Ikävä kyllä varsin usein käy myös niin, että nuo kaksi puolta ovat läsnä kirjoittaessani, mutta epätasapainossa. Joko tekstin tuottaminen tai sen kriittinen arvioiminen ottaa ylivallan kirjoittamisessani. Lähes aina tällaisessa tilanteessa tekstin tuottaminen ja luominen tukahtuu. Arvosteleva puoleni on liian tarkka ja hylkää kaikki ideat heti alkumetreillä. Se on kuin ankara kriitikko olkapäälläni valmiina tyrmäämään kaikki ideat, jotka luova mieleni on innoissaan kehittänyt. Sellaisessa tilanteessa uuden tekstin luominen on lähes mahdotonta. Synnyttääkseni uutta tekstiä tarvitsen kuitenkin kokeilua ja hapuilua, ideoiden muokkausta ja kehittelyä senkin uhalla, että epäonnistun.
Kriitikko olkapäällä tekee kirjoittamisestani hidasta ja vaikeaa. Pahimmassa tapauksessa kirjoittamisenilo tyrehtyy kokonaan. Keino tämän ylikriittisen itsearvioinnin karkoittamiseksi löytyy yllättäen itse kirjoittamisesta, ei sen kontrollista. Tärkeää on ollut opetella kirjoittamaan mitä tahansa tekstiä vapaasti ilman sisäistä arvoselua ja tekstin valitsemista.
Tässä muutamia juttuja, joista itselleni on ollut apua kriitikon karkotuksessa olkapäältä:
- kirjoita kaikki mitä haluat kirjoittaa, mitä ikinä mielessäsi on
- kirjoita sensuroimatta tai vaikuttamatta sisältöön mitenkään
- jos et keksi mitään kirjoitettavaa, kirjoita siitä ja miltä se tuntuu
- päästä irti tarkkailusta, joka koittaa sotkeutua kirjoittamiseesi ja anna sanojen muotoutua itsestään
- kirjoita epävarmaa ja puolivalmista tekstiä korjailematta
- vapauta luovuutesi kirjoittamalla