PALUU EILISEEN

Nyt kun olen palannut maailmalta kotisuomeen ja koivujen siimekseen, on aika pohtia menneitä kuukausia. Aika sisälsi roppakaupalla uusia kokemuksia ja jännittäviä seikkailuja. Asuntoautomme taittoi kilometrejä viinitarhojen, oliivilehtojen, viljelyseutujen, vuorisolien, tunneleiden, viehättävien maaseutujen, meluisten suurkaupunkien ja uinuvien pikkukylien halki Andalusiaan ja takaisin Suomeen kaiken kaikkiaan yli 11000 km.

Talven aikana toinen käsikirjoitukseni eteni jonkin verran, mutta tiedän siinä olevan vielä paljon tehtävää. Tarkoitukseni on paneutua siihen syksyn tullen perusteellisemmin.

Esikoiskirjani KYMMENEN EILISTÄ lähti sähköisesti pariin suureen, yhteen keskikokoiseen sekä yhteen pieneen kustantamoon helmi- maaliskuussa. Vastauksia saan varmasti odottaa syksyyn saakka.

Ajan kuluksi kaivoin esiin NVL:n arviointikirjeen alkuperäisestä käsikirjoituksestani vuodelta 2009. Palaute oli seikkaperäinen ja sisälsi myös joitakin muutosehdotuksia tiettyihin ongelmakohtiin. Nyt kun olen kirjoittanut alkuperäisen käsikirjoitukseni uudelleen useaan kertaan, oli mukava lukea tuon ensimmäisen version saama palaute.

Erityistä plussaa sain henkilöhahmoista; niiden uskottavuudesta ja dialogista sekä juonesta ja jännitteen säilymisestä alusta loppuun. Epäkohdat käsittivät etupäässä itse kirjoitusasua; kappalejaot olivat varsin pitkiä ja joitakin asioita ja yksittäisiä sanoja olin toistanut tarpeettomasti. Nuo seikat oli varsin helppo korjata seuraavaan versioon, mutta todelliseksi ongelmaksi muodostui itse kirjan lopun hionta. Arviossa todettiin lopun tulevan liian hätäisesti ja siihen toivottiin lisää lihaa luiden ympärille.

Viimeisin versio onkin muuttunut sitten melko paljon loppuratkaisujen osalta, mikä vaikutti sitten sen, että myös alku ja monet yksittäiset tarinat pitkin matkaa kokivat pienempiä ja suurempia muutoksia uskottavuuden säilymiseksi. Yllättävä loppukin hioutui entisestään muutosten myötä. Näin jälkikäteen ajatellen kaikki muutokset olivat tarpeellisia ja ilman ammattilaisten, NVL:n ja kirjailijaohjaajani, arvioita en olisi itse osannut tai huomannut niitä tehdä.

KRIITIKKO OLKAPÄÄLLÄ

Kirjoittaessani tiedostan itsessäni kaksi puolta; luovan ja arvostelevan. Toinen niistä luo uusia ideoita ja tekstiä ja toinen arvostelee ja valitsee hyvän tekstin huonosta. Melko usein nämä kaksi puolta on sulassa sovussa ja täydentävät toisiaan. Silloin tuotan runsaasti tekstiä, johon voin olla tyytyväinen ja joka tuntuu itsestäkin valmiilta.
Ikävä kyllä varsin usein käy myös niin, että nuo kaksi puolta ovat läsnä kirjoittaessani, mutta epätasapainossa. Joko tekstin tuottaminen tai sen kriittinen arvioiminen ottaa ylivallan kirjoittamisessani. Lähes aina tällaisessa tilanteessa tekstin tuottaminen ja luominen tukahtuu. Arvosteleva puoleni on liian tarkka ja hylkää kaikki ideat heti alkumetreillä. Se on kuin ankara kriitikko olkapäälläni valmiina tyrmäämään kaikki ideat, jotka luova mieleni on innoissaan kehittänyt. Sellaisessa tilanteessa uuden tekstin luominen on lähes mahdotonta. Synnyttääkseni uutta tekstiä tarvitsen kuitenkin kokeilua ja hapuilua, ideoiden muokkausta ja kehittelyä senkin uhalla, että epäonnistun.
Kriitikko olkapäällä tekee kirjoittamisestani hidasta ja vaikeaa. Pahimmassa tapauksessa kirjoittamisenilo tyrehtyy kokonaan. Keino tämän ylikriittisen itsearvioinnin karkoittamiseksi löytyy yllättäen itse kirjoittamisesta, ei sen kontrollista. Tärkeää on ollut opetella kirjoittamaan mitä tahansa tekstiä vapaasti ilman sisäistä arvoselua ja tekstin valitsemista.
Tässä muutamia juttuja, joista itselleni on ollut apua kriitikon karkotuksessa olkapäältä:

• kirjoita kaikki mitä haluat kirjoittaa, mitä ikinä mielessäsi on
  
• kirjoita sensuroimatta tai vaikuttamatta sisältöön mitenkään
  
• jos et keksi mitään kirjoitettavaa, kirjoita siitä ja miltä se tuntuu
  
• päästä irti tarkkailusta, joka koittaa sotkeutua kirjoittamiseesi ja anna sanojen muotoutua itsestään
  
• kirjoita epävarmaa ja puolivalmista tekstiä korjailematta
  
• vapauta luovuutesi kirjoittamalla