi, havaintosi, vaikutelmasi, muistikuvasi, asiasi?
Onko tapa, jonka olet valitsemassa, varmasti paras mahdollinen juuri sinun tarkoitukseesi, juuri tähän teokseen? Oletko miettinyt ratkaisusi suhdetta muihin vaihtoehtoihin? Oletko vertaillut niitä? Oletko kokeillut, luonnostellut muita vaihtoehtoja? Miksi olet päätymässä juuri valitsemaasi tapaan?
Kerrontatapaan kuuluu kaikki se, millä ei vastata kysymykseen Mitä aiot kiertoa. Koska kerrontatapaan kuuluu kaikki muu, se on hyvin laaja asioiden ja valintojen joukko.
Aloitetaan tärkeimmästä: Useimmiten vastaus kerrontatapaa koskevaan kysymykseen sisältää tärkeysjärjestyksen. Joku aloittaa kuvaamalla päähenkilön, joku alkaa hahmotella juonta tai rakennetta, kolmas puhuu tyylilajista, neljäs rytmistä ja niin edelleen.
Se, joka aloittaa kuvailemalla henkilöitä, lähestyy – ainakin tässä tekeillä olevassa kirjassaan – kerronnan kysymyksiä henkilöiden kautta. Hänelle juuri henkilöissä ilmenee se, mikä on aiheen ja teemojen ohella tärkeintä. Tai tarkemmin: aihe ja teemat ilmenevät henkilöissä. Ne voivat siis ilmetä myös muualla, muissa keinoissa.
Tunnistatko oman kerrontatapasi? Mikä on oma tärkeysjärjestyksesi, mistä käsin alat kirjaasi rakentamaan?

KIRJOITUKSEN RYTMI

Kirjoituksen rytmi ei synny pelkästään muodosta. Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskilla on hauska rytmin määritelmä: rytmi on teemojen hellittämättömyyttä.
Jännitteen ja intensiteetin vaihtelut luovat tilanteisiin jäntevyyttä ja määrittävät teoksen tunneilmaston muutoksia. Jos mennään koko ajan sata lasissa, kaikki puuroutuu ja lopulta mikään ei tunnu enää miltään.
Tekstin ominaistempo ja sen vaihtelut luovat osaltaan teoksen perusrytmiä.
Tekstissä on yleensä hyvä olla selkeitä käänteitä, jotka rytmittävät juonen etenemistä ja purkavat tai lataavat nopeasti jännitettä.
Tapahtumien ajoittaminen oikeaan rytmiin on tärkeää. Jotta lukijan emootio pysyy vauhdissa, täytyy esimerkiksi isojen tapahtumien jälkeen usein siirtyä tekstissä väljempään rytmiin. Sisällön ja kerrontarakenteen suhdetta kutsutaan tekstin hengitykseksi. Kirjoittaja, joka kykenee muovaamaan kohtauksiinsa toimivan hengityksen, saavuttaa lukijansa tehokkaasti.
Tekstissä voi olla useita rytmejä samanaikaisesti. Laaja kerronnallinen kaari kulkee erilaisella rytmiikalla kuin yksittäinen tilanne tai tapahtuma. Roolihenkilöillä on yleensä keskenään erilainen rytmi, joka ilmentää kunkin luonnetta ja sijoittautumista maailmaan. Tämä ilmenee myös dialogissa ja kielessä.
Harvat osaavat vaistonvaraisesti luoda monipuolisia rytmisiä tekstikudoksia. Rytmin rakentamista voi harjoitella. Se on taitolaji. Harjoittelu tapahtuu, niin kuin kaikessa kirjoittamisessa, kirjoittamalla ja lukemalla ääneen sekä kuuntelemalla omaa tekstiä tois(t)en lukemana.

KIINNOSTAVA PÄÄHENKILÖ

Usein olen kuullut sanottavan, että vaikka kirjan juoni ja rakenne olisivat kuinka mielenkiintoisia tahansa niin kirjan lukukokemus oli merkityksetön, koska lukija ei pystynyt samaistumaan päähenkilöön ja päähenkilön kokemukset jättivät lukijan kylmäksi ja välinpitämättömäksi.
Esikoiskirjani päähenkilö on kaiken aikaa tapahtumien keskipisteessä oleva hahmo. Alusta asti hänen luonteenpiirteensä ja toimintatapansa herättävät uteliaisuutta, mutta myös hämmennystä.
Merkittävä osa jännitteestä rakentuu juuri päähenkilön ristiriitaisuuksien kautta.

KIRJAN AVAINTAPAHTUMA

Avaintapahtumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa tapahtuu päähenkilön kannalta merkittävä, sisäinen tai ulkoinen käänne.
Useimmiten tällainen tapahtuma käsittää yhden merkittävän asian. Olipa asia millainen tahansa, ensisijaisen tärkeää on, että tapahtuma herättää lukijan uteliaisuuden: Mitä tapahtuu seuraavaksi tai miten se tapahtuu?
Rakenteellisesti tapahtuman rakenne muistuttaa koko tarinan rakennetta, sillä on alku, keskikohta ja loppu / koukutus.
Konflikti on tapahtuman keskeinen elementti. Erimielisyys tai jokin ristiriita on lähes aina mielenkiintoisempaa kuin yksimielisyys.
Kirjoittaessasi tapahtumaa, kysy itseltäsi:

• mitä asiaa kirjan tapahtumassa käsitellään?
• miten tapahtuma päättyy?
• mikä jokaisen tapahtumassa mukana olevan henkilön merkitys kokonaistarinalle on?
• Mitä on tapahtunut ennen ja mitä avaintapahtuman jälkeen seuraa – jännite
• mikä on jokaisen henkilön asenne ja tahdonsuunta?
  

Jännitteen syntymiseen vaikuttaa myös:

• tapahtumaan sisältyvän dialogin tunnelma
• jääkö/jätetäänkö jotakin oleellista sanomatta
• valehtelun mahdollisuus
• epäloogisuudet ja yllätysmomentit (henkilö toimii odotusten vastaisesti)
  

Lukijan mielenkiintoa ei herätä ensisijaisesti se, mitä henkilöt puhuvat keskenään. Sen sijaan kiinnostusta pitää yllä tunnekuljetus, joka syntyy siitä, mitä henkilöt tahtovat ja tavoittelevat, mitä tuntevat, mitä salaavat, millaista strategiaa käyttävät saavuttaakseen haluamansa, valehtelevatko kenties.
Mieti oman käsikirjoituksesi valossa edellä mainittua avaintapahtumaa. Tunnistatko sen? Tutki kirjoitustasi ja vastaa joko kirjallisesti tai mielessäsi edellä esitettyihin kysymyksiin.

OPI SANOMAAN EI

Otsikko on lainaus edesmenneen  kirjailijan ja kirjailijoiden kouluttajan Gary Provostin lanseeraamasta motosta. Mitä se tarkoittaa? Lause liittyy kirjan rakenteeseen.

Miten sitten kirjoitetaan huippukirja? Jokainen kirjoittaja haaveilee julkaisukynnyksen ylittämisestä, mutta miten kirjoitetaan kirja, joka erottuu edukseen satojen uusien julkaisujen keskellä?

Yleisesti voidaan nostaa joitakin asioita esiin, joilla on suuri merkitys lukijakunnan löytämisessä ja kasvattamisessa. Kaunokirjallisen romaanin kyseessä ollessa yksi oleellinen seikka on tarina itse. Lukijoita ei esimerkiksi välttämättä kiinnosta lukea kirjaa, joka on pelkästään onnellista perheidylliä alusta loppuun. Sen sijaan kiinnostavampaa on pariskunnan edesottamukset ja ongelmat sekä mielenkiintoiset ratkaisumallit ja – tavat. Tämä pätee varmasti kirjaan kuin kirjaan. Vastukset, konfliktit ja kaikenlaiset onnettomuudet on niitä perusjuttuja, joita hyvän romaanin tulee sisältää. Mitä isompi EI, sitä isompi jännite syntyy.

Sen lisäksi että koko romaanin perusidean on oltava iso EI, on niitä siroteltava tasaisesti kirjaan koko matkalle. Lukija lukee koko kirjan harvoin kerralla, joten hänet on houkuteltava kääntämään seuraavakin sivu. Se tapahtuu pitämällä jännitystä ja mielenkiintoa yllä vastoinkäymisten ja niiden voittamisen avulla.

Romaanin käänteet on ratkaistava uskottavalla tavalla. Jos EI kääntyy vain yhtäkkiä KYLLÄksi, lukija tuntee helposti tulleensa petetyksi. Keinot tämän aikaansaamiseksi ovat vähän erilaisia, jos kysymys on ihmisten välisistä konflikteista tai tilanteesta johtuvista vastuksista.

Molemmat on kuitenkin perusteltava yhtä loogisen uskottavasti, ja sillä tavalla että ratkaisun avaimet ovat olemassa jo ennen ongelmatilanteen syntymistä.

Eli mottona on, että jos saat El:n aallot lyömään päähenkilöä vasten tasaisesti läpi koko romaanin, niin pian huomaat sekä kustantajan että lukijoiden vastaavan KYLLÄ.

KIRJAN RAKENNE

Kaikille lienee selvää että kirja koostuu kolmesta osasta: alusta, keskiosasta ja lopusta. Kirjaa kirjoitettaessa tulee nämä kaikki osaalueet ottaa huomioon ja paneutua niiden sisältöön ja suhteeseen koko kirjaan nähden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirja tulisi kirjoittaa systemaattisesti alusta loppuun.

VOIKO RAKENNE ITSESSÄÄN OLLA TEHOKEINO?

Useasti kirjoittaja kokoaa kirjansa kuin palapelin, yksittäiset tapahtumat kirjoitetaan ensin ja lopuksi ne kootaan toimivaksi kokonaisuudeksi. Loppu ilman varsinaista loppuhuipennusta voi myös aloittaa kirjan, keskiosa selvittää miten tähän on tultu ja kirjan loppu antaa alkutilanteelle lopullisen päätöksen.

MIKÄ ON OMA TAPASI KIRJOITTAA?

Kirjan tärkeimmät osat ovat sen alku ja loppu. Sanonta, että alulla myyt kirjan ja lopulla myyt seuraavan pitää melko varmasti paikkansa.

MILLAINEN KIRJAN ALOITUS ON MIELESTÄSI HYVÄ/KOUKUTTAVA?

Tuleeko lopun olla onnellinen tai antaa lopullinen vastaus kirjassa esiintyviin kysymyksiin/ongelmiin?

Voiko kirjan loppu jäädä auki?

Entäpä täysin yllättävä tai poikkeava loppu?