Salaattia ja nakkisoppaa

 

Kevään ensimmäiset tulppaanit miehen syntymäpäivän kunniaksi.

Juhla-ateria miehelle ja treffipäivä meillä kotona. Edellisenä päivänä tarvitsin pikaruokaa, kun poika oli tyttönsä kanssa tulossa pikavierailulle. Keittoa jäi ja mies pitää keitoista eli synttäriateria oli siinä. Samalla treffattiin omassa keittiössä, kun olen lukenut pariskuntien tarvitsevan niitäkin...no joo kai se olisi joku muu paikka.

Ostin pari ruukkusalaattia. Ne koristavat nyt pöytää ja samalla on nopea napsia päivän salaatit. Istutan ne multaa, kunhan lehdet on syöty. Toivon saavani ne uuteen kasvuun. 

Sain tilauksen vaatettaa pikkuketun. Kettu ei joutanut jäämään meille malliksi eli yritin tehdä mittojen mukaan. Kankaitakaan minulla ei enää ole eli pikkupyyhe ja mun puseron helma saksittiin. Pitsin paloja löysin muuttolaatikoista koristeeksi. Nyt vaan odottelen kettua tänne sovitukseen. Ehkä joudun uudet tekemään, mutta toivotaan parasta. Ompelin nuo käsin, kun täällä ei ole oikein koneelle paikkaa. Ruokapöytää en viitsinyt vallata, kun nuo oli niin pieniä ommella.

On tämä mummo jotain puuhaillut, vaikka päivät tuntuu käsistä karkaavan. Joku aurinkoinen päivä toi ajatuksen tuolista pihalle, mutta lumikasat ovat esteenä. Minun voimilla niitä ei siirretä eli odotellaan sulamista.

Vesi tippuu räystäistä, mutta lunta ja pakkastakin on luvattu. Kevät tulee keikkuen ja aikanaan.

Hyvää maaliskuun loppua kaikille! 

Leikkimistä ja vesisadetta

 Joku yö heräsin kohinaan. Meni hiukan aikaa ennen kuin tajusin , että vettä satoi. Muistan kyllä jotain vuosia, kun tammikuussa oli vastaava ilma. Kun elää tarpeeksi kauan, kaiken on jo kokenut.
Nämä nopeat vaihtelut on vaan haastavia. Pari päivää sataa vettä ja sitten taas pikku pakkasta.

 Tiet ja pihat ovat osaksi jäätiköllä. Meidän tie on osaksi aivan sula ja taas paikoin luistelurataa. Kävellen liikkuminen on haasteellista. Potkurin tarvitsisi jäätikölle ja osan matkaan saisi sitä taas kantaa. Olen siis pysynyt aika paljon sisällä. Mies jo kaatui kerran, mutta onneksi ei tainnut pahemmin sattua.
Juu kävin jo ruokakaupassa tänäkin vuonna ja silloin näin tuon tien kunnon. Posti haetaan kerran viikossa autolla, kun ei vaan jaksa tuonne mennä luistelemaan jalan. Onneksi on lukollinen laatikko, vaikka vähän sinne enää postia tulee. Päivälehtiä on enää turha tilailla, jos ne saa iltahämärissä vasta, ei päivän uutiset enää ole ajankohtaisia.

 Komeita kuutamoita on ollut. Kännyllä yritin kuvailla, houh. Ehkä noista jotain näkee, kun suurentaa kuvaa.

 Luistelijoita, hiihtäjiä ja kelkkailijoita on ainakin viikonloppuisin ollut jäällä. Aamuisin härmässä on hiihtäjiä ja iltapäivällä luistelijoita. Vaikka jäällä oli hiukan vettä, luistelijat kehuvat jäätä. Minä työhuoneen ikkunasta seurailen, vaikka omat jalat ei enää tuotakaan iloa enää kestä.

 Kalenteria kokoan itselleni, kun kannet sain viime vuotisesta. Ei mulla sille tarvetta ole, mutta se tuunaaminen on kivaa.

 Omista kuvista tilasin tarrojen ja niitä on nyt jäänyt kalenteri käyttöön.

Netistäkin tulostin lisää ja niillä voi koristella lisää. Hyvä syy laistella kotihommia tuunata kalenteria.

Olen mä ruuat tehnyt, pyykit pessyt ja siellä kaupassakin miehen kanssa kävin. Kaupassa katsovat, että on lihava mummo, mutta kyllä se ostaakin ruokaa. Kun pari, kolme viikkoa on kaupassa käynnin väli, alkaa kaikki olla lopussa. Mies haki kerran leikkeleitä ja maitotuotteita.

Nyt menen koti hommien pariin, että saan illalla jatkaa kalenteria. Vanhasta on tullut joo uudestaan lapsi, kun leikkiminen kiinnostaa. 

Molla höpöttää

 Torstaiaamuna oli taivaalla liikettä, kun kahvikupin kanssa tulin työhuoneen ikkunan taakse. Lentokoneita oli lennellyt joka suuntaan järven yllä. Aamuaurinko värjäsi ajojanat kauniisti. Joku kysyikin Facebookissa, minne nuo kaikki koneet lenti. En tiedä, mutta oli mielenkiintoisen näköistä..

 Meillähän oli työkatkoksia sähköissä keskiviikkona ja torstaina. Mä ompelin joskus virkatuista kukista meille pääsiäiskoristeita. Teippirullien pahvirullat ja langanpätkät sai uuden tarkoituksen noissa. Joutavalla joutavat huvit. Pakkasin mä nuo koristeiden kanssa tänään laatikkoon. Voi olla, että ensi vuonna jo roskiin joutavat.

 Pääsiäinen oli ja meni ihan kahdestaan. Toskakakkua on syöty urakalla ja kiusauskin meni jo. Lumi on sulanut vauhdilla, mutta vielä sitäkin löytyy. Autotallin takana on niin iso kasa, että hyvä jos juhannukseksi sulaa.
Nyt vaan odotellaan meidän mökkikautta eli rantasaunaan pääsyä. Ensin täytyy saada sinne vettä siivoukseen eli järvi sulaksi.

Lintuja on pyörinyt ja ylilentoja näkee koko ajan. Myös konserttiin pääsee heti etuovelta. Kamera ei vaan ole koskaan paikalla, kun lintu pyrähtää yli tai ikkunan taakse. Kurjet, joutsenet, kaulushaikara, lokit, sorsat on ainakin  jo kuultu ja nähty pikkulintujen lisäksi. Kuva kortista.                                   

 Mehiläiset pörrää jo innolla. Kuva kortista

 Muutama krookuskin ja muukin pikkusipuleista kukka on noussut. Siis vaan muutama, vaikka joskus niitä oli kuvattavaksi. Kuva kortista

Valvontakamerassakin  lentelee yölläkin vaikka mitä. Oletan suurimpien olevan lepakoita ja pienempien yökkösiä, yöperhosia. Siis oletan, hym.
Viime yönä heräsimme ihme ääneen. Joku nakersi ulkona innolla betonia, tarkistimme aamulla, eli sokkelia. Oli muuten mielenkiintoinen ääni. Koko yön meni sekaisin mokovan vuoksi.

Pääsiäinen tuli sitten taputeltua ja vapun odotusta vaan. Ikkunat pitäisi pestä ja se on vaan niin inhokki. Ennen sentään osasin nekin pestä ja mihin sekin taito on kadonnut. Raitoja raidan perään vaan saan aikaiseksi, plääh.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! 

lumisateista joulufiilistelyä

 Se sitten satoi lisää lunta, räntää, vettä, muutaman aurinkoisen, keväisen päivän jälkeen. Meillä ei ollut kaaosta, mutta maa oli valkeana, siis sekin, joka oli lanattu, parina aamuna ja pakkasta luvataan moneksi yöksi vieläkin.

 Ei sitten pestä ikkunoita, eikä pestä pyykkiä ulos kuivamaan.
Vaan ommellaan pojantytölle joulukalenteriin pussukat valmiiksi, jotka olin jo kirjonut. Pari päivää painoin kaasua, että sai ne siksakettua ja ommeltua pussiksi. Koneeseen iskin pesuun, kun osa oli kierrätystä ja nauhat pujotin. Nyt nekin on valmiina ensi jouluksi ja olihan ulkona niin jouluisen näköistä.

 Katos sai verhot, kun vesi suli ja jäätyi vuoronperää, Kauniithan nuo on, vaikka sulaavat ennen kesää.

 Minulla ei ole ammetta, mutta on kasi saunaa lämmittelyyn. Lintuhäkkiäkään ei ole, mutta mustarastaita ainakin pihalla hyppii. Kortti.

 Ensimmäisen kevätkukkanen bongasin ennen sateita. Hän odottaa lumen alla uutta lämpöaaltoa. Korttikuva.

Pääsiäinen lähestyy ja mietinnässä leipominen. Kahdestaan olemme, mutta haluaisimmeko jotain hyvää? Virpoja voi tulla. Heille pitäisi leipoa ennen sitä. Mietinnässä vasta kaikki. Korttikuva.

Viikkosiivous tänään suoritettu ja nyt voisi ne pari koristemunaa etsiä ennen virpojien tuloa. Jospa kaupasta myös toisi muutaman narsissin ulos lyhtyä koristamaan ennen pyhää. Mummolla on taas muistettavaa, houh ja vielä kauppaankin meno. Voisin ulkoistaa koko kaupassa käynnin.

Mukavaa jatkoa kaikille! Se on jo luvannut lämpimämpää, jee.

Vanhoja muistellen

Joskus on hyvä katsella vanhoja kuvia ja huomata, että joskus olen sentään saanut jotain aikaiseksikin. Muusta syystä katselin kuvia vuosikymmennien takaa ja nämäkin tupsahti samalla esiin. Vanhoja tekemisiä muistellen.

Kanavatöitä tuli aikanaan tehtyä varmaan kymmeniä. Tämä on omalla seinällä, mutta suurin osa on maailmalla muiden kiusana. On niitä kotonakin, jopa pepun lämmikkeenä ulkopenkeillä.

Tarjottimia, kukkaruukkuja ym. olen lakan ja kuvien avulla tuunaillut.

Sängynpeittoja ja verhoja on tullut tehtyä aina tarpeen mukaan.

Maalattuja purkkeja viemisenä täynnä kuivattuja sieniä, omenia, lehtikaalia...

Peltipurkista hapankorppujen säilytysrasia.

Koristeita, pyykkipoikien säilytyspussukkoita, verhoja, kirjanmerkkejä eri materiaaleista kotiin ja kylään.

Ristipisto- ja muutakin kirjontaa eri tarkoituksiin

Unisieppari harjoitelma

Kynttilöitä ja saippuoita muutamana vuotena joululahjoiksi

Maalattu tauluharjoitelma, jonka kaveri halusi kuvan perusteella.

Sukkiakin olen neulonut muutamat nyt eläkepäivinä vuosikymmenten tauon jälkeen.

Kaikkea jo unohtunutta tupsahti esiin. Koruja, kortteja ja muita paperiaskarteluja on kaapit täynnä, mutta onneksi noista vanhoista osa on löytänyt kodin muualla.

Montaa tekniikan olen ainakin yrittänyt tehdä, vaikka aina jälki ei ole priimaa.

Tälläinen pläjäys kaikkea vanhaa ja vielä vanhempaa. Kirjontaa olen yritellyt jatkaa, kun materiaalia tupsahti kaapeista.

Auto jätti meidät eilen kauppareissulla tien varteen. Hinurilla se meni sitten kaupungin humuu. Saa nähdä  vieläkö tänne korpeen palaa. Mikäpä tässä muuten, mutta ruokauppaankin on 11 kilometriä ja lähin bussipysäkki on 5 kilsan päässä, jos niitä paljon enää ajaakaan. No katsellaan tilannetta ja ihmetellään. Sanoisinko mielenkiintoista. Takseja saa, jos ei muuta ja ei ole tarve koulukkaiden kanssa yhtä aikaa liikkua. Täällähän kaikki taksit kuljettaa koulukkaita aamuin illoin ja muille niitä ei silloin riitä.

Eiköhän täällä pärjäillä ja kaikkea hyvää teille sinne missä olettekin!

laiska töillään kehuu, mutta taivasta vaan tuijottelee

Ruskaa matkan varrelta

Maisemaa omasta ikkunasta aamukahvin aikaan joku aamu

Kajastuksia järven pinnalta

Oman maan satoa riittää

"Varastettuja" omenia luvan kanssa

Ruusuja pyörittelin kananmunan kennoista sytykkeiksi, talimassassa ne dippasin

Tänään tälläistä

ja tälläistä


Viikko taas hurahti säilöessä omenoita, niitä oli aika monta kiloa. Sytykkeissäkin meni aikaa, vaikka olin ne jo pyöritellyt aiemmin. Laiska töillään kehuu, mutta jos se oli yksi työ mulla laiskalla.

Perjantai ja monella alkaa viikonloppu vapaa. Oikein hyvää syksyistä viikonloppua kaikille!

Kaikkea ja ei mitään, tammikuun harmautta

Joulu on kannettu ulos aikoja sitten, mutta kynttilät sai jäädä valaisemaan pimeitä iltoja.

Aurinkokin vilahteli joku päivä ja jääkukat ilahduttivat verannan ruudussa.

Vettäkin satoi ja oli niin harmaata. Ulkolyhdyssä palaa kynttilä, mutta luistimet saa jo vanhalla roikkua naulassa. Luistelu oli nuorena mieleinen harrastus, mutta jalat ei enää kestä kuten ei hiihtoakaan. Tielläkin alkaa olla liian liukasta liikkua.
Ei vaan nuorena tiennyt kuinka hauskaa on vanhana, not.

Mikään ei vaan jaksa innostaa. Kannustusvihkoa kokoan, jos siitä saisi voimaa ja tekemisen iloa. Ainakin saan käytettyä askartelujuttuja, vaikka muu vaikutus taitaa olla nolla.

Ruokaa täytyy sentään joka päivä tehdä, kuinka muuten mun rasvaprosentti säilyisi maksimissaan, niih.

Näillekin olisi idea, jos vaan jaksaisi toteuttaa. Olen saanut ne jotenkin edes lajiteltua, hyvä mä.

Nämä olen aloittanut syksyllä. Nyt hävettää, joululahjaksi olin ajatellut. Tekeminen vaan loppui, kun oli lapsen sairastuminen ja se huoli. Hän voi jo paremmin, mutta mun olotila ei vaan nouse. Olen neulonut noita ja mä neulon nuo sisulla valmiiksi. Jospa se siitä taas???

Huomenna on jo torstai, toivoa täynnä. Järven jäät paukkuu ja on pikkupakkasta. Pihalla oli taas tosi liukkaita paikkoja, kun äsken kävin tassuttelemassa.No kohta jää sulaa ja pääsee metsään. Toivoa on ja uusi aamu on mahdollisuus.

Mukavaa loppuviikkoa!