Luopumisen aikaa..

 Syksy on minulle ollut aina luopumisen aikaa. Monta tärkeää olen syksyllä menettänyt.

Ja niin se on tälläkin alalla.. Syksyllä lähtevät vasikat, ja valitettavasti myös osa isompiakin joutuu poies.

 Niin joutui nöyrtymään myös Henkselikin.

Henkselillä alkaa jo olla niin paljon tyttäriä, että on sonnin vaihdon vuosi edessä.

Hei hei Henkseli, hyvin työnsä tehnyt..

 Taivasautoon nousivat myös nuori lehmämme Aamu, sekä iäkkäämpi Pipsa. 

Molemmilla syynä turhan ärhäkkä... sanoisimpa jopa hengenvaarallinen luonne poikimatilanteissa.

Näin ovat lauhkean näköisiä akkoja molemmat..

 Myös Jane poistui laumastamme.

Janella alkoi jo ikä painaa, ja jaloissa alkoi se jo näkyä.

Jane tapasi tehdä todella jättikokoisia vasikoita, ja poikimisetkin olivat sen mukaan todella vaikeita. Janen poikia ovat Batman ja Jokeri, joista joskus olenkin kirjoitellut.

 Bye bye..

 Hyviä emiä jokainen, hyvin on vasikat hoidettu.

Samaan kyytiin lähti myös muutamia uudistukseen tarkoitettuja hiehoja. Meillä nyt vähän vähennetään päälukua..

Life must go on

Niin jatkuu elämä entisellään..

ISI ROTU?

 Rotuihmettelyä siis luvassa..

Ainakin meille oli hyvin epäselvää alussa mikä rotu on meille sopivin..

tai no, oikeastaan ei ollut vaihtoehtoja..

Kun reilu viisi vuotta sitten muutettiin tänne isännän kotitilalle, oli vanha isäntä kovin mieltynyt limousiniin. Joten meitä olikin vastassa limpparisonni ja sekalainen seurakunta emoja.

Pihaton rakennuskiireet kun olkoivat välittömästi muuton yhteydessä, ei rotuasiaan tullut kummemmin kiinnitettyä huomiota. Jossain vaiheessa oli kyllä puhetta herefordista, mutta silloin vasta puhetta. Menimme kiltisti vanhan isännän opastamalla rodulla..

Karu totuus iski välittömästi ekana talvena..

Pakkasta ja lunta.. pimeä yö..

eläimet vielä pihalla yötä päivää.. ja poikimisia milloin sattui,

ja yleensä sattui yöllä..

Isäntä kiersi laitumet taskulampun valossa pari kertaa yössä etsien mahdollisia poikivia.

Poikimiset olivat välillä hyvinkin vaikeita.

Limousin kun tekee kuitenkin aika isoa vasikkaa, ainakin tämä meidän sonni.

Risteytysemoilla olikin vaikeuksia poikimisten kanssa, samoin hiehoilla.

 Kun sonnin vaihto alkoi olla ajankohtainen,

valitsimme uuden limousinin, koska tämän kerrottiin sopivan sekä risteytyksille että hiehoille.

Vaan toinen oli totuus.

Limppari emot saivat kyllä pieniä vasikoita, ja poikimiset olivat helppoja, mutta mutta

risteytysemoilla olikin sitten vaikeuksia poikimisten kanssa, varsinkin risteytyshiehoilla.

Ja taas oli painajaismaisia öitä käsillä.

 Viimein kantapään kautta oppineina vaihdoimme sonni-roduksi herefordin.

Poikimiset helpottuivat jonkin verran, mutta hiehoilla edelleen ongelmia.

Herefordilta saimme kuitenkin hyvää emoainesta, ja saimme karsittua pahapäisimmät emomme pois.

 Herefordin rinnalle hommiin otimme sitten aberdeen anguksen.

Tämä osoittautuikin viimein oikeaksi sonniroduksi hiehoillekin.

Sittemmin ovat molemmat sonnit saaneet siirtyä uusien tieltä. mutta edelleen sonnirotuinamme ovat hereford ja angus.

Paljonhan on vasikan koko kiinni sonnin omasta syntymäpainosta ja perinnöstä, joten saattaa se anguskin periyttää isoa vasikkaa.

 Syntymäpainon lisäksi poikimisen helppouteen tai vaikeuteen vaikuttaa myös sonnin malli :)

Herefordillahan on iso pää, joten pikkasen hiehoilla vaikeuttaa poikimista.

Angus on sopivan sutjakan mallinen myös hieholle.

Sukkelan sutjakkaa poikima-aikaa poikima-aikaa eläville!

Saanko esitellä: HENKSELI

 Eilen meille tuli uusi astutus-sonni, Pirtinmäen Henkseli.

Kyllä tyttöjä kiinnosti uusi tulokas. Naamoja rivissä viereisissä ketoissa :)

Aika siro ja nättinaamainen poika.

Kiltiltäkin vaikutti.

 Typykät odottelee kärsimättöminä, että pääsisivät tutustumaan uuteen karpaasiin.

 Noniin.. pusi pusi ♥

Taidettiin hyväksyä, puolin ja toisin.

Pahoittelut huonosta kuvan laadusta,

joku kerta parempia kuvia.

Mukavaa viikonloppua!!!

Bambin pikkuinen tyttö

Täältähän se löytyi, pahnojen keskeltä.
Ihan pikkuinen vielä, nimetönkin.
Bambin esikoinen ei varmaan painanut syntyessään kuin parikymmentä kiloa.
Mutta niin se on vain pikkuisenkin opittava pärjäämään.
Vasikoita onkin ropissut mukavaan tahtiin,
lähes joka päivä vasikka tai pari. Parhaimpana päivänä poiki kolme.

Onpa pari pikkuista uskaltautunut kisatessaan uloskin karkaamaan.
Nämä kun ovat vielä niin pieniä, että puolien alta livahtavat ruokintapöydälle..
Kunhan kesä tulee, pääsee testaamaan töppösiä laitumelle.

Huolehtiva emo Bambi

Mustanpuhuvat kansalaiset, ilman tekstiä

Kevään viimeiset

Tänään aamutuimaan lähti viimeinen erä välitysvasikoita tältä keväältä.
Kolme lehmävasikkaa Hui, Hulda ja Halkatla muuttivat tielle tietämättömälle.
Toivottavasti tytöt pääsivät hyviin paikkoihin kasvamaan.
Nyt on sitten taas tilaa uusille pikkuisille.
Emot saavat hetken aikaa levähtää, ennenkuin on uusi vasikka "helmoissa" pyörimässä.

Tänne blogiin on löytänyt tiensä pari uutta lukijaa. Tervetuloa!
On mukava huomata että blogiani käydään lukemassa. Kommenttinne ovat arvokkaita ♥
Päivittelen tapahtumia, kunhan vain päiviteltävää löytyy. Aika useinhan sitä kaikenlaista juttua kehkeytyy.

Vielä on poikima-aikaan tovi. Ihan hyvä niin, kerkeäisi ilmat hieman lämmetä. Tällä pakkasella kun saattaisi vasukan korvanpäät paleltua, ja tipahtaa pois. Niin kävi muutama vuosi sitten muutamalle vasikalle, muunmuassa Vilulle, joka syntyi ulos kunnon paukkupakkasilla.
Nyt on onneksi eläimet sisällä. Kivempi vahtia sitten yöllä poikimisiakin.
Silloin vielä kun ei pihattoa ollut, ja emot olivat läpi talven pihalla, joutui isäntä taskulampun kanssa kiertämään laitumet öisin pariin kertaan. Ja poijituksetkin olivat aika mielenkiintoisia pilkkopimeässä pakkassäässä.
Onneksi nyt on se aika takana...huoh.

Odotellaan lämpimämpiä kelejä ja aurinkoa ♥

Mukavaa loppuviikkoa!

t.Lumikissa

Kuvia emoista

Nämä kuvat ovat viime vuodelta.
Näin ennen poikimakautta voi vähän muistella mennyttä vuotta.

Melki koko pihatto :)
Kettoja eli karsinoita on viisi molemmin puolin. Yhdessä tilaa riittää 8-10 emolle vasikoineen.

Näkymä vasikkapuolelta.
Tämän vasikkapuolen saa jaettua osiin puuporteilla.
Voi käyttää myös sairaskarsinana, tai poikimatilana ja hieholla "lapsivuoteena" jossa on rauhallista opetella hoitamaan vasikkaa.
Kaikki kun eivät ole äitejä automaattisesti..

Surusilmä Julia.
Teki viimetalvena niin pienen vasikkakeskosen, ettei pikkuinen jaksanut kuin tunnin pari elämässä.. Samoin joutui emo poistumaan vihreämmille laitumille.
Kaunein lehmistämme ♥

Ja sitten vähän valkoista väriä näin talven keskelle.
Nupo emä on ursula, ja sarvipäinen Hulivili. Hulivili myös lähti sinne parempaan paikkaan.
Näissä on rotuina charolais-limousin risteytys.

Nälkä

"Meillä on nälkä,
tuokee ruokaa!!!"
Kello on yhdeksän sunnuntai aamuna,
Isännällä ei ole vapaapäiviä.

Nuorisolla on päät niin somasti
rivissä. Jos oikein kurkottaa, voi saada
pöperöä ennen kaveria.

Paali lastataan ruokintavaunuun
etukuormaimella.

Hyvin menee silpuksi pikkasen kohmeinen paali.

Vaunu puhaltaa rehun ruokintapöydä
Tyytyväiset suut alkaa jauhaa alta aikayksikön.

Nam :)

Ja samalla vaunulla puhalletaan myös kuivikkeet.
eli pahnat makuualueille.

Tässä näkyy hyvin lukkiutuvat etuaidat.
Kun eläin nostaa päänsä, linkku aukeaa.
Joskus vasikat jäävät jumiin näihin. "Opetteluaikana"
täytyykin ihan tästä syystä käydä ylimääräisillä tarkistuskäynneillä.

On ihan hyvä olla, kun on heinää edessä... ainakin
vähäksi aikaa... Pian se on taas uusi nälkä..

Sininen sydäntalvi

Talvi saa kaiken näyttämään kauniilta.
Jopa ränsistynyt latokin saa uuden viehättävän sävyn.

Omenapuut on verhonnut pumpulilumi,

Vanha purkamista odotteleva heinäseivänaitakin näyttää
talvisessa asussaan niin kauniilta.

Maisema talon takaa,
laidun valkeaan verhoutuneena.

Isäntä on syksyllä pinonnut olkipaalit pihaton seinustalle.

...Ja virallinen tarkastaja..

..Jopa paalikärry näyttää hyvältä ja puhtaalta,
ainakin näin talvella..

..Ja pikkuisännät ovat aina innokkaita tulemaan kuviin mukaan :)

Kaltereiden takaa