Pienelle pojalle < 3

Tällaisen ruoka- /kuolalapun tein ja vein viemisiksi kaverini vastasyntyneelle vauvalle < 3

Kaava on omani, tällä mallilla olen tehnyt ruokalappuja aiemminkin. Kangas kestovaippakauppa.com.

Ruokalappuja

Sateisen päivän kunniaksi päätin näyttää jotain pirteää ja värikästä.

Meidän iso pieni vauvamme ei pidä lainkaan ruokalapun käyttämisestä. Tarrakiinnitteistä lappua on turha edes yrittää tarjota hänen ylleen, sillä se revitään päältä varsin vikkelästi.

Päätin kokeilla ommella pään yli pujotettavan lapun ja kokeilla, josko se pysyisi yllä paremmin.

Koska kuosin valinta oli hirmuisen vaikeaa, täytyi samoin tein ommella heti useampi lappu. Kankaina käytin pilvibodyista ja hatuista sekä omppupuvusta ja bodysta ylijääneitä kangastilkkuja.

Ja kas vaan, nämä laput saa olla paikallaan yllättävän hyvin!

Paksut ja pehmeät

Eräs ensimmäistä syntymääpäiväänsä juhliva neitokainen sai meiltä lahjaksi Junasukat.

Tein näistä paksut ja lämpimät sillä ajatuksella, että näitä voisi käyttää vaunuissa päiväunilla. Sukat on neulottu kaksinkertaisella langalla. Mukana on Dropsin Baby merinoa (100% merinovillaa) ja Dropsin Baby alpaca silkiä (70% alpakkaa, 30% silkkiä). Taatusti läpmimät ja pehmoiset! Sukat on neulottu puikoilla 3,25.

Neuloin sukat muuten ohjeen mukaan, mutta 2n2o -kerroksia lyhensin hiukan. Lisäksi neuloin nurjien kerrosten ja 2n2o -kerrosten väliin yhden kerroksen oikeaa. Näin rajapinnasta tuli mielestäni siistimpi.

Katsokaapa muuten, nämä ei olisi yhtään hassumman näköiset myöskään nurin kurin käännettynä!

Ravelryssä: Paksut ja pehmeät

Kierrätys kunniaan

Tästä ihanasta kaavasta olen jo hehkuttanutkin pariin otteeseen, joten sitä en aio tehdä enää uudestaan. Sen sijaan totean vain, että on ihmeellistä kuinka ihminen voi tulla iloiseksi kankaan kierrättämisestä.

Tämän bodyn ompelin 10 vuotta vanhasta Marimekon paidastani. Paita oli opiskeluikoina lempparini ja myöhemmin pidin sitä kotipaitana paljon. Sadoista pesukerroista huolimatta kangas oli edelleen ihmeellisen hyvässä kunnossa. Melkein sanoisin ettei tämä uudelle häpeä. 

Boodyn käytäjä on niin toimeliasta sorttia, ettei kunnollista sovituskuvaa nyt tähän hätään ole. Saatte tyytyä tällaiseen tärähtäneeseen :).

Bodyn kaava:  Sausage Dog (OB 4/2014)

Lempparibodeja

Kuten aiemmin mainitsin, olen löytänyt lähes täydellisen bodyn kaavan. Uhkasinkin että näitä bodyja syntyy varmasti lisää, ja tässäpä näitä tuotoksia nyt olisi!

 Pilvitrikoo Kestovaippakaupasta, Hirsitrikoo Käpyseltä.

Kyseessä siis Sausage Dog (OB 4/2014), jonka alaosan olen muokannut perinteisemmän malliseksi. Kuten jo tuossa aiemmassa postauksessa hehkutin, tykkään kovasti tämän bodymallin kaula-aukosta. Se kun on nätti ja käytännöllinen, ja vieläpä helppo tehdä.

Hirsitrikoon tilasin aluksi miehen mieliksi, kun sain noottia etten koskaan ompele hänelle mitään. Nytpä sai iskäkin teepparinsa ja poika samistelubodyn :).

Maanista ja depressiivistä meininkiä

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä pukkaa näin niinkun käsityörintamalla. Käsitöitä teen (tai ainakin haluaisin tehdä) suorastaan maanisesti ja valmistakin tulee. Täällä blogirintamalla sen sijaan on menossa jokin ihmeellinen depressiivinen vaihe. Innostus dokumentoida tekemiään juttuja on hukassa. Jotenkin on tullut sellainen olo ettei tätä blogia edes kukaan lue. Blogi täytti viime viikolla vuosiakin, kokonaista viisi, ja alunperin suunnitelmissani oli pistää pystyyn synttäribileet vähintäänkin arvonnan merkeissä. Mutta sitten se depressio iski, eikä huvittanutkaan. 

Nytpä kuitenkin koitan päästä tästä blogidepressiosta eroon ja laittaa muutaman valmistuneen jutun näytille.

 Perinteitä kunnioittaen olen ilmoittautunut tämänkin syksyn Sukkasatoon. Mukana olen jo viidettä kertaa.

Ensimmäisenä sukkansa sai meidän nuorimmainen. Kesän aikana entiset villasukat olivat jääneet pieniksi. Nämä neuloin kaksinkertaisella langalla (Dropsin Fabel ja Baby Merino) ja puikoilla 3½. Ovat muuten ekat neulomani junasukat.

Pikku-Ukko sai myös ensimmäiset peukulliset lapasensa (nyyh, mulla ei ole enää pikkuvauvaa kun tumppusissakin pitää olla jo peukut ja pelit :) ) Lankana näissäkin ihanan pehmeää Dropsin Baby Merinoa ja puikkokoko taisi olla 2,75.

Helmiina-neitokainen sai käyttöönsä vanhan kännykäni opittuaan lukemaan. Kännykkä kaipasi kuulemma kipeästi säilytyspussia. Muutaman päivän neiti sitkeästi muistutteli asiasta ja aprikoi aionko tehdä pussin virkkaamalla vaiko ompelemalla. Niinpä yksi kaunis päivä tartuin koukkuun ja virkkasin pussukan tytölle. Nopea työ ja näin saatiin pieni ekaluokkalainen onnelliseksi. Tarkoitus olisi ollut virkata kaulanauhasta vähän leveämpi, mutta lanka loppui kesken. Meneehän tuo vähän ohuempanakin.

Pää pilvissä ja massu täynnä omppuja

Teimme kesälomareissun Lappiin. Tiedossa oli helteistä ilmaa ja tunturissa ulkoilua. Pikkumieheltä puuttui sopivan kokoinen auringolta suojaava lierihattu, alkukesästä tehty kun on ehtinyt käydä jo pieneksi. Niinpä laitoin ompelukoneen laulaamaan ennen reissuun lähtöä.

Hattu osoittautuikin tarpeelliseksi tuulisessa ja aurinkoisessa säässä. Se suojasi hyvin, ja pysyi paikallaan nauhojen ansiosta. Hatun kaava on sama kuin edellisessäkin, Ottobresta 3/2014. Tuossa lehden ohjeessa käsketään huolittelemaan hatun lieri kanttaamalla, mutta itse tein lierin kaksinkertaisena niin että sauna jäi nurjalle, mielestäni näin tuli siistimpi jälki.

Hatun tehtyäni innostuin tekemään samasta kankaasta myös teepparibodyn, niistäkin kun on pula.

Kaavana käytin uusimman Ottobren Sausage Dog -bodya, josta napsaisin hihoja lyhyemmäksi. Myös bodyn alaosaa muokkasin niin, että kanttaukset kulkevat helmassa ympäriinsä.

Ihastuin tuohon Sausage Dog -bodyn kaula-aukkoon kovasti. Persoonalliselta näyttävä malli on helppo ja nopea toteuttaa, helppo pukea ja istuu kauniisti. Senpä vuoksi samaisilla kaavoilla syntyi myös pitkähihainen versio keväällä tekemästäni yökkäristä ylijääneestä kankaasta.

Neitokaisetkin saivat reissuun uudet lippapipot. Niistä jäi sovituskuvat ottamatta, joten tässä pari otosta in action :).

Turkoosit tamineet

Taitaa pikkumiehen pukeutumisessa näkyä, että tämä äiti tykkää turkoosista...

Vihdoin esittelyvuoron saa jo reilu kuukausi sitten valmistunut Helicopter Fox -takki (OB 1/2012). Tykkään takin persoonallisesta muotoilusta. Kavensin kaavaa hiukan, kun se tuntui niin kovin leveän malliselta. Ei olisi ehkä tarvinnut, sillä nyt tuntuu että nepparit jo melkein soi. Alin neppari itseasiassa jo hajosikin muutaman käyttökerran jälkeen - saa siis anataa vinkkejä kuinka nuo nepparit saa painettua niin että ne pysyy.

Takin seuraksi ompelin lippapipon Noshin kaavalla. Koko sattui juuri sopivaksi, menee varmaan koko kesän ja ehkäpä vielä syksylläkin. Yksi punainen autokin pääsi kurvailemaan pipoon autokankaan jämäpaloista.

Turkoosi yksivärinen kangas on ostettu joskus vuosia sitten Kangastukusta, autokangas Kestovaippakaupasta.

Kuvissa vilahtelevat housutkin on ommeltu samasta kankaasta kuin pipo. Housujen suhteen kävi vaan pikkuinen mitoitusvirhe kun säädin vyötärö- ja lahkeensuuresoreiden kanssa. Nämä on siis vielä aivan yli-isot ellei resoreita käännä rankalla kädellä. Ehkäpä esittelen ne kunnolla joskus sitten kun ovat oikeasti sopivat :). Housujen kaava on Giant Triangle (OB 6/2013).

Kesämiehen uudet kuteet

Ihana kangas, ihanat kaavat ja ennen muuta ihana lapsi. Siinäpä yhdistelmä, jota edes tällainen amatööriompelija ei kykene spoilaamaan. Varsin ihana lopputulema siis!

Hatun ja hihattoman bodyn kaavat ovat molemmat uusimmasta Ottobresta (3/2014), kangas on Kestovaippakaupasta. Jätin kanttaamatta hatun reunan ja sen sijaan tein sauman lierin sisäpuolelle. Mielestäni tuli näpäsäkkä lopputulos näinkin. Bodyn kanssa tuli harjoiteltua taas kanttauksen saloja, ja kyllähän tuo alkaa pikkuhiljaa sujumaan.

Hatusta tuli vähän pienehkö. Pikku-Veikan pää kasvaa niin kovaa tahtia, että taidan päästä samantien ompelemaan uutta kesälätsää isommassa koossa.

Pieniä sukkia

Piti ihan selata blogia taaksepäin ja etsiä, milloin viimeksi olen postannut neulomuksista. Maaliskuussa! Normaalistihan kevään tulo ei millään tavalla vähennä neulomisintoani, mieluummin melkein päinvastoin. Nyt puikot ovat kyllä heiluneet aika paljonkin aiempaa verkkaisemmin.Saappa nähdä, onko tämä nyt vaan ihan tämmönen tilapäinen hairahdus vai kenties pysyvämpi ilmiö. Kieltämättä juuri nyt olen erityisen innostunut ompeluhommista ja ajan rajallisuuden vuoksi neulomiset sitten kärsii.

Tässä olisi nyt kuitenkin pläjäys pieniä sukkalahjoja, joita olen neulonut ja antanut lähipiiriin syntyneille vauvoille tässä kevään mittaan.

Lettisukat on omalla ohjeellani tehty.

Nämä puolestaan on Baby Bootsit, joita olen tehnyt parit aiemminkin 

 Tennarisukkia on syntynyt kolmet. Nämä on ihan perussukat, joihin neuloin jälkeenpäin tuollaiset lerpakkeet joihin pujottelin nauhat. Turkoosit jäivät käyttöön omalle minimiehelle < 3 .