RIITTÄÄKÖ PELKKÄ HYVÄ KIRJA?

Kysymys on mielestäni aiheellinen varsinkin nykyään, kun suhteellisen pienestä määrästä kustannussopimuksia kisaa satamäärin kirjailijaksi haaveilevia kirjoittajia. Mikäli ”lottovoitto” napsahtaa kohdalle, voi alkuhuuman jälkeen koittaa tyly arki. Kaikki on loppujen lopuksi pienestä kiinni. Melko suuri rooli on kustantamon näkyvyydellä ja sen arvostuksella julkaisukentässä. Laadukkaita kirjoja julkaiseva pienkustantamo jää lähes aina suurempien varjoon, olipa sen suojissa miten ansiokkaita kirjailijoita tahansa. Miksi näin?

Eikö hyvä kirja enää riitä? Pitääkö kirjailijan olla PERSOONA, joka kiinnostaa ehkä kirjaansa enemmän? Aina sanavalmis, mieluiten nuori ja hyvän/persoonallisen näköinen salamavaloissa paistatteleva päiväperhonen? Ehkä vähempikin riittää, mutta silloin on hyväksyttävä paikka takarivistä sekä itselle että kirjalleen.

Siinä missä sadat kirjoittajat taistelevat kymmenistä kustannussopimuksista, taistelevat kustantamot näyttävistä, myönteistä julkisuutta tuovista kirjailijoista. Arvioidessaan käsikirjoitusta he arvioivat myös kirjoittajan potentiaalia. Onko tästä kirjoittajasta enempään kuin tähän yhteen käsikirjoitukseen? Olisiko hänestä bestselleriksi, kiintotähdeksi kustannustaivaalle?

KUKA KUSTANTAA?

Yhä enenevässä määrin netin kirjallisuutta sivuavat keskustelupiirit pohtivat perinteisten kustantamojen rinnalle nousseiden pienkustantamojen ja omakustanteiden asemaa ja arvostusta kirjallisuuden kentässä. Viime aikoina on ilahduttavasti noussut tunnustustakin saaneita kirjailijoita myös pienistä kustantamoista. Näiden kustantamojen asema on vakiintunut ja niistä nousseita kirjailijoita arvostetaan aidosti kirjallisten ansioidensa perusteella.

Ohessa Kiiltomadon artikkeli kustantamoista ja oikeista kirjailijoista vuodelta 2001. Artikkeli on edelleenkin ajankohtainen.

MITÄ AJATUKSIA ARTIKKELI SINUSSA HERÄTTÄÄ?

MITEN SUHTAUDUT OMAKUSTANTEISIIN?

MILLAISEN KUSTANTAMON TOIVOISIT KUSTANTAVAN KIRJASI, MIKSI?

Kirjailijan työssä on kolme ylitettävää vastusta; kirjoittaa jotain julkaisemisen arvoista, löytää joku rehellinen julkaisemaan se ja saada joku järkevä lukemaan se.
Charles Caleb Cotton

OIKEA KIRJAILIJA VAI MUKAKIRJAILIJA?

Laitoin tarkoituksellisesti aika provosoivan otsikon:) Aihetta olen käsitellyt blogissani aiemminkin, mutta mielestäni se sopii hyvin myös tämän kirjoitusprosessisession yhteyteen. Olen itse aihetta paljon miettinyt ja se näyttää herättävän ajatuksia myös muiden kirjoittavien bloggaajien keskuudessa.

Mikä on se pieni ero näiden kahden kirjailijatyypin välillä vai onko sitä lainkaan?

Pieni ajatusleikki: Annetaan esim. HS:n arvosteluraadin luettavaksi niin nimekkäiden kirjailijoiden ja kustantamojen kuin vaikkapa omakustanne- tai pienkustannekirjailijoiden käsikirjoituksia ilman kustantamotunnuksia tai kirjailijoiden todellisia nimiä. Mahtaisikohan suosikkilistalla olla pelkästään suurkustantamojen käsikirjoituksia vai olisiko odotettavissa varsinainen kirjallisuuspommi tuntemattomien ”mukakirjailijoiden” vallatessa kärkisijat. Ehkäpä niin ei kävisi, mutta tahdon tällä pohdinnalla herättää lukijoita pohtimaan lukutottumuksiaan ja sitä:

MITKÄ SEIKAT VAIKUTTAVAT LUETTAVIIN KIRJAVALINTOIHIMME?

Itse olen ainakin sortunut lukemaan ja ostamaan kirjoja, joiden kirja-arviot ovat olleet luettavissa erilaisissa foorumeissa ja jotka ovat siten saaneet runsaasti näkyvyyttä mediassa. Harvoinpa kirjakauppojen esittelypöydillä on esillä pienkustantamojen kirjoja. Johtuuko se siitä että pienkustantamot eivät markkinoi kirjojaan riittävästi vai onko kyse todellakin pelkästä rahasta ja voittomarginaaleista.

Olisipa todella virkistävää mennä kirjakauppaan, jossa myyntihyllyissä olevat kirjat olisivat kaikki persoonallisissa kansissa, ilman kustantamo - tai kirjailijan nimitunnuksia. Vain kirjan takakansi paljastaisi kirjan genren ja antaisi suuntaviittoja sisällöstä.

Kyseinen ajatusleikki ei poissulje kustannustoimittajien arvokasta työtä. Heillä on ammattitaito ja kokemus karsia pois käsikirjoitukset, jotka eivät täytä julkaistaville kirjoille asetettuja vaatimuksia.

OIKEA KIRJAILIJA VAI MUKAKIRJAILIJA

Mikä on se pieni ero vai onko sitä lainkaan?
Pieni ajatusleikki: Annetaan esim. HS:n lukuraadin luettavaksi niin nimekkäiden kirjailijoiden ja kustantamojen kuin vaikkapa omakustanne- tai pienkustannekirjailijoiden käsikirjoituksia ilman kustantamotunnuksia tai kirjailijoiden todellisia nimiä. Mahtaisikohan suosikkilistalla olla pelkästään suurkustantamojen käsikirjoituksia vai olisiko odotettavissa varsinainen kirjallisuuspommi tuntemattomien ”mukakirjailijoiden” vallatessa kärkisijat.

Ehkäpä niin ei kävisi, mutta tahdon tällä pohdinnalla herättää lukijoita pohtimaan lukutottumuksiaan ja sitä, mitkä seikat vaikuttavat luettaviin kirjavalintoihinne. Itse olen ainakin sortunut lukemaan ja ostamaan kirjoja, joiden kirja-arviot ovat olleet luettavissa erilaisissa foorumeissa ja jotka ovat siten saaneet runsaasti näkyvyyttä mediassa. Harvoinpa kirjakauppojen esittelypöydillä on esillä pienkustantamojen kirjoja. Johtuuko se siitä että pienkustantamot eivät markkinoi kirjojaan riittävästi vai onko kyse todellakin pelkästä rahasta ja voittomarginaaleista.

Olisipa todella virkistävää mennä kirjakauppaan, jossa myyntihyllyissä olevat kirjat olisivat kaikki samanlaisissa kansissa, ilman kustantamo - tai kirjailijan nimitunnuksia. Vain kirjan takakansi paljastaisi kirjan genren ja antaisi suuntaviittoja sisällöstä.

Kyseinen ajatusleikki ei poissulje kustannustoimittajien arvokasta työtä. Heillä on ammattitaito ja kokemus karsia pois käsikirjoitukset, jotka eivät täytä julkaistaville kirjoille asetettuja vaatimuksia.