VALITSE, ÄLÄ AJAUDU

Kun tiedostat kirjasi kerrontatavan, tiedostat usein myös sen, mikä sinun ajattelutavassasi on sisällön ja muodon suhde. Jos pidät itsepintaisesti kiinni jostakin tietystä kerrontatavasta – etkä tee sitä tottumuksen tai muun kapea-alaisuuden vuoksi – sinulle muoto lienee ensisijainen sisältöön ja teemoihin nähden. Et ehkä yksinkertaisesti kykene näkemään tarinaa ja siitä seuraavaa vaikutelmaa muulla tavoin kirjoitettuna.
Jos kehittelet kirjaasi tarinan, jossa esim. Turun ja Savon murteilla käydään keskustelua ravintolavaunussa, sinulle saattaa olla mahdotonta kuvitella, että se toteutettaisiin kokonaan ilman dialogia, esimerkiksi pelkästään kaikkitietävän kertojan kertomuksena. Kuitenkin juuri sellainen ratkaisu saattaisi olla yksi niistä luovista, raikkaista siirroista, joita tarinasi tarvitsee muuttuakseen kiinnostavaksi.
Toisaalta itsepintaisuus tietyn kerrontatavan suhteen voi olla myös hyvä merkki. Koska kerrontatapa, muoto, on sinulle niin tärkeä, et luultavasti raskauta teostasi liiallisella tarkoittamisella, sanomalla, teemojen ylikuormalla tai tendenssillä. Kerrontatavan ensisijaisuus voi tuoda esiin, että sinulle teoksesi sisältö ja taiteen merkitys laajemmin on kertomisessa itsessään. Jokin tapa kirjoittaa tarina on sen tarinan olemassaolon riittävä syy.
Tärkeintä kerrontatavan valitsemisessa on se, että valitsee eikä ajaudu. Tapasi kirjoittaa ja kertoa tarina määrittää kenelle kirjasi on ensisijaisesti suunnattu ja mistä löytyy varmin lukijakuntasi.

KIINNOSTAVA PÄÄHENKILÖ

Usein olen kuullut sanottavan, että vaikka kirjan juoni ja rakenne olisivat kuinka mielenkiintoisia tahansa niin kirjan lukukokemus oli merkityksetön, koska lukija ei pystynyt samaistumaan päähenkilöön ja päähenkilön kokemukset jättivät lukijan kylmäksi ja välinpitämättömäksi.
Esikoiskirjani päähenkilö on kaiken aikaa tapahtumien keskipisteessä oleva hahmo. Alusta asti hänen luonteenpiirteensä ja toimintatapansa herättävät uteliaisuutta, mutta myös hämmennystä.
Merkittävä osa jännitteestä rakentuu juuri päähenkilön ristiriitaisuuksien kautta.

ROMAANIHENKILÖN RAKENTAMINEN

Miettiessäni päähenkilöäni ja  kirjassa esiintyviä muita henkilöitä oheinen lähinnä elokuva- ja näytelmärooleissa käytetty ohje osoittautui hyväksi pohdinnan lähtökohdaksi.

Päähenkilö – toimii saavuttaakseen tavoitteensa, kohtaa esteitä ja joutuu tahtoen tai tahtomattaan konfliktitilanteisiin.
Vastustaja – tahdonsuunta päinvastainen päähenkilön kanssa. Huom. vastavoima ei ole välttämättä henkilö. Se voi olla myös henkilön päänsisäinen este, ulkoinen olosuhde tms.
Keskeiset henkilöt – rakenna yhtä huolellisesti kuin päähenkilö, mutta muista, että keskeiset henkilöt ovat alisteisia päähenkilölle ja tarinalle.
Sivuhenkilöt - mikäli he eivät ole päähenkilön ja tarinan kannalta tarpeellisia, he eivät kuulu samaan tarinaan.

Kuusi kysymystä päähenkilöstä - onko hänellä:

• selkeä tavoite ja tahdonsuunta
• onko se sellainen, että lukija kiinnostuu siitä
• vahva henkilökohtainen tarve saavuttaa päämääränsä
• vahva vastustaja; kuka tai mikä häntä estää
• kyky oppia ja kehittyä tarinan kuluessa
• näkemys maailmasta, joka tuottaa mielipiteitä ja asenteita
  

KIRJAN AVAINTAPAHTUMA

Avaintapahtumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa tapahtuu päähenkilön kannalta merkittävä, sisäinen tai ulkoinen käänne.
Useimmiten tällainen tapahtuma käsittää yhden merkittävän asian. Olipa asia millainen tahansa, ensisijaisen tärkeää on, että tapahtuma herättää lukijan uteliaisuuden: Mitä tapahtuu seuraavaksi tai miten se tapahtuu?
Rakenteellisesti tapahtuman rakenne muistuttaa koko tarinan rakennetta, sillä on alku, keskikohta ja loppu / koukutus.
Konflikti on tapahtuman keskeinen elementti. Erimielisyys tai jokin ristiriita on lähes aina mielenkiintoisempaa kuin yksimielisyys.
Kirjoittaessasi tapahtumaa, kysy itseltäsi:

• mitä asiaa kirjan tapahtumassa käsitellään?
• miten tapahtuma päättyy?
• mikä jokaisen tapahtumassa mukana olevan henkilön merkitys kokonaistarinalle on?
• Mitä on tapahtunut ennen ja mitä avaintapahtuman jälkeen seuraa – jännite
• mikä on jokaisen henkilön asenne ja tahdonsuunta?
  

Jännitteen syntymiseen vaikuttaa myös:

• tapahtumaan sisältyvän dialogin tunnelma
• jääkö/jätetäänkö jotakin oleellista sanomatta
• valehtelun mahdollisuus
• epäloogisuudet ja yllätysmomentit (henkilö toimii odotusten vastaisesti)
  

Lukijan mielenkiintoa ei herätä ensisijaisesti se, mitä henkilöt puhuvat keskenään. Sen sijaan kiinnostusta pitää yllä tunnekuljetus, joka syntyy siitä, mitä henkilöt tahtovat ja tavoittelevat, mitä tuntevat, mitä salaavat, millaista strategiaa käyttävät saavuttaakseen haluamansa, valehtelevatko kenties.
Mieti oman käsikirjoituksesi valossa edellä mainittua avaintapahtumaa. Tunnistatko sen? Tutki kirjoitustasi ja vastaa joko kirjallisesti tai mielessäsi edellä esitettyihin kysymyksiin.

OPI SANOMAAN EI

Otsikko on lainaus edesmenneen  kirjailijan ja kirjailijoiden kouluttajan Gary Provostin lanseeraamasta motosta. Mitä se tarkoittaa? Lause liittyy kirjan rakenteeseen.

Miten sitten kirjoitetaan huippukirja? Jokainen kirjoittaja haaveilee julkaisukynnyksen ylittämisestä, mutta miten kirjoitetaan kirja, joka erottuu edukseen satojen uusien julkaisujen keskellä?

Yleisesti voidaan nostaa joitakin asioita esiin, joilla on suuri merkitys lukijakunnan löytämisessä ja kasvattamisessa. Kaunokirjallisen romaanin kyseessä ollessa yksi oleellinen seikka on tarina itse. Lukijoita ei esimerkiksi välttämättä kiinnosta lukea kirjaa, joka on pelkästään onnellista perheidylliä alusta loppuun. Sen sijaan kiinnostavampaa on pariskunnan edesottamukset ja ongelmat sekä mielenkiintoiset ratkaisumallit ja – tavat. Tämä pätee varmasti kirjaan kuin kirjaan. Vastukset, konfliktit ja kaikenlaiset onnettomuudet on niitä perusjuttuja, joita hyvän romaanin tulee sisältää. Mitä isompi EI, sitä isompi jännite syntyy.

Sen lisäksi että koko romaanin perusidean on oltava iso EI, on niitä siroteltava tasaisesti kirjaan koko matkalle. Lukija lukee koko kirjan harvoin kerralla, joten hänet on houkuteltava kääntämään seuraavakin sivu. Se tapahtuu pitämällä jännitystä ja mielenkiintoa yllä vastoinkäymisten ja niiden voittamisen avulla.

Romaanin käänteet on ratkaistava uskottavalla tavalla. Jos EI kääntyy vain yhtäkkiä KYLLÄksi, lukija tuntee helposti tulleensa petetyksi. Keinot tämän aikaansaamiseksi ovat vähän erilaisia, jos kysymys on ihmisten välisistä konflikteista tai tilanteesta johtuvista vastuksista.

Molemmat on kuitenkin perusteltava yhtä loogisen uskottavasti, ja sillä tavalla että ratkaisun avaimet ovat olemassa jo ennen ongelmatilanteen syntymistä.

Eli mottona on, että jos saat El:n aallot lyömään päähenkilöä vasten tasaisesti läpi koko romaanin, niin pian huomaat sekä kustantajan että lukijoiden vastaavan KYLLÄ.

PÖYTÄLAATIKKOKIRJOITTAJASTA HUIPULLE

Oma tavoitteeni on tulla kirjailijaksi, mitä sitä salaamaan. Uskon että näin ajattelevat monet muutkin kirjoituksillaan pöytälaatikkoaan täyttävistä kirjoittajista. Miten sitten siirrytään laatikosta päivän valoon ja lopulta huipulle?

1. On uskottava itseensä ja kykyynsä kirjoittaa muillekin kuin itselleen
2. On oltava altis arvostelulle, mutta myös kiitokselle
3. On oltava pitkäjänteinen ja kärsivällinen
4. On kirjoitettava, kirjoitettava ja kirjoitettava, synnytettävä mitä tahansa tekstiä
5. On kirjoitettava sellainen käsikirjoitus, jonka kustantaja haluaa julkaista.

Siinäkö kaikki? Ei, tämä oli vasta alkua. Päästäksesi huipulle edellä mainittujen asioiden täytyy toistua elämässäsi jatkuvasti. Lisäksi:

6. On löydettävä oma tyylilaji ja kartutettava lukijakuntaa romaani romaanilta.
7. Tyylilajia ei saa kesken kaiken muuttaa niin paljon, että entiset lukijat pettyvät, mutta uusiakin on tavoiteltava.
8. On saatava lukijat lukemaan koko tuotanto läpi
9. Ja sitten on vain kirjoitettava se LÄPIMURTOROMAANI ja olet huipulla.

SILMÄNKÄÄNTÖTEMPPU

Oheinen lainaus Talousanomista tänään.

KATUHUIJAREIDEN KUPPIKEPPOSESSA huijari panee jalkakäytävän reunalle kastanjan tai minkä tahansa pienen esineen, kumoaa sen päälle kupin ja kummallekin puolelle samanlaiset tyhjät kupit. Sen jälkeen hän alkaa siirrellä kuppeja vikkelin liikkein.

Hyväuskoisen matkailijan on tarkoitus pitää kuppeja silmällä ja hetken kuluttua osoittaa, minkä kupin alla kastanja on.
Huijari on harjoitellut vikkeliä liikkeitään ja kuppien käsittelyä niin paljon, että hän onnistuu sujauttamaan kastanjan kesken kaiken pois pelistä ja kätkemään sen hyväuskoisen uhrinsa huomaamatta.
Niinpä uhri häviää veikkaamisesta maksamansa summan joka tapauksessa, osoittipa hän siirtelyn loputtua mitä kuppia tahansa.

MUTTA MITEN SE TEHTIIN ROMAANISSANI?

Esikoiskäsikirjoitustani voisi luonnehtia psykologiseksi jännitysromaaniksi, mutta todellisuudessa kyseessä on kuppikepponen! Siinä konkreettisilla tapahtumilla ja rinnakkaiskerronnalla luodaan uhan illuusio, jonka lukija uskoo todeksi. Näkökulman ja henkilögallerian avulla lukijaa viedään kuin pässiä narussa. Tai kuin matkailijaa kuppikepposessa. Aivan varma ratkaisu osoittautuu vääräksi kerta toisensa jälkeen. Vai osoittautuuko ja mitä jää jäljelle?

TILINPÄÄTÖS

Vuoden vaihtuessa on hyvä tehdä tiliä menneestä...

Laskeskelin tuossa huvikseni tähänastiset maat ja mantereet, joissa olemme asuneet lyhyempiä ja pidempiä aikoja. Osassa olemme vain vierailleet päiviä, mutta joissakin olemme viettäneet kuukausia tai jopa vuosia. Olemme asuneet Euroopassa, Australiassa ja Aasiassa. Vierailleet Amerikassa. Suunnittelemme matkaa Afrikkaan. Maita, joissa olemme käyneet tai asuneet on tällä hetkellä 33. Eksoottisin maa, jossa olemme asuneet on ollut Papua Uusi Guinea.

...ja nykyisestä

Matkustamisesta

Maailmanmatkaajan elämään sisältyi kuluneenakin vuonna matkoja ja uusia kokemuksia sekä uusia kulttuureja. Viimeiset kuukaudet olemme viettäneet täällä Espanjassa. Viime kesän yhtäkkinen päätös hankkia asuntoauto ja lähteä vain reissuun päättämättä sen kummemmin määränpäätä, toi meidät lopulta tänne aurinkorannikolle. Muita suomalaisia olemme nähneet muutaman kerran satunnaisesti, etupäässä väestö on espanjalaista. He eivät puhu englantia emmekä me espanjaa, joten melko haastavaa on ollut hoitaa kaikki käytännön järjestelyt asuntoa ja nettiyhteyttä myöten.

Lukemisesta

Kulunut vuosi on ollut antoisa myös lukukokemusten osalta. En ole ehtinyt lukemaan paljon, mutta kaikki lukemani teokset ovat olleet itselleni merkityksellisiä. Oheisilla kirjoilla täydensin kirjahyllyäni vuonna 2011:

Rimminen: Nenäpäivä

Pulkkinen: Raja ja Totta

Hautala: Käärinliinat

Oksanen: Puhdistus

Väisänen: Toiset kengät

Pasanen: Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa

Heinonen: Veljen vaimo

Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Hassinen: Suistola

Vala: Kootut runot

Westö: Missä kuljimme kerran

Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Saramago: Kertomus sokeudesta

Neruda: Tunnustan eläneeni

Hustvedt: Amerikkalainen elegia

Kirjoittamisesta

Alkuvuoden työstin ja viimeistelin esikoiskäsikirjoitustani ja lähetin sen kustantamoon elokuun alussa. Samalla kehittelin seuraavan kirjani tarinaa joka loppuvuonna on edennyt hiukan nopeammin saatuani ensimmäisen ”pois käsistäni”. Olen myöskin aktivoitunut blogikirjoittelussani ja ilokseni huomannut lukijamäärän kasvaneen räjähdysmäisesti vuodesta 2010! Kiitos siitä.

Kokemusrikasta ja antoisaa Uutta Vuotta 2012 teille kaikille!