| Markus Nummi: Karkkipäivä, Otava 2010 |
Jotkut asiat ravistelevat hereille. On
pakko avata silmät, katsoa ja nähdä. Nähdä todellisuus oman
turvasataman ulkopuolella. Nähdä kiillotetun ja siloitellun
ulkokuoren sisään. Nähdä hymyn ja naurun takana surun kasvot ja
kivun kyyneleet. Nähdä se näkymätön. Lapsi.
Vaikka Markus Nummen tarina on
fiktiota, on se myös tämän päivän todellisuutta. Itse olen osa
tätä tarinaa, lähimmäinen joka ei näe, ei ehkä haluakaan nähdä
koska kipu ei ole kiva asia.
Kirjailija antaa tunnistettavan ja
uskottavan äänen niin lapselle kuin jokaiselle aikuisellekin, jotka
syystä tai toisesta ovat osa tätä kipua tuottavaa tarinaa. Kuka
lopulta on uhri ja kuka syyllinen? Onko mahdollista olla
ulkopuolinen, jos on osa tarinaa?
" Toinen viilto on syvin."