Koirakuume

Ihana kiltti karvakorvamme kuoli viime juhannuksena, vähän yllättäen (vaikka jotain kummaa vaivaa sillä olikin ollut..luulin että vaan jotain jalkakipua, mutta olikin munuaiset ). No siinä sekopäissäni suruissani jo olin haalimassa uutta pentua samantien kun koti tuntui ihan tyhjältä ja ulkoilukin loppui siihen paikkaan. En kuulu niihin ihmisiin joille riittää korvalaput ja radio, vaan vaadin oikeaa seuraa lenkeilleni. Syksyllä sienestystkään ei tuntunut kivalta ilman koiraa, mies menee kuitenkin ihan omia polkuja..eikä seuraa kiltisti minua niinkuin koira :). No siinä ei kovasti sieniä löytyisikään kun käsikädessä siellä metsässä rämmittäisiin. Mutta koska en ole mikään loistava sientenlöytäjä, sain ilon katsellesaani koiran onnea kun rämmittiin sen kanssa metsässä monta tuntia. Kuulostaa varmaan ihan hölmöltä.

No nyt olen sitten pohtinut puoli vuotta mikä rotu olisi meille sopiva. Haluaisin ison koiran, josta olisi vähän turvaa ja lisäksi en halua että koirasta irtoaisi karvaa. Vehniksen kanssa totuin turkin hoitohommaan, joten se ei ole ongelma. Vesikoirat on kivoja ja aktiivisia, mutta ehkä asteen liian pieniä. Airedalenterrieriä käytiin katsomassakin jo, mutta "omapäisyys ja itsenäisyys" ei sitten ehkä ollut ne päällimmäiset ominaisuudet jota haen. Haluaisin, että koira on koulutettavissa niin että se pysyy pihalla ilman aitoja kun olemme itse siinä mukana puuhailemassa.  Ja nyt löysin sitten meille sopivan..bouvier!

Bouvier on iso palveluskoira, joka vaatii johdonmukaista koulutusta. Sillä on myös kokoa ja vartiointiviettiä..eli juuri sitä mitä hainkin. Lisäksi se on palveluskoira, joten mahdollisuus palveluskoirille tarkoitettuihin harrasteisiin aukenee myös. Olen nyt innolla virkistänyt mieleeni koirankoulutusoppeja ja lainannut satapäin koulutusoppaita. Muutama oli ihan höpöhöpöä, mutta tykkäsin kirjasta nimeltä "koiran korjausopas" siinä perusajatus on sama kuin itselläni koirien kanssa. Koira on onnellinen, kun se tietää että ihminen on johtaja ja kaikki koiran ongelmakäytökset juontavat siitä että perheessä on johtajuusongelma. Tämä ei tarkoita etteikö koira olisi perheenjäsen ja rakas ihan siinä missä muutkin perheenjäsenet.

Yksi asia mikä minua on ottanut päähän aina joillakin koirien omistajilla oleva ajatus siitä, ettei pieniä koiria tarvitse kouluttaa. Minulla on itselläni myös ollut pieni koira ja koulutin sen ihan niin hyvin kuin silloin koululaisena osasin ja koira oli ihan kunnon koira, tiesi paikkansa ja oli onnellinen. Nyt viime kesänä kaverin (pienikokoinen) koira puri meidän viisveetä ihan yhtäkkiä kun hän leikki koiraperheen taaperon kanssa (ihan kiltisti). Kaverin selitys oli se, että se on ookoo sillä koira puollusti taaperoa. WHAT? On iso ongelma jos koiran päätettävissä ja päänvaivana on päättää koska perhettä pitää puollustaa. Se ei tiedä kuka on johtaja tai tässätapauksessa luulee itse olevansa johtaja. Koira on ihan mukava, mutta koulutuskohta on mennyt  hutiin. Omistajan mielstä hän oli näyttänyt koiralle kuka on johtaja kääntämällä koiran selälleen ja pitämällä sitä siinä pentuna. Ei taida ihan toimia, johtajuus tulee esiin jokapäivä pieninä juttuina ilman että koiraa alistetaan tai satutetaan. Minusta onkin olemassa vain kivoja koiria, koulutus/kouluttaja on se jossa useimmiten on vika jos jotain ongelmaa on. Nyt täytyy siis vaan itse panostaa oman koiranpennun kanssa  siihen johdonmukaisuuteen :)... ja johtajuuteen.




Pentu tulee kohta ja olen ihan täpinöissäni!
Mitä koiria teillä on ja miksi päädyitte juuri siihen rotuun?
Ja millä ihmeellä suojaan ihanat puusepän tekemät puuportaat ettei pentu jyrsi niitä..portti siinä on jo, mutta alaportaat on kyllä vaarassa...vinkkejä otetaan vastaan! Puruluita ja aktivointileluja on jo ostoslistalla, mutta mitä muuta?