Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansainvälisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansainvälisyys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. maaliskuuta 2012

ÄIDINKIELI KUNNIAAN

Asuttuamme Espanjassa nyt noin 6 kuukautta, olemme konkreettisesti saaneet kokea miltä tuntuu asua ummikkona vieraassa maassa. Kohtuullisesta englanninkielen taidostamme ei täällä ole juurikaan hyötyä, harva osaa englantia.  Kaikki palvelut ovat espanjankielisiä, joissakin tapauksissa vaihtoehtona tarjotaan ranskaa tai saksaa, jota emme ole koulussa lukeneet. Sanonta, että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa, on täältä katsottuna ilmiselvää. Täällä äidinkieli on arvossaan ja sitä kunnioitetaan.

Espanjalaiset myös arvostavat itseään ja kulttuuriaan, sen kaikesta huomaa.”Olemme espanjalaisia, puhumme siis espanjaa”! Arvostan tätä piirrettä suuresti vaikka se tuottaakin meille vieraille aika ajoin pään vaivaa. Esimerkiksi kaikki ulkomaiset televisio-ohjelmat,joita muuten ei ole kauhean paljon, ovat  päällepuhuttuja, tekstitystä ei ole. Aika huvittavaa kun esim. amerikkalaisen elokuvan päätähdellä on Tom Cruisen kasvot ja ilmeet, mutta ääni tulee studioäänityksenä espanjalaisen miehen suusta espanjaksi!

Olemme kiinnittäneet huomiota myös yritysten nimiin. Ne ovat lähes poikkeuksetta espanjankielisiä, lukuun ottamatta kansainvälisiä, tunnettuja tuotemerkkejä ja yrityksiä. Keskustelimme aiheesta erään nuoren espanjattaren kanssa, joka opiskelee englanninkielen opettajaksi. Hän kertoi, että kouluissa opetetaan espanjan lisäksi ranskaa, italiaa ja saksaa. Tosin nyt on aloitettu ala-asteilla myös englanninkielen opetus. Kun kerroimme hänelle, että  Suomessa kaikki ulkomaiset ohjelmat tekstitetään suomeksi, hän ihmetteli että miten sitten ehtii lainkaan seurata itse ohjelmaa?!

Tässä muuten piilee varmasti osasyy siihen, miksi kansainvälisessä Pisa- tutkimuksessa suomalaislasten lukutaito on maailman kärkeä. Täytyy lukea hyvin ja nopeasti ehtiäkseen seurata myös elokuvaa! Aiemmin, ollessamme vielä leirintäalueella, naapurinamme oli saksalainen pariskunta. Nähdessään FI- tunnuksen autossamme, tulivat juttelemaan: Huvaa paevaa, mita kuluu? Olivat matkustelleet Suomessa vuosikymmenten aikana useasti ja pahoittelivat kun nykyään harva enää osaa saksaa ja kaikki puhuvat vain englantia. Heistäkin Suomi on nykyisin kuin pikkuamerikka. Surullista!