Oheinen lainaus Talousanomista tänään.
KATUHUIJAREIDEN KUPPIKEPPOSESSA huijari panee jalkakäytävän reunalle kastanjan tai minkä tahansa pienen esineen, kumoaa sen päälle kupin ja kummallekin puolelle samanlaiset tyhjät kupit. Sen jälkeen hän alkaa siirrellä kuppeja vikkelin liikkein.
Hyväuskoisen matkailijan on tarkoitus pitää kuppeja silmällä ja hetken kuluttua osoittaa, minkä kupin alla kastanja on. Huijari on harjoitellut vikkeliä liikkeitään ja kuppien käsittelyä niin paljon, että hän onnistuu sujauttamaan kastanjan kesken kaiken pois pelistä ja kätkemään sen hyväuskoisen uhrinsa huomaamatta.
Niinpä uhri häviää veikkaamisesta maksamansa summan joka tapauksessa, osoittipa hän siirtelyn loputtua mitä kuppia tahansa.
MUTTA MITEN SE TEHTIIN ROMAANISSANI?
Esikoiskäsikirjoitustani voisi luonnehtia psykologiseksi jännitysromaaniksi, mutta todellisuudessa kyseessä on kuppikepponen! Siinä konkreettisilla tapahtumilla ja rinnakkaiskerronnalla luodaan uhan illuusio, jonka lukija uskoo todeksi. Näkökulman ja henkilögallerian avulla lukijaa viedään kuin pässiä narussa. Tai kuin matkailijaa kuppikepposessa. Aivan varma ratkaisu osoittautuu vääräksi kerta toisensa jälkeen. Vai osoittautuuko ja mitä jää jäljelle?