KIRJOITUKSEN RYTMI

Kirjoituksen rytmi ei synny pelkästään muodosta. Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskilla on hauska rytmin määritelmä: rytmi on teemojen hellittämättömyyttä.
Jännitteen ja intensiteetin vaihtelut luovat tilanteisiin jäntevyyttä ja määrittävät teoksen tunneilmaston muutoksia. Jos mennään koko ajan sata lasissa, kaikki puuroutuu ja lopulta mikään ei tunnu enää miltään.
Tekstin ominaistempo ja sen vaihtelut luovat osaltaan teoksen perusrytmiä.
Tekstissä on yleensä hyvä olla selkeitä käänteitä, jotka rytmittävät juonen etenemistä ja purkavat tai lataavat nopeasti jännitettä.
Tapahtumien ajoittaminen oikeaan rytmiin on tärkeää. Jotta lukijan emootio pysyy vauhdissa, täytyy esimerkiksi isojen tapahtumien jälkeen usein siirtyä tekstissä väljempään rytmiin. Sisällön ja kerrontarakenteen suhdetta kutsutaan tekstin hengitykseksi. Kirjoittaja, joka kykenee muovaamaan kohtauksiinsa toimivan hengityksen, saavuttaa lukijansa tehokkaasti.
Tekstissä voi olla useita rytmejä samanaikaisesti. Laaja kerronnallinen kaari kulkee erilaisella rytmiikalla kuin yksittäinen tilanne tai tapahtuma. Roolihenkilöillä on yleensä keskenään erilainen rytmi, joka ilmentää kunkin luonnetta ja sijoittautumista maailmaan. Tämä ilmenee myös dialogissa ja kielessä.
Harvat osaavat vaistonvaraisesti luoda monipuolisia rytmisiä tekstikudoksia. Rytmin rakentamista voi harjoitella. Se on taitolaji. Harjoittelu tapahtuu, niin kuin kaikessa kirjoittamisessa, kirjoittamalla ja lukemalla ääneen sekä kuuntelemalla omaa tekstiä tois(t)en lukemana.

KIINNOSTAVA PÄÄHENKILÖ

Usein olen kuullut sanottavan, että vaikka kirjan juoni ja rakenne olisivat kuinka mielenkiintoisia tahansa niin kirjan lukukokemus oli merkityksetön, koska lukija ei pystynyt samaistumaan päähenkilöön ja päähenkilön kokemukset jättivät lukijan kylmäksi ja välinpitämättömäksi.
Esikoiskirjani päähenkilö on kaiken aikaa tapahtumien keskipisteessä oleva hahmo. Alusta asti hänen luonteenpiirteensä ja toimintatapansa herättävät uteliaisuutta, mutta myös hämmennystä.
Merkittävä osa jännitteestä rakentuu juuri päähenkilön ristiriitaisuuksien kautta.

ESIKOISKIRJANI DIALOGI

Dialogi kirjassani on niukkaa ja niukkuudessaan tarkoituksellista. Se vahvistaa kirjan teemaa ja päähenkilöni luonnetta. Toiminnalliset kohtaukset, joihin dialogi liittyy, sisältävät erilaisia jännitteitä ja dialogin yhteydessä tapahtuva elekieli paljastaa kulloisenkin tunnetilan. Dialogi myös epäsuorasti pohjustaa tarinassa tapahtuvia käänteitä ja siten omalta osaltaan kuljettaa kirjan tarinaa eteenpäin.

DIALOGIN KIRJOITTAMINEN

Kirjassa dialogin osuus saattaa olla vähäistä, mutta silloin sen merkitys entisestään korostuu. Dialogia, joka ei vie kirjan tarinaa eteenpäin tai on merkityksetöntä itse jännitteen kannalta on parempi välttää.
Käyttäessäsi dialogia osana kirjan tapahtumia, on syytä paneutua seuraaviin seikkoihin:
Dialogi:

• kertoo henkilön luonteesta
• välittää informaatiota
• kuljettaa tarinaa
• paljastaa henkilöstä uusia puolia
• paljastaa konflikteja henkilöiden välillä
• paljastaa tunnetiloja
  

Hyvä dialogi on yleensä nopeaa ja iskevää. Kuvailua ja maalailua kannattaa välttää. Dialogia voi ajatella valtapelinä. Useimmissa kohtauksissa joku pitää valtaa ja joku toinen taas pyrkii saamaan sen itselleen. Kirjoittajaohjaajani käytti aikoinaan osuvaa sanontaa toimivasta dialogista kuvatessaan sitä miekaniskuiksi.
Dialogi on siis mitä suurimmassa määrin toimintaa.
Pohdi oman käsikirjoituksesi dialogin käyttöä. Antaako se riittäviä/ oikeanlaisia vastauksia ja kuljettaako se tarinaa eteenpäin? Onko siinä miekaniskuja?