MIKÄ TÄMÄ ON?

Olen luonut kokoelman kirjoituksia, joista en tiedä mitä ne ovat. Ovatko ne runoja, mininovelleja, raapaleita (inhoan tuota sanaa), proosarunoja vai mitä? Tässä pieni näyte:

MUISTON PAINO

Minä vaellan muistosta toiseen kuin unessa, usvan läpi kantaen miestä mukanani.

En kuin painajaisessa, epätoivoisesti pakoon yrittäen ja yhä uudelleen tajuten, että jalat eivät kanna.

Tai että jokainen askel vie vain taaksepäin.

Ei, oloni on seesteinen ja varma. Juuri sellainen, joka koittaa kun vaikea asia on selkeytynyt ja sitä seuraava päätös ja toimenpiteet ovat kirkkaat ja kuulaat kuin kevätaamut, jotka koittavat pitkän, pimeydestä raskaan talven jälkeen.

Minä en unohda. En unohda miehen tuoksua, joka on tartunut minuun. En yhteisiä keväitä, kesiä, en syksyjä, talvia. Minä muistan miehen sellaisena kuin hän oli kohdatessamme ensi kerran. Sen muiston minä jaksan kantaa.

OLIPA KERRAN

Yksi nainen, kaksi todellisuutta, kymmenen eilistä ja talo, jossa muistot heräävät eloon.

Tarina on perusluonteeltaan seesteinen ja salaperäisen rauhallinen, mutta sen yllä leijuu koko ajan kutkuttava uhka; kuka tai ketkä mahtavat uhata naista, kenen pakkomielteiden uhri hänestä saattaa tulla?

Haluaisitko lukea koko tarinan, tietää mitä naiselle tapahtui, oliko sadulla onnellinen loppu?

Kustantamo tietää ja päättää...

KIRJAN DIALOGI

Jälleen viittaus omiin teksteihini keskustelun pohjaksi. Ensimmäisessä kirjassani pääosassa oli nainen, Miia. Koko tarina peilautuu hänen kauttaan, muistojen, unien ja oman sisäisen dialogin avulla. Varsinaisia keskusteluja tarinassa on suhteellisen vähän ja niiden tehtävä on vahvistaa tarinan teemoja. Toisessa teoksessani päähenkilöitä on useita ja tapahtumat etenevät ajassa. Henkilöiden vuorovaikutuksessa dialogilla on merkittävä osa ja siinä joudun toden teolla pohtimaan uskottavan dialogin ja henkilöhahmon yhteensovittamista toimivalla, uskottavalla tavalla. Kyseessä on myös eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien henkilöiden keskinäiset suhteet. Haastava aihealue käsiteltäväksi.

MITEN DIALOGIT AUTTAVAT HENKILÖHAHMOJEN LUONNISSA?

MISSÄ MÄÄRIN DIALOGI ON TARPEELLISTA?

Samalla voimme pohtia aiemmin esiin tullutta osa-aluetta, murteen ja puhekielen käyttöä dialogeissa. Onko se tarpeen uskottavan tarinan luonnissa?

Tärkeää kirjoittamisessa on hyvä korva. Kirjoittajan on kuunneltava oman proosansa ääntä.
Barbara Tuchman

EDISTYSTÄ

Sinä sanot että meille riittää menneen ajan muistot.

Hiljaisuus joka ympäröi meidät.

Kaikki nuo kauniit, ajan patinoimat esineet,

joiden herkkyys vain korostuu tässä modernissa teknologiaviidakossa.

Edistys, mitä muuta se tuo kuin pelkoa, sinä kysyt.

Loputon äänten virta.

Ärsykkeet jotka tukahduttavat,

tappavat luovan mielen minussa.

En osaa vastata.

Haen tietoa Googlesta.