Edellisessä postauksessa arvuuttelin, mitä ontelokuteesta virkkaamistani palasista mahtaisi olla tulossa. Tässäpä arvoitukseen vastausta:
Paloista tuli siis rahin päällisiä. Oikeita vastauksia tuli yhteensä viisi kappaletta, joten Leila-anonyymi, Repsu -Virpi-, Piia ja Kirsi saavat arvonnassa etulyöntiaseman. Onnea teille! Palailen arvonta-asiaan, jahka saan kirjoitettua lipukkeet ja suoritettua arvonnan.
Ikean halpisrahit saivat siis yllensä uudet vaatteet. Ostin alunperin kudetta aikeenani virkata pitsimatto, mutta rahit kaipasivat sitten kuitenkin lopulta enemmän uutta ilmettä, kuin makkari uutta mattoa. Tykkään lopputuloksesta kovasti, vaikkakaan itse prosessi ei ollut kyllä oikein mieluisaa. Lopputulos on kuitenkin mielestäni kaiken sen rannesäryn arvoinen :).
Tässä vielä muutama kuva ja speksit uusista rahin päällisistäni.
Joko te olette kuulleet tai kokeilleet kylvää rairuohon siemenet mullan sijasta vaipan sisuksessa käytettävään vanuun? Itse innostuin kokeilemaan moista konstia tänä vuonna ekaa kertaa. Siementen pitäisi kuulemma itää aivan yhtä hyvin kuin mullassakin.
Yhden vaipan sisuksista riittää useampaankin astiaan. Sisusvanu turpoaa hurjan paljon kastelun myötä.
Etsi kuvasta lattialla leikkivä lapsi! :)
Nyt vain kasvun ihmettä odottamaan!
Paikallisen Tokmannin lankahyllystä löytyi aika pirtsakan väristä ja pehmoista tekokuitublingblingiä, jota oli pakko napata matkaan (Huom! Ekat lankaostot tälle vuotta!)Tytöt saivat valita itselleen lempisävynsä. Näistä voisi tehdä neideille vaikkapa tuubihuivit ja pipot (sitten joskus). Jos jollakulla sattuu olemaan kokemusta tästä langasta, niin kuulisin mielelläni mielipiteitänne!
Salainen Neuleystäväni yllätti taas pienellä muistamisellaan. Hetken jo jännitin, että näinköhän kirje sisältää paljastuksen kuka Salainen Neuleystäväni oikein on, mutta jännitys jatkuu vielä :). Kirjeestä löytyi iso kortti ja suklaata.
Luonto on niin huikaisevan kaunis, että olen ravannut ulkona vähän väliä napsimassa kuvia. Pakko on laittaa tännekin pari :).
Tämä ja seuraava kuva on viime yönä otettu. Kuun korona oli upea viime yönä.
Nämä kuvat on napattu puolestaan tämän aamupäivän postinhakureissulla.
Meillä harjoitellaan ärrää. Esikoinen ei siis ole enää mikään pikkuin plinsessa, vaan nyt leikitään prrrrrrrrrrrrinsessaa. Tai useimmin prrrrinrrrrrrenssaa, kun sitä ärrää täytyy tällätä joka kohtaan. Aika suloista :).
Ticoticosta tikuttelin siis rrraitasukkia molemmille prrrinsessoilleni. Aluksi oli suunnitelmissa tehdä molemmille symmetriset sukat. Ensin valmistui esikoisen isompi sukka ja laskeskelin, että langasta tulisi vielä pienempi sukka kuopukselle ennen kuin ollaan taas uudessa värin aloituskohdassa. Mutta pyh ja pah, eihän se sitten niin mennyt. Olisi mennyt paljon lankaa hukkaan, ja niinpä päädyin tekemään kaikki neljä sukkaa ihan sellaisella raidoituksella kuin sattuu tulemaan. Ja mielestäni näistä tulikin ihan kivat ja pirtsakat lasten sukat.
Lanka: Novitan ticotico - kahdesta kerästä raidoitettu
Kulutus: 33g ja 28g
Puikot: 2,25
Kantapäihin kokeilin minulle uusia juttuja. Isompiin sukkiin neuloin vahvistetun kantapään, jossa jokaisella oikealla kerroksella neulotaan eri silmukat kuin edellisellä (vaikeasti selitetty, lie tälle kantapäälle joku virallinen nimikin...).
Pienemmissä puolestaan kokeilin millainen jälki tulisi, jos neuloisin aina kaksi kerrosta sileää samoin päin ja sitten vaihtaisin neulottavien ja neulomatta jätettävien silmukoiden paikkaa.
Ei kuviot kovin erotu tuolta raitojen seasta, ehkäpä kokeilen joskus yksiväriseen kantapäähän uudelleen.
Joo ja tämän huushollin kamera on sitten vaihteeksi hukkateillä. Molemmat tytöt ovat innokkaita kuvaajia, ja silloin tällöin annan tyttöjen napsia kuvia. Toisinaan taas nostan kameran jonnekin lue käsittämättömäänpaikkaan jemmaan, etteivät pienet valokuvaajat särkisi kameraa. Nyt siis on käynyt jompi kumpi edellä mainituista sillä seurauksella ettei kameraa löydy mistään. Siis oikeasti ei niin yhtään mistään. Nämä kuvat otin lainakameralla, enkä meinannut osata yhtään. Vaikka oma on ihan vaan pokkarikamera, ja jo viisi vuotta vanhakin, on sitä oppinut kuitenkin käyttämään niin että yleensä löytää helposti ne kuhunkin valaistukseen parhaat mahdolliset asetukset. Nyt vaan mietin, että minne ihmeeseen olen voinut kameran tunkea, tai vaihtoehtoisesti minne ihmeeseen jompi kumpi neideistä on kameran voinut jättää käsistään. Saa esittää ehdotuksia ja vinkkejä missä ihmeessä se kamera voisi olla - rrrrrratkaisevan vihjeen esittäjälle on luvassa palkkio ;D.
Edit. Kamera löytyi kuin löytyikin lelulaatikosta, leikkipurnukan sisältä :). Kiitos ratkaisevasta vihjeestä SNY! :)
Kerroin aiemmin, kuinka sain kolme tikkiä vasempaan peukalooni. Neulomaan ei tietenkään pystynyt muutamaan päivään ja sekös harmitti. Siinä harmitellessa tajusin, että pystyyhän sitä virkkaamaan! Ja kun olin vähän aiemmin haksahtanut ostamaan kukkakehikon, sai tämän näköinen tyynynpäällinen alkunsa.
Kukkien kieputtaminen osoittautui kuolettavan tylsäksi puuhaksi. En tykännyt kieputella kehikkoa kotona telkkarin ääressä, joten kehikko ja oheistarpeet kulkivatkin mukana pitemmillä autoilumatkoilla. Ensimmäinen tyynynpäällinen valmistui enimmäkseen kuninkuusravireissun aikana.
Toisen sain lähes valmiiksi eilisellä asuntomessureissullamme, ja tänä aamuna ompelin toisenkin päällisen paikalleen.
Malli: Pitsikukkatyynynpäällinen (Novita kesä 2010 malli 88)
Lanka: Harmaa Marks&Kattens Anemone, jota tarttui mukaan hamstrausreissulta, valkoinen Novita Tennessee
Kulutus:166g per päällinen, eli yhteensä 332g
Koukku: mikä milloinkin sattui käteen osumaan :)
Fiilikset: kukkakehikko lähtee mummolleni lainaan, eikä tule ihan het ikävä. Korkeintaan jouluna voisi kieputella muutaman joulukoristeen...
Kaikista ärsyttävintä tällaisissa töissä on mielestäni ne loppumattomat päättelyt. Ekassa päällisessä hoksasin virkata aina neljän kukan reunukset samalla langalla, ettei ihan jokaisen kukan ympärystä sentäs tarvinnut päätellä erikseen. Vasta toisen päällisen kohdalla tajusin, että vielä vähemmillä päättelemisillä selviää, jos etenee ympäryksien virkkaamisessa vinoittain, tyynyn kulmasta kulmaan niin että eka virkataan kukkien toisten puolien ympärykset ja palatessa sitten toiset puolet. Näin toimien syntyi aloitukseksi kymmenen kukan rengas, jossa kukat olivat kulmistaan kiinni. Seuraavaksi renkaan viereen liitettiin kahdeksan kukan renkaat, jne. Tällä tavalla päättelykohtia tuli vain muutama. Ja olihan reunusten virkkaaminenkin paljon jännempää :).
No sitten niitä maistiaiskuvia.
Asuntomessuilta ensin pari maistiaista. Muutamassa kohteessa oli esillä neulomuksia ja virkkuita!
Ja sitten vielä marjamaistiaisia :). Karviaiset ja herukat ovat keruukunnossa. Siinäpä Maikille tyttärineen käsitöitä tulevalle viikolle...
Ja bai tö vei, kohta tulee 10 000 kävijälaskurissa täyteen, ja sehän on jo aika paljon se! 9923
Muuttolaatikoita pakatessani kaapin perukoilta on löytynyt muutamia wanhempia neuleita. Sellaisia, joiden olemassaolon olen ehtinyt jo vallan unohtaa.
Ja koska käsityörintamalla on sattuneesta syystä kovin hiljaista, niin blogataanpa nyt sitten vaikka näistä vanhoista :).
Yläasteikäisenä tein ekaa kertaa palmikoita. Kaapista löytyi kaksi villapaitaa näiltä ajoilta.
Minun ollessa yläasteikäinen kaiken piti olla kooltaan ja malliltaan tyyliä säkki. Niinpä tämäkin paita mahtuu minulle yhä mainiosti, vaikka kiloja onkin kertynyt noista ajoista varmaan kolmatta kymmentä :D. Tämä on tehty 7veljeksen Isoveljestä, ja on ihan huippulämmin. Täytyy siis muistaa tämänkin paidan olemassaolo sitten ensi talven pakkasilla :).
Edellisen tehtyäni kaksoisveljeni tilasi minulta vastaavanlaisen. Langat käytiin hakemassa oikein käsityökaupasta, muistan kuinka veljeäni nolotti asioida siellä kanssani. Niistä vyyhdistä tuli sitten tällainen:
Ja miksikö veljeni paita löytyi minun kaapistani? Muistelen, että otin tämän paidan pannaan siksi aikaa, kunnes veljeni maksaisi minulle ostamani festariliput. Ja arvatenkin liput taitavat olla vielä tänäkin päivänä maksamatta... Voisin kyllä oikeastaan armahtaa velimiehen ja palauttaa tämän paidan - tämäkin on mallia teltta, ja sopii veljelleni varmasti yhä.
Esikoista odottaessani iski sitten virkkausinto. Virkkasin tällaisen pyörylätakin GarnStudion ohjeen mukaan:
Harmillista kyllä, neule ei istu lainkaan ylleni. Alahelma repsottaa selkäpuolelta ja olkapäät eivät pysy takin alla piilossa vaikka kuinka yrittäisi sommitella. Tämän voisin kyllä purkaa ja tehdä langoista vaikka pitsiboleron.
Tämä pitsibontso on virkattu niinikään esikoista odottaessani. Virkkailin noita pieniä lappusia koulussa kaikki välitunnit ja opekokoukset. Kolleegat päättelivät, että massussa täytyy olla tyttövauva, koska virkkaan vaaleanpunaista :).
Oiskohan pitänyt jaksaa siirtää tuota vihreää tyynyä pikkasen sivummalle kuvaussession ajaksi - nyt tyynyn kulma on osunut melkein jokaiseen otokseen, höh.
Vielä on pakko täälläkin vähän hehkuttaa, että lähiviikkoina pääsemme muuttamaan uuteen kotiin! Täältä pääset kurkkaamaan, mitä Rinteelle kuuluu :).
Uuden kotimme remontti pääsi kunnolla käyntiin Uuden vuoden seutuun. Kylpyhuoneen, saunan ja pukuhuoneen kaakelit ja paneelit on revitty irti, samoin lauteet, kiuas, lavuaari ja suihku. Pintamateriaalit menevät siis kokonaan uusiksi ja samalla siirretään kylppärin ja pukuhuoneen välistä seinää niin että kylpyhuoneeseen saadaan enemmän tilaa. Sillä aikaa kun miehet paukutteliva kaakeleita irti, kävin minä tutkimusmatkalla aitassa ja aitan ylisillä. Ja katsokaapas millaisen aarteen sieltä löysin!
Oli niin kylmä, että tarkempia tutkimuksia en tarennut tehdä, mutta tällainen ihanuus siellä aitan nurkassa nökötti. Luulenpa että tupaan tämä on tuotava! :)
Ja löytyihän sieltä muutakin mukavaa:
Ainakin tuo tonkka pääsee toimittamaan kukka-astian virkaa (ellen sitten keksi vielä kivempaa käyttötarkoitusta).
Kasa vanhoja ikkunan pokia!
Ja sitten löytyi tällainen! Minulla on ollut tismalleen samanlainen heppa pienenä. Tämän voisi tuoda jo sisälle taloon, tytöille viihdykkeeksi :).
Sitten tällainen kannu löytyi keittiön kaapista. Jokin leima siellä pohjassa oli, mutta en oikein osannut tulkita. Mutta nätti tämä ainakin on.
Tässä vielä näkymä keittiön ikkunasta auringon laskiessa.
Niin ja toinen aitta jäi vielä tutkimatta, kun ovi oli niin tiukasti kiinni etten saanut sitä auki. Aarteen metsästykset siis jatkuvat seuraavalla kerralla...
Ja opettelinhan minä vähän uusia käden taitojakin - käytin sorkkarautaa ekaa kertaa elämässäni kun irroittelin listoja tapetoinnin tieltä. Ja olihan kivaa!
Tätä blogia kirjoittaessani huomaan jatkuvasti törmääväni samaan ongelmaan: verbien puutteeseen. Kun kerron neulomisesta, tuppaa teksti olemaan aika yksitoikkoista (neuloin sitä, neuloin tätä, tämä neule, tuo neule, neulominen sitä, neulominen tätä….) Onko olemassa synonyymiä verbille neuloa? Tiedän, että jossain päin neuloa -verbin synonyyminä käytetään verbiä kutoa. Se vaan ei jotenkin istu minun kieleeni, minusta kutomisella tarkoitetaan kangaspuilla kutomista, muttei neulomista.
Minun mieheni puhuu usein nikuttamisesta. Hän on monesti käyttänyt tuota sanaa seuratessaan minun neulomishommia, tyyliin ”sinä oot istunu koko illan ja nikuttanu vaan” tai ”mitäs sinä nyt nikutat”. Okei, neuloa eli nikuttaa! Onko neule sitten nikutin? Vaiko puikot nikuttimet?
Muita synonyymejä neulomiselle olen täällä blogimaailmassa tavannut ainakin verbin tikuttaa, joka sekin tuntuu jo aika kuluneelle ilmaisulle. Mutta löytyykö vielä muita? Olisi kiva keksiä vähän vaihtelua tähän neulekieleen! :)
Tässä vielä vähän videonpätkää nikuttamisestani:). Nikutuksen kohteena on kärjestä aloitetut sukat, menossa kantalapun nikutus.
Eilen posti toi Juju-kerhon kuukauden kirjan, ”Ompele, saumaa, sovita”.
Tämän kirjan halusin hankkia ihan vaan lupaukseksi itselleni että vielä joskus opettelen ompelemaan. Tällä hetkellä meidän nelihenkinen perheemme asustaa 69 neliön kaksiota, joten arvata saattaa että ompelukoneelle saatikka saumurille ei ole paikkaa, kangasvarastoista nyt puhumattakaan. Haaveissani on, että sitten joskus kun pääsemme täältä väljemmille vesille (joka toivottavasti tapahtuu mahdollisimman pian), saan sitten vaikka kokonaisen huoneen josta oman paikkansa saa langat, puikot ja kaikki muut käsityötarvikkeet. Sitten hankin myös ihkaoman ompelukoneen ja opettelen ompeleman! Jospa tästä kirjasta olisi sitten hyötyä :).
Lopuksi vielä kurkistus eilen valmistuneisiin sukkiin (joista aiemmin nikutusvideota) ja juuri aloitettuun huiviin. Sukista postaan paremmin, kunhan saan ne pääteltyä ja prässättyä.
*muoks* Kirjasimen koko temppuilee. Ei tottele ei. Yritettävä vaan kestää, että kaikki postaukset ei ole samalla fontilla...