Juhannus

Tulikellukka on pihalla vähän lisääntynyt, mutta uudet kukat ovakin nyt keltaisia. Lehtokotilot viihtyvät kukan lehtien alla. Nyt sateiden aikaan niitä tuntuu olevan taas enemmän kuin viime kesänä.

Pihassa on oikein viidakon tunnelmaa, kun kukkia on niin paljon. 

Tämän kukan juuri on kulkenut mukanani paikasta toiseen. Täälläkin se näyttää viihtyvän oikein hyvin.

Unikko yllätti tänä keväänä, neljätoista nuppua, viime kesänä tuli vain kaksi kukkaa.

Näitä oksia on tuotava sisällekin ihailtavaksi. Juhannuspöytäliina on vieläkin silittämättä, ehkä jo huomenna ehdin.

Tänään on sadepäivä, leivoin sämpylöitä ja kahvikakun.

Kaunis on kukka, mutta harmillisen kova leviämään.

Ötökkäosastolle on päässyt karhunvattu.

Eräänä talvena pionipenkin keskeltä kuoli iso pioni, sinne aukkopaikkaan heiteltiin keisarinkruunun silmuja. Ruskolilja tämä taitaa olla, mutta mielestäni keisarinkruunu on sopivampi nimi.

Näitä värikkäitä "palloja" nousi mullasta vain kaksi kappaletta. Se suurin ja korkein sitten löytyi eräänä aamuna katkenneena polulta, vartta oli jäljellä n. viisi senttiä. Hyvin kukkii ja kasvattaa siemeniä tuossa pienessä sokeriastiassa.

Pihan ailakit valitsevat itse paikkansa.

Rannan pajukkoon oli yhtenä aamuna ilmestynyt uusi pensas täynnä valkoisia kukkia. En ollut sitä aikaisemmin huomannut. Koiranheisi, tiesi naapuri. Linnut tai hiirulaiset ovat ehkä edesauttaneet tämän kasvin ilmestymisessä tähän näköpiiriin.

Viimeisenä, vaan ei vähäisenä tillipionin kukka. Kauniin punaisina hehkuvat kukat, mutta surullisen nopeasti ne kiiruhtavat tuottamaan siemeniä ja yhtä nopsaan minä ne siemenkodat nypin pois. Uskon lehtien ja juuriston pysyvän vahvempina ilman siemenkotia.

Melkoinen viidakko tämä minun pihani.