Otsikko on lainaus edesmenneen kirjailijan ja kirjailijoiden kouluttajan Gary Provostin lanseeraamasta motosta. Mitä se tarkoittaa? Lause liittyy kirjan rakenteeseen.
Miten sitten kirjoitetaan huippukirja? Jokainen kirjoittaja haaveilee julkaisukynnyksen ylittämisestä, mutta miten kirjoitetaan kirja, joka erottuu edukseen satojen uusien julkaisujen keskellä?
Yleisesti voidaan nostaa joitakin asioita esiin, joilla on suuri merkitys lukijakunnan löytämisessä ja kasvattamisessa. Kaunokirjallisen romaanin kyseessä ollessa yksi oleellinen seikka on tarina itse. Lukijoita ei esimerkiksi välttämättä kiinnosta lukea kirjaa, joka on pelkästään onnellista perheidylliä alusta loppuun. Sen sijaan kiinnostavampaa on pariskunnan edesottamukset ja ongelmat sekä mielenkiintoiset ratkaisumallit ja – tavat. Tämä pätee varmasti kirjaan kuin kirjaan. Vastukset, konfliktit ja kaikenlaiset onnettomuudet on niitä perusjuttuja, joita hyvän romaanin tulee sisältää. Mitä isompi EI, sitä isompi jännite syntyy.
Sen lisäksi että koko romaanin perusidean on oltava iso EI, on niitä siroteltava tasaisesti kirjaan koko matkalle. Lukija lukee koko kirjan harvoin kerralla, joten hänet on houkuteltava kääntämään seuraavakin sivu. Se tapahtuu pitämällä jännitystä ja mielenkiintoa yllä vastoinkäymisten ja niiden voittamisen avulla.
Romaanin käänteet on ratkaistava uskottavalla tavalla. Jos EI kääntyy vain yhtäkkiä KYLLÄksi, lukija tuntee helposti tulleensa petetyksi. Keinot tämän aikaansaamiseksi ovat vähän erilaisia, jos kysymys on ihmisten välisistä konflikteista tai tilanteesta johtuvista vastuksista.
Molemmat on kuitenkin perusteltava yhtä loogisen uskottavasti, ja sillä tavalla että ratkaisun avaimet ovat olemassa jo ennen ongelmatilanteen syntymistä.
Eli mottona on, että jos saat El:n aallot lyömään päähenkilöä vasten tasaisesti läpi koko romaanin, niin pian huomaat sekä kustantajan että lukijoiden vastaavan KYLLÄ.