MINUSTAKO KIRJAILIJA?

En ole vielä kirjailija, mutta haaveilen siitä. Olen kuitenkin jo luova henkilö. Ollut sitä lapsesta saakka.

Muistan haaveilleeni näyttelijän ammatista ja aikamoinen koomikko taisinkin olla niin koulun näyttämöllä kuin sen ulkopuolellakin. Olin runosielu, jonka runoja ilmestyi niin paikallislehdissä kuin myöhemmin antologioissakin.

Runot alkoivat sitten paisua tarinoiksi ja nyt ollaan tässä, toivottavasti siirtymävaiheessa kirjoittelijasta kirjailijaksi. Mielestäni ero näiden kahden välillä on kuin veteen piirretty viiva.

Jotkut kirjoittavat pöytälaatikkoon huikeita tarinoita, kokonaisia maailmoja käsittämättä koskaan, että tarinoillaan olisi laaja lukijakunta ja kirjailijan ammatti kädenulottuvilla. Heille ehkä riittää pelkkä itselleen kirjoittaminen vähän samaan tapaan kuin jollekin toiselle ompelu tai neulominen, vain omaksi iloksi.

Sitten on niitä, jotka unelmoivat kirjailijan ammatista omaamatta varsinaisesti luontaisia lahjoja ammattiin. Heillä on vain tuo vaaleanpunainen unelma kuuluisuudesta.

Sitten on meitä itseni kaltaisia, jotka pakertavat kammioissaan toivoen että vielä joskus työ palkitaan. Kuvitelmani ovat jo haihtuneet, mutta toivo säilyy.

Tärkeintä itselleni on vuorovaikutus lukijan kanssa. Se, miten tekstini vaikuttaa, miten sitä tulkitaan, mitä siitä jää jäljelle kun viimeinen lause päättyy pisteeseen.

P.S. Käykääpä tutustumassa mielenkiintoiseen Opuscolon blogiin ja siellä käynnistyneeseen arvontaan:)