SILMÄNKÄÄNTÖTEMPPU

Oheinen lainaus Talousanomista tänään.

KATUHUIJAREIDEN KUPPIKEPPOSESSA huijari panee jalkakäytävän reunalle kastanjan tai minkä tahansa pienen esineen, kumoaa sen päälle kupin ja kummallekin puolelle samanlaiset tyhjät kupit. Sen jälkeen hän alkaa siirrellä kuppeja vikkelin liikkein.

Hyväuskoisen matkailijan on tarkoitus pitää kuppeja silmällä ja hetken kuluttua osoittaa, minkä kupin alla kastanja on.
Huijari on harjoitellut vikkeliä liikkeitään ja kuppien käsittelyä niin paljon, että hän onnistuu sujauttamaan kastanjan kesken kaiken pois pelistä ja kätkemään sen hyväuskoisen uhrinsa huomaamatta.
Niinpä uhri häviää veikkaamisesta maksamansa summan joka tapauksessa, osoittipa hän siirtelyn loputtua mitä kuppia tahansa.

MUTTA MITEN SE TEHTIIN ROMAANISSANI?

Esikoiskäsikirjoitustani voisi luonnehtia psykologiseksi jännitysromaaniksi, mutta todellisuudessa kyseessä on kuppikepponen! Siinä konkreettisilla tapahtumilla ja rinnakkaiskerronnalla luodaan uhan illuusio, jonka lukija uskoo todeksi. Näkökulman ja henkilögallerian avulla lukijaa viedään kuin pässiä narussa. Tai kuin matkailijaa kuppikepposessa. Aivan varma ratkaisu osoittautuu vääräksi kerta toisensa jälkeen. Vai osoittautuuko ja mitä jää jäljelle?

TILINPÄÄTÖS

Vuoden vaihtuessa on hyvä tehdä tiliä menneestä...

Laskeskelin tuossa huvikseni tähänastiset maat ja mantereet, joissa olemme asuneet lyhyempiä ja pidempiä aikoja. Osassa olemme vain vierailleet päiviä, mutta joissakin olemme viettäneet kuukausia tai jopa vuosia. Olemme asuneet Euroopassa, Australiassa ja Aasiassa. Vierailleet Amerikassa. Suunnittelemme matkaa Afrikkaan. Maita, joissa olemme käyneet tai asuneet on tällä hetkellä 33. Eksoottisin maa, jossa olemme asuneet on ollut Papua Uusi Guinea.

...ja nykyisestä

Matkustamisesta

Maailmanmatkaajan elämään sisältyi kuluneenakin vuonna matkoja ja uusia kokemuksia sekä uusia kulttuureja. Viimeiset kuukaudet olemme viettäneet täällä Espanjassa. Viime kesän yhtäkkinen päätös hankkia asuntoauto ja lähteä vain reissuun päättämättä sen kummemmin määränpäätä, toi meidät lopulta tänne aurinkorannikolle. Muita suomalaisia olemme nähneet muutaman kerran satunnaisesti, etupäässä väestö on espanjalaista. He eivät puhu englantia emmekä me espanjaa, joten melko haastavaa on ollut hoitaa kaikki käytännön järjestelyt asuntoa ja nettiyhteyttä myöten.

Lukemisesta

Kulunut vuosi on ollut antoisa myös lukukokemusten osalta. En ole ehtinyt lukemaan paljon, mutta kaikki lukemani teokset ovat olleet itselleni merkityksellisiä. Oheisilla kirjoilla täydensin kirjahyllyäni vuonna 2011:

Rimminen: Nenäpäivä

Pulkkinen: Raja ja Totta

Hautala: Käärinliinat

Oksanen: Puhdistus

Väisänen: Toiset kengät

Pasanen: Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa

Heinonen: Veljen vaimo

Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Hassinen: Suistola

Vala: Kootut runot

Westö: Missä kuljimme kerran

Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Saramago: Kertomus sokeudesta

Neruda: Tunnustan eläneeni

Hustvedt: Amerikkalainen elegia

Kirjoittamisesta

Alkuvuoden työstin ja viimeistelin esikoiskäsikirjoitustani ja lähetin sen kustantamoon elokuun alussa. Samalla kehittelin seuraavan kirjani tarinaa joka loppuvuonna on edennyt hiukan nopeammin saatuani ensimmäisen ”pois käsistäni”. Olen myöskin aktivoitunut blogikirjoittelussani ja ilokseni huomannut lukijamäärän kasvaneen räjähdysmäisesti vuodesta 2010! Kiitos siitä.

Kokemusrikasta ja antoisaa Uutta Vuotta 2012 teille kaikille!

JOHANNEKSEN KALANSAALIS

Tärkeää ei ole päämäärä vaan matkanteko. Lausahdus tuli jälleen oikeaksi todistetuksi eilen, kun Johannes lähti kalareissulle yhdessä paikallisten nuorten miesten kanssa. Edellispäivänä kaupungista oli hankittu kasa siimaa sekä koukkuja ja eilen aamulla pojat tekivät onkivavat valmiiksi.

Monet paikalliset vuoripurot yhtyvät jokeen, joka kiemurtelee laaksossa vuorien välissä. Matka joelle ei ole pitkä, mutta vaikeakulkuisista vuoripoluista johtuen aikaa kuluu kauan. Johannes valmistautui matkaan papualaiseen tapaan sonnustautuneena viidakkoveitsellä ja kärjestään teräväksi vuollulla seipäällä, jota käytettiin apuna liukkailla vuoristopoluilla. Lisäksi mukana oli aito suomalainen puukko. Välillä syvä kuilu ylitettiin kapeaa pitkospuuta pitkin, toisaalla joen yli taiteiltiin heiveröistä riippusiltaa pitkin. Perillä odotti palkinto, kun kirkasvetinen, kuohuva koski tuli esiin tiheän viidakkokasvillisuuden seasta. Vilvoittava uinti ja temmellys joessa oli voittaa varsinaisen matkan syyn, kalastuksen. Lopulta onkivavat kaivettiin esiin ja hyvää onkipaikkaa etsittiin hypellen joessa olevilta kiviltä toisille. Kohta kukin oli löytänyt oman onkipaikkansa.

Päivän lopussa, juuri ennen iltapäivän sadetta, kalasaalis perattiin ja pestiin valmiiksi kotiin tuontia varten. Johanneksen puukko osoittautui siinä työssä kullan arvoiseksi ja sai nuorten miesten jakamattoman ihailun osakseen.

Kotiin tultuaan miehet asettautuivat vielä ylpeänä yhteiskuvaan kalansaaliinsa kanssa. Saalis ei ollut suuren suuri, mutta sehän ei ollutkaan pääasia, vaan yhdessä vietetty mukava päivä. Johanneksesta päivä oli ollut yksi parhaista hänen elämässään. Ollessaan vielä pieni poika, Johannes kertoi ammattihaaveekseen seikkailijan ja sama haave on voimassa edelleen. Palan sitä hän sai kokea täällä Mt. Hagenissa.

Illalla kalat paistettiin voissa ja sipulissa sekä syötiin hyvällä ruokahalulla.