KIRJAN DIALOGI

Jälleen viittaus omiin teksteihini keskustelun pohjaksi. Ensimmäisessä kirjassani pääosassa oli nainen, Miia. Koko tarina peilautuu hänen kauttaan, muistojen, unien ja oman sisäisen dialogin avulla. Varsinaisia keskusteluja tarinassa on suhteellisen vähän ja niiden tehtävä on vahvistaa tarinan teemoja. Toisessa teoksessani päähenkilöitä on useita ja tapahtumat etenevät ajassa. Henkilöiden vuorovaikutuksessa dialogilla on merkittävä osa ja siinä joudun toden teolla pohtimaan uskottavan dialogin ja henkilöhahmon yhteensovittamista toimivalla, uskottavalla tavalla. Kyseessä on myös eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien henkilöiden keskinäiset suhteet. Haastava aihealue käsiteltäväksi.

MITEN DIALOGIT AUTTAVAT HENKILÖHAHMOJEN LUONNISSA?

MISSÄ MÄÄRIN DIALOGI ON TARPEELLISTA?

Samalla voimme pohtia aiemmin esiin tullutta osa-aluetta, murteen ja puhekielen käyttöä dialogeissa. Onko se tarpeen uskottavan tarinan luonnissa?

Tärkeää kirjoittamisessa on hyvä korva. Kirjoittajan on kuunneltava oman proosansa ääntä.
Barbara Tuchman

MIKSI KIRJOITAN?

Kun puheen ovi on kiinni, onneksi sanan ikkuna on auki. Varsinkin romaanikäsikirjoitusta työstäessäni olen paljon miettinyt sanoja. Niiden voimaa ja merkitystä. Niiden määrää suhteessa niiden sanomaan. Sanat muuttuvat eläväksi kirjoitettuna, puhumalla sanat helposti typistyvät jokapäiväisyyksiin. Kirjoitetulla sanalla on painoarvoa. Puhe unohtuu, mutta kirjoitettu sana säilyy. Kirjoittamalla työstän ajatuksiani. Ajattelemalla pohjustan kirjoittamistani. Kirjoittaminen avaa uusia ulottuvuuksia itsessäni. Ruokkii mielikuvitustani. Tarina herää eloon kirjoitetun sanan kautta.

Parhaimmillaan sanat herättävät toivoa, tuovat lohtua, ilahduttavat ja viihdyttävät. Siirtävät lukijansa uusiin maailmoihin, saavat unohtamaan arjen, edes hetkeksi. Siksi kirjoitan.