ROMAANIHENKILÖN OMINAISUUDET

Jokaisen henkilön ominaisuudet voidaan karkeasti jakaa kolmeen:

• Sosiologiset: mm. ammatti, syntymäaika ja –paikka, harrastukset, uskonto, sosiaalinen status, yksityiselämä
• Fyysiset: mm. pituus, paino, ulkonäkö, vaatetus, fyysiset taidot
• Psykologiset: mm. älykkyys, arvot, kunnianhimo, ennakkoluulot, pelot, fobiat, mielikuvitus, tavat, rajoitukset, henkilökohtaiset ongelmat
  

Nämä ominaisuudet kirjoittajan on hyvä tietää henkilöistä. Onnistuneen henkilön rakentamisen keskiössä on kuitenkin se mitä henkilö haluaa ja tavoittelee.
Selvitä itsellesi myös:

• mitä henkilö pelkää – mikä on pahinta mitä päähenkilölle voisi tapahtua?
• mistä henkilö unelmoi?
• mitä henkilö tarvitsee (mahdollisesti tietämättään)
• henkilön positiiviset ja negatiiviset ominaisuudet
• mikä on henkilön keskeinen heikkous (nk. akilleen kantapää)
• miten henkilö kehittyy tarinan aikana
• vältä stereotypioita -> anna henkilöllesi ainakin yksi yllättävä ominaisuus (esim. koditon, jolla asiantuntemus keskiaikaiseen maalaustaiteeseen)
• mikä tekee tarinastasi persoonallisen? Rakenna päähenkilölle konkreettisen päämäärän lisäksi nk. sisäinen tavoite (esim. onnistuakseen vaativassa työtehtävässään päähenkilön on kohdattava rakoileva avioliittonsa)
• millaiset päähenkilön suhteet ovat muihin tarinan henkilöihin
  

Muista vielä, että lukijan pitää voida samaistua päähenkilöön! Samaistumista voi vahvistaa ottamalla huomioon seuraavaa:

• myötätunnon herättäminen
• uhkaavan tilanteen luominen
• miellyttävät luonteenpiirteet
• päähenkilön esittely mahdollisimman aikaisin
• päähenkilön omien voimavarojen löytyminen
• tuttu elinympäristö
• helposti tunnistettavat heikkoudet
• sankarilliset ominaisuudet
• lukija kerää informaatiota yhtä aikaa päähenkilön kanssa
  

OIKEA KIRJAILIJA VAI MUKAKIRJAILIJA?

Laitoin tarkoituksellisesti aika provosoivan otsikon:) Aihetta olen käsitellyt blogissani aiemminkin, mutta mielestäni se sopii hyvin myös tämän kirjoitusprosessisession yhteyteen. Olen itse aihetta paljon miettinyt ja se näyttää herättävän ajatuksia myös muiden kirjoittavien bloggaajien keskuudessa.

Mikä on se pieni ero näiden kahden kirjailijatyypin välillä vai onko sitä lainkaan?

Pieni ajatusleikki: Annetaan esim. HS:n arvosteluraadin luettavaksi niin nimekkäiden kirjailijoiden ja kustantamojen kuin vaikkapa omakustanne- tai pienkustannekirjailijoiden käsikirjoituksia ilman kustantamotunnuksia tai kirjailijoiden todellisia nimiä. Mahtaisikohan suosikkilistalla olla pelkästään suurkustantamojen käsikirjoituksia vai olisiko odotettavissa varsinainen kirjallisuuspommi tuntemattomien ”mukakirjailijoiden” vallatessa kärkisijat. Ehkäpä niin ei kävisi, mutta tahdon tällä pohdinnalla herättää lukijoita pohtimaan lukutottumuksiaan ja sitä:

MITKÄ SEIKAT VAIKUTTAVAT LUETTAVIIN KIRJAVALINTOIHIMME?

Itse olen ainakin sortunut lukemaan ja ostamaan kirjoja, joiden kirja-arviot ovat olleet luettavissa erilaisissa foorumeissa ja jotka ovat siten saaneet runsaasti näkyvyyttä mediassa. Harvoinpa kirjakauppojen esittelypöydillä on esillä pienkustantamojen kirjoja. Johtuuko se siitä että pienkustantamot eivät markkinoi kirjojaan riittävästi vai onko kyse todellakin pelkästä rahasta ja voittomarginaaleista.

Olisipa todella virkistävää mennä kirjakauppaan, jossa myyntihyllyissä olevat kirjat olisivat kaikki persoonallisissa kansissa, ilman kustantamo - tai kirjailijan nimitunnuksia. Vain kirjan takakansi paljastaisi kirjan genren ja antaisi suuntaviittoja sisällöstä.

Kyseinen ajatusleikki ei poissulje kustannustoimittajien arvokasta työtä. Heillä on ammattitaito ja kokemus karsia pois käsikirjoitukset, jotka eivät täytä julkaistaville kirjoille asetettuja vaatimuksia.